Laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Saa kysellä kaikkea mitä mieleen tulee :) 

Mä tiedän nuoria, joilla on diagnoosia kehitysviivästymästä, monimuotoisesta kehityshäiriöstä tai laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Näitä nuoria yhdistää se, että tutkimukset junnaavat syystä tai toisesta paikallaan vaikka kuilu ikätovereihin kasvaa reippaammin, mitä enemmän ikää tulee. Sinnittelyä vuodesta toiseen. Yksikin on selvä keva-tapaus, mutta äiti ei hyväksy ko. diagnoosia ja tekee lapsen kotiläksyt. Se on todella surullista katsottavaa, ettei vanhempi voi hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei lapsi pärjää normitahtiin. Vaikeuksia näillä nuorilla on ties missä; oman toiminnan ohjauksessa, tehtävänannossa, absraktissa ajattelussa, soveltamisessa jne. Aika turhia diagnooseja kun niillä ei pääse kehitysvammapalveluihin, jotka tarjoaisivat paremmin erilaisia tukitoimia. 

Onko tosiaan niin, että testeissä (tarkoitan nimenomaan sitä virallista psykologin teettämää testiä, en mitä tahansa nettitestiä) oleva kuviopäättelytesti eli se matriisi, looginen päättelykyky mittaa sitä puhdasta älykkyyttä. Tämäkin tuntuu selvästi jakavan ihmiset kahteen eri lahkoon: looginen päättelykyky on sitä puhdasta älykkyyttä, muut asiat ovat lahjakkuutta ja erilaisia kykyjä (mm. kielellinen, avaruudellinen hahmotus, musikaalisuus) ja toisessa ryhmässä ollaan sitä mieltä, että älykkyyttä on monenlaista, on jopa liikunnallista älyä ja tunneälyä. 

Surullisia tarinoita riittää kun älykkyys on erilaista kuin muilla. Sukulaistytöllä ja kaverini tytöllä on laaja-alaiset oppimishäiriöt ja pelottaa tyttöjen puolesta. Kumpikin on 15- vuotias nyt ja kauniita, hyvin kauniita tyttöjä.

Vanhemmillaan on valtava työ yrittäessään suojella tyttöjä pahoilta miehiltä. Niin kaikki miehet eivät ole pahoja, ei todellakaan ! Vähemmistö miehistä on pahoja, mutta just he haistavat helpot saaliit kuin hait veren. 

Vierailija kirjoitti:

Surullisia tarinoita riittää kun älykkyys on erilaista kuin muilla. Sukulaistytöllä ja kaverini tytöllä on laaja-alaiset oppimishäiriöt ja pelottaa tyttöjen puolesta. Kumpikin on 15- vuotias nyt ja kauniita, hyvin kauniita tyttöjä.

Vanhemmillaan on valtava työ yrittäessään suojella tyttöjä pahoilta miehiltä. Niin kaikki miehet eivät ole pahoja, ei todellakaan ! Vähemmistö miehistä on pahoja, mutta just he haistavat helpot saaliit kuin hait veren. 

Juuri tämä on suurin huoli, jos kyseessä on tyttö. Ajaudutaan ikäviin tilanteisiin ja päädytään spurgujen ja narkkien käyttöesineeksi.

Yhdellä sukulaistytöllä on tuo laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ammattiopinnot keskeytyneet, kun ei suoriutunut määräajassa siivoustyössä. Aika menee baareissa käyden ja alkoholia käyttäen. Vanhemmat tukevat taloudellisesti. Kun ei ole sellaista työtä, jossa pärjätä niin ei ihme, jos alkoholi tai huumeet alkaa maistua.

Todella ikävä diagnoosi tänä päivänä. 

Mitä eroa on laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla ja monimuotoisella oppimiskyvyn häiriöllä? Olenko itse jotenkin hölmö, että näen ne käytännössä samanlaisina, vai onko jälkimmäinen sellainen, että henkilön äo voi mennä yli 85:en ja oppimisvaikeuksia esiintyy hahmotuksen, lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen saralla eli laaja-alaisesti mutta ilman, että äo olisi edes heikkolahjaisen (laaja-alaiset oppimisvaikeudet) tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Surullisia tarinoita riittää kun älykkyys on erilaista kuin muilla. Sukulaistytöllä ja kaverini tytöllä on laaja-alaiset oppimishäiriöt ja pelottaa tyttöjen puolesta. Kumpikin on 15- vuotias nyt ja kauniita, hyvin kauniita tyttöjä.

Vanhemmillaan on valtava työ yrittäessään suojella tyttöjä pahoilta miehiltä. Niin kaikki miehet eivät ole pahoja, ei todellakaan ! Vähemmistö miehistä on pahoja, mutta just he haistavat helpot saaliit kuin hait veren. 

Teini-iässä paineet kasvavat ja silloin sosiaaliset kuviot ovat monimutkaisempia. Tarvitsevat ehdottomasti aikuisen ohjausta ja katsottava perään, millaisessa seurassa liikkuu. 

Noin heikot taistelevat joka ikisessä kouluaineessa, ihan esimerkkinä köksä. Vaikeuksia mittaamisessa, oman työn suunnittelussa ja organisoinnissa sekä reseptiikan seuraamisessa. Koko ajan vahdittava tai muuten siinä palaa puurot pohjaan, 1 tl suolan sijaan päätyy 1 rkl suolaa jne. 

Projektit ja ryhmätyöt haasteellisia, koska ne edellyttävät toiminnanohjausta ja kokonaisuuksien hallintaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyky-yhteiskunnassa ei ole enää sellaisia hommia, joissa pärjäisi ilman luku- tai laskutaitoa. Sääliksi käy niitä, joilla ei ole riittävää kapasiteettia oppia. 

Jokainen ei todellakaan ole oman onnensa seppä.

Suomessa on ollut pitkään tavoitteena, että yli 60 prosenttia kansalaisista korkeakoulutetaan. Hankitaan korkeakoulututkinto, jolla ei välttämättä mitään tee työmarkkinoilla mutta hampaita kiristellen odotellaan koulutusta vastaavaa työtä tai tehdään muita töitä. Tässäkin taka-ajatuksena on, että jokaisesta voi tulla mitä vaan, jos vain tahtoa riittää ja tekee kovasti töitä. Unohtuu, että iso osa ihmisistä on ihan keskinkertaisuuksia. Ei Gaussin käyrä mihinkään katoa, vaikka koko kansa korkeakoulutettaisiin. Älykkyyden merkitys yhteiskunnassa on kadonnut ja samaan aikaan ei ole töitä, joissa pärjää lukutaidotonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta välttämättä mihinkään muuhun kuin kouluaineisiin, eli voi osata tehdä käsillään vaikka mitä. No tyhmyyttä voi olla vaikka, että ajaa liian kovaa päin puuta tai sen sellaista varomattomuutta koko elämän.

Ei voi. Ne on ihan hemmetin kömpelöltä käsistäänkin ja ei osaa organisoida yksinkertaistakaan tehtävää.

Kiertoilmaus totaaliselle tyhmyydelle on tämä "laaja-alaiset" oppimisvaikeudet.

Tarkoittaa sitä, että henkilön ÄO on 70 tai alle. Eli kehitysvammainen. Näitä on paljon aikuisissa miehissä. Yleensä ne liittyvät persuihin, mopojengiin tai metsästysseuraan.

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa myös kapea-alaisia oppimisvaikeuksia? Missä menee kapeiden ja laajojen oppimisvaikeuksien raja/ero? 🤔

On kapea-alaisia. Lapsellani todettiin luki-häiriö. Tehtiin älykkyystesti. Koska tulos oli normaali, hän sai lukihäiriöön kuntoutusta, jotta olisi mahdollisuus akateemiseen koulutukseen. 

Lukihäiriö on kapea-alainen oppimishäiriö. Paperista selvisi minulle. 

Tiedän yhden, jolla todettiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kyllä hän pystyi sitten kuitenkin lähihoitajaksi valmistumaan. On vakityössä tai oli ainakin, kun hänestä jotain kuulin. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden, jolla todettiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kyllä hän pystyi sitten kuitenkin lähihoitajaksi valmistumaan. On vakityössä tai oli ainakin, kun hänestä jotain kuulin. 

Vai että oikein lähihoitajaksi? Joko vaikeudet on jotain muuta kuten adhd tai lukihäiriö kuin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jollaisiksi oppilaan vaikeudet voidaan välillä tulkita väärin jos ei nähdä kunnolla tilannetta ja sekin osin johtuu siitä, että matala älykkyys on tabu. Tai sitten kyseessä on juuri niitä takaportin kautta valmistuneita lähihoitajia, joilla on jopa moniin potilaisiinkin verrattuna enemmän ongelmia. On nimittäin kohdattu tällaisia lähihoitajaopiskelijoita ja rukoiltu vain, etteivät koskaan valmistuneet opinahjosta. Pakko oli pistää peli poikki tällaisten opiskelijoiden kohdalla, kun olivat jopa vaaraksi muille.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän nuoria, joilla on diagnoosia kehitysviivästymästä, monimuotoisesta kehityshäiriöstä tai laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Näitä nuoria yhdistää se, että tutkimukset junnaavat syystä tai toisesta paikallaan vaikka kuilu ikätovereihin kasvaa reippaammin, mitä enemmän ikää tulee. Sinnittelyä vuodesta toiseen. Yksikin on selvä keva-tapaus, mutta äiti ei hyväksy ko. diagnoosia ja tekee lapsen kotiläksyt. Se on todella surullista katsottavaa, ettei vanhempi voi hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei lapsi pärjää normitahtiin. Vaikeuksia näillä nuorilla on ties missä; oman toiminnan ohjauksessa, tehtävänannossa, absraktissa ajattelussa, soveltamisessa jne. Aika turhia diagnooseja kun niillä ei pääse kehitysvammapalveluihin, jotka tarjoaisivat paremmin erilaisia tukitoimia. 

Näitä vanhempia oikeasti on olemassa. Tekevät lapsen puolesta tämän läksyt ja lasta grillataan. Niinkin äärimmäisyyksiin mennään, että otetaan selvää koulukirjojen sisällöistä ja laitetaan lapsi opettelemaan ulkoa koesisällöt. Se näkyy lapsella silloin oireiluna, mm. uupumuksena. Opettajille lapsen todellinen osaaminen kyllä konkretisoituu työssä. Laaja-alainen erityisopettajakaan ei voi tehdä mitään ihmeitä noin heikkojen kohdalla. Harjaantumiskoulut pitäisi palauttaa, missä ei tarvitsisi noin heikon kokea paineita.

Se on aika ikävää, jos on siellä normaalin ja kehitysvammaisen rajoilla. Ei voi elättää itseään, kun automatisaatio on vienyt avustavat työt mutta ei pääse eläkkeellekään. Maatiloilla, teollisuudessa yms. oli tarjolla apulaisen töitä, joissa pärjäsi ilman koulutusta. Monien asioiden hoitamisesta on vaikeaa selviytyä palveluiden sähköistymisen myötä. Eikä muut ymmärrä, miksi toisella on hankaluuksia asiassa kuin asiassa. Kehitysvammaisuus on taas siinä mielessä helpottava, että muut silloin ymmärtävät miksi ei kykene samoihin suorituksiin kuin vammattomat. 

Mietityttäähän se mitä jos oma lapsi saisikin "vain" heikkolahjaisen paperit mutta olisi elämä silti aika hankalaa. Tutkimukset lähenevät. Pitkään ollut F83 eli monimuotoisen kehityshäiriön diagnoosilla. Nyt yläkoulussa näkyy selkeämmin ero ikätovereihin ajattelu- ja opiskelutaitojen kohdalla. Pelkään jos tulos onkin yli 70 pistettä ja keva-diagnoosi hylätään, tulee koulunkäynnistä haastavaa. Nytkin tarvitsisi henk. kohtaista avustajaa niin koulussa kuin koulun ulkopuolella, ei osaa edes lyhyttä matkaa kulkea saati pärjää uimahallin pukuhuoneessa, vaikka ikää on 13 v. Mekaanista osaamista on niukin naukin, siihen se jääkin.  Olen harkinnut Valteri-koulua lapselle, niitä harvoja erityiskouluja ja tätä ovat myös erkkaope ja sosiaaliohjaaja puoltaneet. Opetuksellisesti taatusti parempi paikka kuin normi erityisluokka. 

Ihmistä kun ei voi päin naamaa tyhmäksi sanoa, pitää kehittää sellainen sanaleikki että kohde ei edes ymmärrä olevansa tyhmä tai kehva. Tämä ei kuitenkaan tee ihmisestä huonoa, ja kyllä näille sopivia töitäkin on. Tuohon kun tulee päälle päihteet tai mt-häiriöt niin on melkoinen soppa valmis.

Kuka ihmeen mielenterveyspotilas puhuu monologiaan täällä sivu tolkulla!? 

Vierailija kirjoitti:

En ole nytkään aikuisena kiinnostunut menemään baareihin, mihinkään tapahtumiin tai muihin. En vain saa muiden jutuista mitään irti, koska pidän monien juttuja liian pinnallisina eikä oikein yleisenä hyväksytty white trash-meininki ja muu rappio vetoa minuun. Netti on ainoa paikka, josta etsin keskusteluja jopa sellaisista asioista, joista ei nykyisessä ilmapiirissä voi puhua. Tuo selittäänekin varmaan sen, miksi niin suosin miehiä kavereina, mutta ei minulla oikein ole niitäkään, enkä osaa olla oma-aloitteinen. En ole koskaan osannut olla oma-aloitteinen kaverisuhteiden luomisessa live-elämässä. Oli kyse mistä vaan, niin aina jos mietin sanovani jotain ja valmistelen sanojani, niin paikan päällä en saakaan niitä sanotuksi. Viidennellä luokalla valmistelin itseäni kuraattorille kertomaan, kuinka koulumatkalla en saanut istumapaikkaa bussissa, sillä jokainen esti pääsyni, mutta kun olin paikan päällä, niin olinkin silleen, että ei tässä nyt oik

Nyt tässä selvästi kyse mielenterveyspotilaasta kuin erilaisista oppimisvaikeuksista tms kokeva henkilö. Älä täytä sivu tolkulla monologiasi, avun tarpeessa sinä olet.