Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako, miehellä lapsia edellisestä liitosta
03.01.2025 |
Miehellä siis edellisestä liitosta kaksi lasta(aikuisia) ja me olemme saaneet yhdessä kaksi lasta, ovat teini-ikäisiä. Olemme naimisissa ja mieheni teki testamentin missä testamenttaa omistamansa asunnon, sen missä asumme minulle. Kesäasunnon omistamme puoliksi. Mitä muuta kannattaa huomioida nyt kun miehellä todettiin parantumaton nopeasti etenevä sairaus.
Minulla ei ole ongelmaa, että jokainen saa mitä kuuluu, mutta olen jo nyt stressaantunut miehen toisesta tyttärestä, joka tuntuu aiheuttavan ongelmia aina. Hän ei ole pysynyt yhdessäkään työpaikassa vaan ne vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja aina niissä tuntuu tulevan jonkinlaisia henkilökunnan ratkaisemattomia ongelmia joiden vuoksi hänen on lähdettävä. Tiedän hänellä olevan runsaasti velkaa kaikenlaisista epämääräisistä asunnonvaihdoista, hämärästä parisuhde historiasta ja mielestäni shoppailumaniasta johtuen. Hänellä on myös jonkinlaisia kesken olevia oikeusjuttuja jostain homeasunnosta missä hän asui ja sai jonkinlaisia oireita, mistä en ole ottanut vielä tähänkään päivään mennessä selvää. Lemmikkejä hänellä on iso lauma ja jostain syystä tuntuvat sairastavan jatkuvasti ja kun yksi lemmikki kuolee tulee 2 tilalle.
Kyseessä siis mielestäni vaikea ihminen ja niin on myös mieheni ilmaissut. Haluaisin olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan ja hoitaa ainakin raha asiat nopeasti ja selkeästi ilman minkäänlaista väärinkäsityksen mahdollisuutta.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Mitä lahjoittaminen käytännössä tarkoittaisi? Lahjoittaisi minulle?
Minua ei kiinnosta miten tytär rahansa käyttää ja raha-asiansa hoitaa. En vain halua niin epävakaata ihmistä lähelleni tai lasteni lähelle. Tiedän kokemuksesta, etteivät ihmissuhteet(esim sisarussuhteet) ikävä kyllä merkkaa mitään hänelle jos kyse on rahasta, tai no muutenkaan. Ja Tiedän myös itse olevani täysin rikki mieheni mahdollisen kuoleman jälkeen, vielä en pysty oikeasti uskomaan, että niin tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa.
Haluaisin siis vaan käsitellä asiat nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti hänen kanssaan niin ettei hän millään keinolla pääsisi sotkemaan elämäämme minkäänlaisilla oikeusjutuilla tjms mihin tuntuu olevan erikoistunut.
Haluaisin siis sellaisia vinkkejä, miten paperiasiat tehdä kuntoon mahdollisimman selkeästi.
Paperiasiat ovat jo kunnossa, kun teillä on testamentti. Onhan se varmasti asianmukainen? Mitä sinä vielä haluat selkeämmin? Yksi lapsi ei pääse sotkemaan asiaa muuten kuin moittimalla testamenttia. Ei sekään johda mihinkään muuhun kuin perinnönjaon pitkittymiseen. Perunkirjoitus kannattaa tehdä huolella, osaavan juristin toimesta.
Lapsille menee puolet kesäasunnosta perinnöksi. Onko se riittävä lakiosaan eli 1/8 siitä, mikä on miehesi VELATON kuolinpesäosuus? Jos ei ole, varaudu siihen, että kesäasunto myydään ja rahat jaetaan niin, että jokainen perillinen saa lakiosansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastauksista. Sellainen olo minullakin on, ettei ilman jonkinlaista riitaa tulla selviämään. Tämä tytär käyttää kaikki mahdollisuudet saada jonkinlainen konflikti aikaan, on aina ollut samanlainen. Luulen, että hänen tapauksessaan mikään ei ole tarpeeksi selkeää ja selvästi sovittua.
Olen jo nyt ahdistunut, että joudun elämäni pahimmalla hetkellä taistelemaan hänen kanssaan samalla kun yritän pysyä kasassa teini-ikäisten lasteni vuoksi.
Ottakaa yhteyttä lakimieheen.
Kyse on miehesi lapsesta - mies haluaa tietenkin huolehtia kaikista perillisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmetyttää tuo asenteesi tätä lasta kohtaan sekä tyyli miten kirjoitat hänestä. Eihän nuo asiat, raha-asiat, työjutut jne. liity mahdolliseen perintöön yhtään mitenkään. Minusta olisi ollut aika ikävää, jos isäni vaimo olisi ajatellut minusta noin kuin sinä.
Juuri näin. Ap:n loanheitolla ei ole mitään tekemistä perinnön kanssa. Eri asia, jos miehensä olisi tehnyt tämän perinnöttömäksi ja tytär hakisi tähän muutosta.
Olisiko tyttären holtittomuus raha-asioissa ja ulosottovelat peruste jättää hänet perinnöttömäksi? Kunniattoman elämän viettäminen jne.
Periaatteessa on ja esimerkiksi velkajärjestelyssä perittävän nimenomainen toive on laillinen peruste jättää lakiosa vaatimatta. Silti se ei estä lakiosan vaatimista. Tässä tapauksessa sitä ei kannata tehdä, koska yksi lapsi aivan varmasti lakiosaansa vaatisi, vaikka se menisi velkojille.
Taloudelliset järjestelyt ovat uusperheissä usein hankalia. Jommankumman puolison kuoltua piilossa muhineet ristiriidat purskahtavat esiin ja se on vaikea hetki ryhtyä sopimaan asioista, kun kaikilla on tunteet pinnassa.
Ap:n tilanne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
En näe asiassa mitään ongelmaa. Perunkirjoituksessa kirjataan kummankin puolison varat ja velat. Avioehtoa ei ilmeisesti ole. Jos lesken osuus on pienempi, hän saa ensin tasinkoa niin paljon, että hänen osuutensa on puolet.
Sen jälkeen vainajan puolikas jaetaan perillisille. Tässä vaiheessa lasketaan eurot niin, että jokaisen rintaperillisen osuus on 1/4 perinnöstä. Tästä on lakiosa puolet eli 1/8 koko perinnöstä. Ap:lle menee asunto. Perillisille menee loput vainaan omaisuudesta, johon kuuluu kesäasunnon puolikas.
Jos perillisille menevä osuus ei ole lakiosaan riittävä, ap maksaa sen rahalla. Varsinaiseen riitelyyn voidaan päästä siinä vaiheessa, kun perintöä jaetaan, jos kesäasuntoa ei haluta myydä ja jakaa pelkkää rahaa. Joka tapauksessa perintö on jaettava, jos yksi osakas vaatii. Se voidaan kuitenkin jakaa osittain niin, että jakoa vaatinut saa oman osuutensa ja muu jää jakamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudelliset järjestelyt ovat uusperheissä usein hankalia. Jommankumman puolison kuoltua piilossa muhineet ristiriidat purskahtavat esiin ja se on vaikea hetki ryhtyä sopimaan asioista, kun kaikilla on tunteet pinnassa.
Ap:n tilanne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muu
Mummo osuu ihan asian ytimeen, vaikka ei ole tietenkään voinut ap:n tilannetta tuntea, kun on jo edesmennyt. Mutta mummolla olikin rutkasti elämänkokemuksen tuomaa sydämen viisautta. Ihana mummo 🥰
Onko se miehesi tahto syrjiä edellisiä lapsiaan ja suosia yhteisänne? Itse en olisi voinut edes avioitua miehen kanssa joka pitää lapsiaan eri arvoisina.
Jos testamenttaa lapsensa ohittaen puolisolle omaisuutta se kai tarkoittaa edellisten lasten syrjimistä ja vain yhteiset lapset perivät aikoinaan äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietämättä tulevan kuolinpesän varallisuutta tässä voi käydä myös niin, että tämä hieman hankalaksi kuvattu tytär joutuu hyvinkin hankalaan tilanteeseen. Tytär joutuu maksamaan perintöveron myös perimästään osuudesta asuntoon mihin leski saa asumisoikeuden loppuiäkseen. Nämä verot voivat olla suuremmat kuin muu pesästä hänelle jaettava omaisuus. Tällöin ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin yrittää saada pankista lainaa mikä voi olla vaikeaa jos taloutta ei ole hoidettu muutenkaan kunnolla
Ei joudu maksamaan, koska ei saa sitä perinnöksi vaan se on testamentattu eloon jäävälle puolisolle. Perintöveron maksaa tässä tapauksessa perinnön saava puoliso ja vain siitä osasta, jota ei saa tasinkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko miehesi edellisen liiton erossa tehty ositus, oliki miehesi naimisissa vai vain avoliitossa? Jos naimisissa, kannattaa olla se ositus tehtynä, sillä ex-vaimo voi vaatia omansa pois, jos ositus on tekemättä.
Ovat eronneet avioliitosta jo kymmeniä vuosia sitten ja muistaakseni mieheni siitä kertoi, miten kaikki omaisuus oli listattu ja hinnoiteltu. Eikös se ole ositus? Jaetaan omaisuus tasan?
Eli miehesi on jo reilusti eläkkeellä? No ymmärsit varmaan itseäsi paljon vanhemman miehen ottaessasi että tällainen päivä koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tee testamenttia jos sillä on perillisiä ja ihmetyttää tosiaan jos joku sitten tekee jollekkin puolisolle testamentin.
Puolisolle tehdään testamentti siksi, että sillä turvataan puolison ja mahdollisten alaikäisten lasten elämää.
Lapset voivat vaatia lakiosaa, koskien testamentissa mainuttua asuntoa ja kesämökin puolikasta. Joten sinä saat asunnosta puolet ja kesämökist 3/4 ja lapset perivät loput. Muilta osin lapset perivät kaiken miehesi omaisuuden. Aviopuoliso, eli sinä saa asumisoikeuden teidän yhteisenä olleeseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudelliset järjestelyt ovat uusperheissä usein hankalia. Jommankumman puolison kuoltua piilossa muhineet ristiriidat purskahtavat esiin ja se on vaikea hetki ryhtyä sopimaan asioista, kun kaikilla on tunteet pinnassa.
Ap:n tilanne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muu
Lue ap huolella tuo mummon neuvo ja ehkä kannattaisi etsiä myös haulla mummon ajatuksia siltä ajalta, kun hän vielä aktiivisesti palstaili täällä. Mummo oli pistämätön ihmissuhdeasiantuntija ja hänen avullaan voit saada vaikeatkin järjestelyt miehesi lasten kanssa sovinnolla hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaansa, joka on puolet lakimääräisestä perinnöstä. Avioleskeä suojaa lesken asumissuoja. Yhteisestä kodista et siis joudu muuttamaan, mutta mikäli miehen omaisuus ei muutoin riitä kattamaan lakiosaa kaikille rintaperillisille, testamentilla tätä ei voi sivuuttaa. Suosittelen, että pohditte mahdollista lahjoittamista miehen vielä eläessä.
Mökki menee jakoon, vain koti on suojattu ja sekin vain, jos leskellä ei ole omaa asunnoksi sopivaa asuntoa.
Tässä tapauksessa asunnon omistusoikeus siirtyy leskelle testamentin perusteella. Siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Lakiosat saa maksaa rahalla, jos kesäasunnon osuus ei niihin riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies pelkää mahdollisia ristiriitoja, joita voi tulla niin hän voisi tehdä jo etukäteen perukirjan ja jaon liitteineen, jossa on kaikki kirjattuna ja näyttää sen lapsilleen. Näin mikään ei tule yllätyksenä eikä riitapukarit pääse ainakaan väittämään mitään huijausta ym.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies pelkää mahdollisia ristiriitoja, joita voi tulla niin hän voisi tehdä jo etukäteen perukirjan ja jaon liitteineen, jossa on kaikki kirjattuna ja näyttää sen lapsilleen. Näin mikään ei tule yllätyksenä eikä riitapukarit pääse ainakaan väittämään mitään huijausta ym.
Ei perukirjaa voi tehdä etukäteen. Raha-asioissa voi tapahtua muutoksia vielä ennen kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tee testamenttia jos sillä on perillisiä ja ihmetyttää tosiaan jos joku sitten tekee jollekkin puolisolle testamentin.
Puolisolle tehdään testamentti siksi, että sillä turvataan puolison ja mahdollisten alaikäisten lasten elämää.
Uudelle vaimolle että hyljätyt entiset lapset eivät saisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lahjoittaminen käytännössä tarkoittaisi? Lahjoittaisi minulle?
Minua ei kiinnosta miten tytär rahansa käyttää ja raha-asiansa hoitaa. En vain halua niin epävakaata ihmistä lähelleni tai lasteni lähelle. Tiedän kokemuksesta, etteivät ihmissuhteet(esim sisarussuhteet) ikävä kyllä merkkaa mitään hänelle jos kyse on rahasta, tai no muutenkaan. Ja Tiedän myös itse olevani täysin rikki mieheni mahdollisen kuoleman jälkeen, vielä en pysty oikeasti uskomaan, että niin tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa.
Haluaisin siis vaan käsitellä asiat nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti hänen kanssaan niin ettei hän millään keinolla pääsisi sotkemaan elämäämme minkäänlaisilla oikeusjutuilla tjms mihin tuntuu olevan erikoistunut.
Haluaisin siis sellaisia vinkkejä, miten paperiasiat tehdä kuntoon mahdollisimman selkeästi.
Vauva.fi palstalta? Jos et ole trolli, niin eiköhän oikea osoite ole nyt joku avioehtoihin ja perintöihin vihkiytynyt lakimiestoimisto.
Vierailija kirjoitti:
Taloudelliset järjestelyt ovat uusperheissä usein hankalia. Jommankumman puolison kuoltua piilossa muhineet ristiriidat purskahtavat esiin ja se on vaikea hetki ryhtyä sopimaan asioista, kun kaikilla on tunteet pinnassa.
Ap:n tilanne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muu
Kuinka kauan sä jaksat kertoa tätä satuasi täällä?
Omistusoikeus ei mene elinikäisen hallintaoikeuden edelle. Ei ulosotto edes yritä myydä lesken hallinnassa olevaa asuntoa PERILLISEN velan vuoksi, vaikka ulosmittaa sen.
Kuolinpesän velka on eri asia. Velka ei periydy vaan vainajan velka maksetaan kuolinpesän varoista. Vaikka sitten realisoimalla asunto.