Kukaan ei halua enää opettajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettajankoulutukseen on edelleen tunkua.

Oman työni aikana, opettajana, on tapahtunut valtavasti muutoksia eikä työ ole enää sitä, mitä se oli, kun aloitin opettajana. Kolmasosalla oppilaista on jokin oppimisvaikeus, puolet ei jaksa keskittyä, neljännestä ei kiinnodta kuin tiktokit ja kaikki vähäiben tekimiben on kuin nousisi vuoren huipulle. Laiskuus loistaa ja ihmettelen suuresti, miten osa saisi edes ammatin itselleen tai kykenisi työhön, olemaan ajoissa paikalla ja tekemään työtehtävät. Tpki on heitäkin, jotka suorittavat, tekevät työnsä hyvin, mutta kauhistuttavan paljon niitä, joita ei kiinnosta kuin pelleily Puhutaan kuinkin 7-9 luokkalaisista, ei ekaluokkalaisista. 

Vielä joskus 15-20 vuotta sitten ei kyselty, että onko oppilaalla oppimisvaikeus, jaksaako hän keskittyä tai onko hän kiinnostunut opetuksesta. Sen sijaan vaan vaadittiin, että oppilas hoitaa hommansa.

Ulkomailla niin tehdään nykyisinkin. Ei jossain Syyriassa koraanikoulunopettaja kysele, että haluaako oppilas oppia, vaan oppilas joko oppii hyvällä tai sitten itkee ja oppii.

Olen ollut alalla vasta muutaman vuoden ja jatkuvasti mietin, mitä muuta voisin työkseni tehdä hyviäkin hetkiä on paljon, mutta tunnen olevani kuin täysipäiväinen luennoitsija. Jatkuva esillä oleminen ja valppaana oleminen ja nopea tilanteisiin reagoiminen on uuvuttavaa.

Haaveilen työstä, jota saisi tehdä vaikka sen läppärin ääressä ilman häiriötekijöitä. Tosin voi olla, että sekin kävisi äkkiä tylsäksi

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa opettajista on takakireitä sekä luulevat omaavan tohtoritason akateemisen koulutuksen. Potäisi osata vähän muutakin kun perusasiat. 

No ryhdyppäs opettajas kun kerta noin hyvä olet.

Ongelmana on työnteon edellytysten heikentäminen.

 

Resursseja leikataan, ei saada kirjoja ja ryhmäkoot kasvavat. Apua tarvitsevat saavat avun sijaan palavereja ja kirjauksia avun tarpeesta. Jos joku ei opiskele, ei se hänen peruskoulussa etenemistään haittaa, koska aina ymmärretään ja helpotetaan ja katsotaan läpi sormien (jos ei ope itse ymmärrä, niin joku avustava taho kyllä kertoo ettei juuri tältä oppilaalta saa vaatia (hiukan kärjistäen)). Jos joku estää muidenkin opiskelun, ei sillekään aina tehdä muuta kuin toivotaan parasta.

 

(Yläkoulujen) rehtoreiksi ei ole ruuhkaa, työmäärä on järjetön. Selustansa varmistaakseen tai jostain kehittämisen innosta haluaa huono/kuormittumut rehtori, että opettajat kirjaavat jokikisen asian ja lisäksi istuvat muka-tärkeissä-kehittämiskokouksissa. Ja tämä kaikki on oikeasti pois opettajan jaksamisesta ja sitä myöden oppilaalta.

Vika on mielestäni aikuisissa, lapset kyllä toimivat juuri niin kuin heille on mielekkäintä, aikuisten asettamissa rajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa opettajista on takakireitä sekä luulevat omaavan tohtoritason akateemisen koulutuksen. Potäisi osata vähän muutakin kun perusasiat. 

Pikemminkin elävän työmateriaalin pitäisi olla toisenlaista. Käytöstavat, keskittymiskyky, että osaa totella lempeitä käskyjä jne.

Olen ollut reilu kymmenen vuotta alakoulun opettajana. Meininki vain menee hullummaksi vuosi vuodelta. Nykyinen ekaluokkani on aivan kamala. On oppilaita, jotka eivät tee tunneilla mitään jos ei huvita. On karkailijoita, jotka lähtevät luokasta ja juoksentelevat ympäri koulua kesken oppitunnin tai eivät esim. suostu menemään välkälle ja menevät piiloon. On lapsia, jotka pienestäkin ristiriidasta pahoittavat mielensä ja uhkaavat väkivallalla, tai suoraan vain lyövät ja potkivat luokkatovereita ja aikuisia. Ekaluokkalaiset kiroilevat estoitta ja näyttävät keskisormea. Pelkkään ruokajonoon rauhoittumiseen saattaa mennä vartti. Välkät menevät oppilaita jahdaten tai väkivaltatilanteita selvitellen. Koululla ei ole omaa kuraattoria, rehtori paikalla vain pari päivää viikosta. Uraa olisi vielä 30 vuotta jäljellä, alanvaihto on päivittäin mielessä.

Alkaa n:llä ja loppuu i:llä. Selittää koulumaailman ja monen muunkin asian alennustilan.

No olen opejen esihenkilö ja kolmen vuoden aikana ei ole irtisanoutunut yksikään opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilu kymmenen vuotta alakoulun opettajana. Meininki vain menee hullummaksi vuosi vuodelta. Nykyinen ekaluokkani on aivan kamala. On oppilaita, jotka eivät tee tunneilla mitään jos ei huvita. On karkailijoita, jotka lähtevät luokasta ja juoksentelevat ympäri koulua kesken oppitunnin tai eivät esim. suostu menemään välkälle ja menevät piiloon. On lapsia, jotka pienestäkin ristiriidasta pahoittavat mielensä ja uhkaavat väkivallalla, tai suoraan vain lyövät ja potkivat luokkatovereita ja aikuisia. Ekaluokkalaiset kiroilevat estoitta ja näyttävät keskisormea. Pelkkään ruokajonoon rauhoittumiseen saattaa mennä vartti. Välkät menevät oppilaita jahdaten tai väkivaltatilanteita selvitellen. Koululla ei ole omaa kuraattoria, rehtori paikalla vain pari päivää viikosta. Uraa olisi vielä 30 vuotta jäljellä, alanvaihto on päivittäin mielessä.

Kuulostat kyllä ihan loppuunpalaneelta

Vierailija kirjoitti:

Mikä on humanistinen hömppäala? Miksi mies elättää? Mitä on harrastusluontoinen työnteko? Itsekö halveksuu työtään vai ap?

Mieleen tulee joku nukketeatteri tai naistutkimus. 

Vierailija kirjoitti:

No olen opejen esihenkilö ja kolmen vuoden aikana ei ole irtisanoutunut yksikään opettaja.

Onko rehtoritkin korvattu jollain esihenkilöillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.

Taitaa aika kultaa vain muistot, ennen oli paremmin, vaikka samoja kauhukakaroita silloinkin oli.

Mutta kauhuvanhempia oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi katsoa ihan peiliin vaan.

Miksi? Minulle on kerran tarjottu ammattikoulun opettajan paikkaa. En ottanut vastaan, koska sain muuta työtä. Minulla on tekniikan alan koulutus enkä ole ollenkaan asiakaspalvelutyyppiä. Opettaminen olisi kauhistus. Voisin päästä kyllä edelleenkin opettamaan omaa alaani ammattikouluun tai ammattikorkeaan jopa, mutta en halua. Teen mukavaa työtä siistissä konttorissa tai kotona hyvin vähäisin fyysisin asiakaskontaktein.  

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilu kymmenen vuotta alakoulun opettajana. Meininki vain menee hullummaksi vuosi vuodelta. Nykyinen ekaluokkani on aivan kamala. On oppilaita, jotka eivät tee tunneilla mitään jos ei huvita. On karkailijoita, jotka lähtevät luokasta ja juoksentelevat ympäri koulua kesken oppitunnin tai eivät esim. suostu menemään välkälle ja menevät piiloon. On lapsia, jotka pienestäkin ristiriidasta pahoittavat mielensä ja uhkaavat väkivallalla, tai suoraan vain lyövät ja potkivat luokkatovereita ja aikuisia. Ekaluokkalaiset kiroilevat estoitta ja näyttävät keskisormea. Pelkkään ruokajonoon rauhoittumiseen saattaa mennä vartti. Välkät menevät oppilaita jahdaten tai väkivaltatilanteita selvitellen. Koululla ei ole omaa kuraattoria, rehtori paikalla vain pari päivää viikosta. Uraa olisi vielä 30 vuotta jäljellä, alanvaihto on päivittäin mielessä.

 

Kannattaa vaihtaa, vaikka se olisi vaikeaa juuri nyt.

Vanhempien kanssa ei kyllä oltu muissa yhteyksissä ennen kuin ne kaksi vanhempainiltaa vuodessa, jolloin saa kuulla kuulumisia jos kysyi. Sitten joskus 20-25 vuotta sitten tuli vanhempainvartit, mutta ei nekään sen enempää. Lisäksi juhlat koululla lähinnä ala-asteen puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.

Taitaa aika kultaa vain muistot, ennen oli paremmin, vaikka samoja kauhukakaroita silloinkin oli.

Mutta kauhuvanhempia oli huomattavasti vähemmän kuin ny

Katsoo kuinka ihmiset täällä netissä vaikka käyttäytyy niin ei yhtään ihme

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kanssa ei kyllä oltu muissa yhteyksissä ennen kuin ne kaksi vanhempainiltaa vuodessa, jolloin saa kuulla kuulumisia jos kysyi. Sitten joskus 20-25 vuotta sitten tuli vanhempainvartit, mutta ei nekään sen enempää. Lisäksi juhlat koululla lähinnä ala-asteen puolella. 

Aikanaan varmaan yleisin keino saada häiriköivä lapsi kuriin oli ottaa yhteyttä vanhempiin. Nykyisin ei ilmeisesti enää toimi niin hyvin

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt opettajan työtä nyt n. 10 vuotta, ensin määräaikaisena muistaakseni kuudessa eri pääkaupunkiseudun koulussa ja nyt viidettä vuotta vakituisessa virassa. Olen aineenopettaja ja opetan yhtenäisessä peruskoulussa.

Minä rakastan työtäni! Lapset ja nuoret ovat ihania vaikka välillä haastavat ja joskus olen työpäivän jälkeen ihan lopussa. On hankalia oppilaita, ja on hankalia vanhempia. Oppilaat ovat kuitenkin se syy miksi tätä jaksaa tehdä. 

 

Asiat mitkä väsyttävät ovat turha byrokratia, esimerkiksi tuen papereiden kirjoittaminen, koska tuki ei käytännössä näy juuri mitenkään vaikka siitä on pitkät diibadaabat paperilla, syy: ei ole resursseja. Miten minä voisin n. 20 oppilaan ryhmässä ottaa huomioon noin kolmanneksella oppilaista olevat erityistarpeet, kullakin omanlaisensa? Turha kokouksissa istuminen ottaa myös aivoon, olisi yleensä tärkeämpää ehtiä jutella kollegoiden kanssa ja tehd esimerkiksi aineenopettajayhteistyötä. Mutta ei, power pointteja ja turhaan asiaa jonka voisi lukea myös sähköisistä tiedotteista. 

Vahvensin viestistäsi ne kohdat, mitkä on nykyään yleisiä vähän kaikkialla työelämässä. Palavereita palaverin pitämisen vuoksi, ei niinkään siksi, että kellään olisi mitään tärkeää asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olen opejen esihenkilö ja kolmen vuoden aikana ei ole irtisanoutunut yksikään opettaja.

Onko rehtoritkin korvattu jollain esihenkilöillä?

Riippuu oppilaitoksesta. Minä olen ammatillinen opettaja, ja esihenkilöni on koulutuspäällikkö. Joissain oppilaitoksissa nimike voi olla jotain muuta. Rehtori on se, joka johtaa oppilaitosta hallinnollisesti. Hän on esihenkilönä apulaisrehtoreille. He taas ovat koulutuspäälliköiden esihenkilöitä. Yhden koulutuspäällikön alaisuudessa toimii 20-30 ammatillista opettaja / ammatillista ohjaajaa. Sen lisäksi meillä on muuta henkilöstöä, kuten kuraattorit, opot, psykologi, terveydenhoitaja, nuorisotyöntekijä, joilla on omat esihenkilönsä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä viihdyn lukion lehtorina. Olisi kiva tietää kuinka moni alanvaihtajista tai alanvaihtoa suunnittelevista on sellaisia, joilla on omia lapsia. Veikkaan kovasti, että se vaikuttaa asiaan.

Samoin. Eläkeikä käsillä parin vuoden päästä, silloin lähes 40 lukion opevuotta kärsineenä. Upeaa työtä, ihania nuoria. En ole varma, maltanko jäädä pois heti kun pääsen.