Petin miestäni... Pitäisikö kertoa????
Olen ollut mieheni kanssa 22 vuotta, kaksi lasta ja myös kaksi koiraa. Työn lisäksi lapset ja koirat vaativat paljon aikaa ja näin parisuhteelle ei ole ollut tarpeeksi ehkä tilaa viime vuosina. Olen jo pitkään kokenut olon tyhjäksi ja lähes näkymättömäksi.
Uutena vuotena olin pitkästä aikaa ystävien kanssa viihteellä, koska halusin päästä tuulettumaan kaupungille. Yksi mies lähestyi minua illan aikana ja lopulta jäin hänen luokse yöksi. Mieheni ei epäillyt mitään ja tämä koko juttu tuli täysin yllättäen. Nyt olen tässä muutaman päivän miettinyt pitäisikö miehelle kertoa mitä tapahtui vai ei... Onko kellään kokemuksia??
N44
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tiedä, ei voi murehtia. Älä kerro. Jos kerrot, luottamus menee lopullisesti ja avioliittonne ei tule enää entiselleen. Unohda itsekin seikkailusi ja jatka elämää.
Tottakai teet näin jos et välitä ja rakasta kumppaniasi.
Jos oikeasti rakastat ja välität, niin kerrot.
Miksi? Mitä hyötyä kertomisesta on?
Ymmärrän ettet kykene aitoon rakkauteen ja välittämiseen mikä johtaa siihen ettet välttämättä ymmärrä miksi. Yritän kuitenkin selittää.
Kun oikeasti rakastaa ja valittaa kumppanistaan niin silloin myös korjaa tekemänsä virheet. Tällöin ollaan rehellisiä siitä mitä on tullut tehtyä ja millä tavalla lupaukset ja suhteen säännöt rikottu. Näin se kumppani saa mahdollisuuden päättää haluaako tuollaisen ihmisen kanssa jatkaa. Pitämällä asian salassa huijaat kumppaniasi ja teet hänelle vain isompaa henkistä väkivaltaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on elämän suola, eikä siitä ikinä kerrota.
Ymmärrän et Provo. Mut säälin sua. Et voi mitenkään olla onnellinen ihminen.
Ei ole provo. En tarvitse sääliä, mielestäni sääli on sairaus. Olet oikeassa siinä, etten ole onnellinen ihminen.
Olet onneton ja sairas ihminen, joten sinua kuuluukin sääliä.
Ilmoita että olet typerä lut ka ja aiot hypätä ikkunasta.
No miehen syytähän tuo on, se on narsisti.
T: Me Voimanaiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on elämän suola, eikä siitä ikinä kerrota.
Ymmärrän et Provo. Mut säälin sua. Et voi mitenkään olla onnellinen ihminen.
Ei ole provo. En tarvitse sääliä, mielestäni sääli on sairaus. Olet oikeassa siinä, etten ole onnellinen ihminen.
Olet onneton ja sairas ihminen, joten sinua kuuluukin sääliä.
En ole sairas ja tulen vain onnettomammaksi jos minua säälitään. Joten voisitko lopettaa säälimisen?
Jokaisella ihmisellä on salaisuutensa.
Nooh mitä tuosta,voihan olla että mies sinua pettänyt joskus(tuskin kertoo mitään)koita pitää liitto kasassa jos hyvin kaikki.
Jos liikaa ahdistaa niin kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tiedä, ei voi murehtia. Älä kerro. Jos kerrot, luottamus menee lopullisesti ja avioliittonne ei tule enää entiselleen. Unohda itsekin seikkailusi ja jatka elämää.
Tottakai teet näin jos et välitä ja rakasta kumppaniasi.
Jos oikeasti rakastat ja välität, niin kerrot.
Miksi? Mitä hyötyä kertomisesta on?
Ymmärrän ettet kykene aitoon rakkauteen ja välittämiseen mikä johtaa siihen ettet välttämättä ymmärrä miksi. Yritän kuitenkin selittää.
Kun oikeasti rakastaa ja valittaa kumppanistaan niin silloin myös korjaa tekemänsä virheet. Tällöin ollaan rehellisiä siitä mitä on tullut tehtyä ja millä tavalla lupaukset ja suhteen säännöt rikottu. Näin se kumppani saa mahdollisu
Olen eri mieltä. Pettäjää painaa huono omatunto, ja kertomalla hän parantaa kyllä omaa oloaan, mutta puolison maailma romahtaa. Miten se virhe kertomalla korjaantuu, tehty mikä tehty. Tieto vain lisää tuskaa tässä tapauksessa. Jos pettäjä ei enää toiste petä, pariskunta voi elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Jos pettäjä kertoo, voi tulla ero.
Älä missään nimessä kerro. Nauti elämästä ja nai muitakin miehiä aina kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiiristä on kokemus. Tuttavani petti miestään ja ei kertonut. Tajusi muutaman kuukauden päästä että on raskaana ja aborttia ei voi enää tehdä. Piti lapsen. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes lapsi kiinnostui sukututkimuksesta ja teki DNA -testin. Äiti on äiti, mutta isä ei ollutkaan isä. Tästä seurasi ero, kun lapsi ihmetteli asiaa ja tuttavani joutui kertomaan vuosien takaisesta asiasta.
Tuonpa takia kaikkien aviomiesten kannattaisi vaatia heti DNA-testi, ettei joutuisi "käenpoikasia" elättämään. Akat ovat petollisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tiedä, ei voi murehtia. Älä kerro. Jos kerrot, luottamus menee lopullisesti ja avioliittonne ei tule enää entiselleen. Unohda itsekin seikkailusi ja jatka elämää.
Tottakai teet näin jos et välitä ja rakasta kumppaniasi.
Jos oikeasti rakastat ja välität, niin kerrot.
Pettäjät ovat narsistisia persoonia, jotka välittävät vain yhdestä ihmisestä ja rakastavat vain häntä eli itseään.
Nyt meni sinun diagnoosin antosi täysin pieleen. Opiskele enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kerro jos mies oli Somali.
Muuten en kertoisi.
T. Somali
Et kai noihin sekaantunut, voi härrä gudt?
Tartuta sitten siihen ukkoosi tippuri...tai hivi...
Aika monet sanoo, että jos heti kertoo, anteeksi antaminen on helpompaa. Itsekin koen näen. On todella vaikea antaa jotain mistä kerrotaan monta vuotta myöhemmin.
Jos tilanne olisi toisinpäin ja miehesi olisi pettänyt sinua, niin haluaisitko tietää? Niinpä!
Pettäminen on ihanan tuhmaa ja kiellettyä. Ei siitä kannata kertoa. Suhde saattaa loppua. Sen sijaan kannattaa olla itselleen armollinen ja antaahan se kivaa lisämaustetta suhteeseen ja kihelmöintiä pimppiin. Rakastajan hankkiminen on terveysteko.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro, mikäli tekisit sen vain keventääksesi omaa omatuntoasi ja näin helpottaaksesi omaa oloasi. Satutat vain miestäsi. Eli jos haluat jatkaa liittoasi, älä kerro, vaan kanna itse tekosi seuraukset eli huono omatunto.
Tässä on paljon viisautta. Mikäli kyseessä oli kertahairahdus johon ei liity sen enempiä tuntemuksia, olisi kertominen vain huonon omatunnon kaatamista kumppanin niskaan, sen sijaan että itse kantaisi kärsimyksensä. Kertomalla siirrät vastuunkannon miehellesi ja teet itsestäsi uhrin.
Sovin jo aikoja sitten vaimon kanssa että vastaavassa tilanteessa en haluaisi tietää. Haluaisin että hän itse hoitaa jälkiseuraamukset ja kantaa taakkaansa. Ei se ole minun asia kantaa sitä. Ja ei, tämä ei ole lupa pettää. Tämä on "siivoa itse sotkusi".
Jos olet ollut miehesi kanssa yhdessä 22 vuotta ja tämä on ensimmäinen ja viimeinen kertasi kun petät niin en kertoisi. Kertomalla helpottaisit vain omaa omaatuntoasi ja satuttaisit miestäsi.
Itse olen ajatellut niin että kun ollaan naimisissa niin ollaan uskollisia. Toisaalta ajatus siitä että kun menet naimisiin niin et enää ikinä saa koskea tai olla kenenkään muun kanssa. Onko tämä kohtuullista esim. 50 vuotta kestävässä liitossa. Tästä syystä olisin itse valmis antamaan miehelleni anteeksi yhden yksittäisen hairahduksen, miksi en siis itsellenikin. Itse en kyllä haluaisi tietää mieheni hairahduksesta, olettaen että se tosiaan jäisi yhteen kertaan.
Pettäjät ovat narsistisia persoonia, jotka välittävät vain yhdestä ihmisestä ja rakastavat vain häntä eli itseään.