Lue keskustelun säännöt.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet
03.01.2025 |
Onko kellään palstalaisista tuota tai tunnetteko jonkun jolla on? Miten vaikuttaa elämään? Pääseekö diagnoosilla eläkkeelle?
Kommentit (138)
Vastaus 121.
Kyllä näillä kaikilla oli laaja-alaisia ongelmia. Nykyään on ammattikoulutus myös muuttunut, jos käy hyvä tuuri niin hirveästi helpotetaan kurssin suoritusta, jotta pääset läpi. Kaikkia taitoja eivät opi esim tämä kampaaja ei pysty tekemään permanenttia. Se ei kuitenkaan haittaa. Autonkorjaajan isä on myös saman alan ihmisiä, joten poika kasvanut autojen parissa.
Minusta ei pitäisi lokeroida kaikkia dg saaneita, osa kykenee kuitenkin suht normaaliin työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus 121.
Kyllä näillä kaikilla oli laaja-alaisia ongelmia. Nykyään on ammattikoulutus myös muuttunut, jos käy hyvä tuuri niin hirveästi helpotetaan kurssin suoritusta, jotta pääset läpi. Kaikkia taitoja eivät opi esim tämä kampaaja ei pysty tekemään permanenttia. Se ei kuitenkaan haittaa. Autonkorjaajan isä on myös saman alan ihmisiä, joten poika kasvanut autojen parissa.
Minusta ei pitäisi lokeroida kaikkia dg saaneita, osa kykenee kuitenkin suht normaaliin työelämään.
Vai onko niin, että näillä henkilöillä on mahdollisesti diagnoosit useasta eri vaikeudesta esim. Adhd, lukihäiriö ja kielellinen kehityshäiriö, mikä voikin antaa vaikutelman ettei "mitään" opi. Tuntuu, että laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla milloin tarkoitetaan vanhentunutta heikkolahjaisuus-termiä ja milloin taas useita kapean alueen oppimisvaikeuksia ilman matalaa älykkyyttä. Ei tuosta Erkkikään ota selvää mistä nyt puhutaan: oikeasti älykkyyteen vaikuttavista laaja-alaisista oppimisvaikeuksista vai sitten useasta diagnoosista, mikä on myös mahdollista. Tai sitten kriteereitä on alennettu ammattikouluun pääsemiseksi ja kursseista läpi pääsemiseksi.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on kuitenkin edelleen kaiken kattavampi tilanne ja se tarkoittaa juurikin sitä, että henkilön äo on 70-85. Tavallaan normaaliälyinen, muttei kuitenkaan kehitysvammainen vaikka on yhtä pihalla. Monet heikoista ovat helposti manipuloitavissa ja tarkkana oltava, millaisessa seurassa liikkuu ettei käytetä hyväksi.
Vihreiden puoluetoimistossa on tilaa heikkolahjaisilöe. Riittää kun ei ajattele omilla aivoilla.
Vierailija kirjoitti:
Super-lehdessä oli äskettäin hyvä artikkeli laaja-alaisesta oppimisvaikeudesta.
Tarkoitat varmaan tätä: https://www.superlehti.fi/ilmiot/tukea-koulussa-tyhjan-paalla-tyoelamas…
Tuossa artikkelissa käy ilmi, kuinka muutamassa Euroopan maassa laaja-alaiset oppimisvaikeudet oikeuttavat erilaisiin tukitoimiin. Nimi on niin harhaanjohtava, kun siinä on yhdyssana (oppimisvaikeus), jolloin syntyy mielleyhtymä vain kouluun ulottuvasta vaikeudesta vaikka laaja-alaiset oppimisvaikeudet seuraavat peruskoulun ja toisen asteen opintojen jälkeenkin. Varsinkin tästä monimutkaistuneesta yhteiskunnasta on vaikeaa selvitä heikkoälyisenä, kun palvelut digitalisoidaan, paikkakunnan ainoa Kela, pankki ja sosiaalitoimi ovat lopettaneet. Eikä tämä kosketa vain heikolla älyllä varustettuja, vaan esim. iäkkäämpiä ihmisiä, joille nykyinen teknologian kehitys on ihan utopiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus 121.
Kyllä näillä kaikilla oli laaja-alaisia ongelmia. Nykyään on ammattikoulutus myös muuttunut, jos käy hyvä tuuri niin hirveästi helpotetaan kurssin suoritusta, jotta pääset läpi. Kaikkia taitoja eivät opi esim tämä kampaaja ei pysty tekemään permanenttia. Se ei kuitenkaan haittaa. Autonkorjaajan isä on myös saman alan ihmisiä, joten poika kasvanut autojen parissa.
Minusta ei pitäisi lokeroida kaikkia dg saaneita, osa kykenee kuitenkin suht normaaliin työelämään.
Erkkaopen luulisi tietävän laaja-alaisten oppimisvaikeuksien (ent. heikkolahjaisuus) ja laaja-alaisten ongelmien (mm. hahmotushäiriön, lukivaikeuden ja adhd:n kombo) eron. Neuropsykiatrisiin vaikeuksiin, lukihäiriöön, hahmotushäiriöön yms. ja niiden komboon voi liittyä suurta hajontaa osaamisprofiilissa vaikka olisi todellisuudessa normaalijärkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka harvinaista on, että oppilas jolla ei ole laaja-alaisia oppimisvaikeuksia on suorittanut peruskoulun EMU-luokalla erityiskoulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka harvinaista on, että oppilas jolla ei ole laaja-alaisia oppimisvaikeuksia on suorittanut peruskoulun EMU-luokalla erityiskoulussa?
Eihän mitään emu-luokkia ole ollut yli 20 vuoteen. Eikö nuokin vaihdelleet? Oli ehaa, emua, edya jne. ja näiden tasot vaihteli eli oli esim. lukihäiriö- tai dysfasia-painotteista luokkaa, joissa opetussuunnitelma oli mahdollisesti yleisen opetussuunnitelman mukainen mutta ryhmät pienempiä ja diagnoosikeskeisiä. Eha oli sitten kehitysvammaisille.
Toki kauan sitten asiat saattoi olla toisin heikon tiedon ja taidon takia ja apukouluun, jota kävi kehitysvammaiset ja heikkolahjaiset, saattoi päätyäkin sellainen oppilas, jolla oli todellisuudessa huonot kotiolot. Tai sitten kehitysvammaisten ryhmään päätyi liikuntavamman takia, vaikka olisi oikeasti ollut rahkeita pärjätä tavallisessa koulussa ja juuri fyysisesti vammasia ajatellen koko inkluusio oli kehitetty johtuen sen ajan ajattelusta, että kaikki vammaisryhmät samaan joukkoon tasosta riippumatta ja näin ollen fiksummat vammaiset saivat mennä heikomman mukana, jolloin oli mahdotonta jatkaa lukioon ja korkeakouluun jos se oli tavoitteena.
Omassa nuoruudessani tavallisessa koulussa oli selkeästi sellaisia luokkatovereita, jotka nykymittapuulla olisivat lievästi nepsyjä, joita vain pidettiin aiemmin erikoisina ja sosiaalisesti kömpelöinä, jotka olivat kuitenkin hyviä lukuaineissa tai taiteellisesti osaavia tai vilkkaina. Silloin oli vielä koheesio ja selkeä rytmi, joka auttoi näitä lieväoireisia nepsyjä pärjäämään kivasti kun nykyaikaisessa peruskoulussa kukaan ns. terveen kirjoilla olevakaan ei tahdo pärjätä avokonttorimaisissa tiloissa ja on nepsy-oireyhtymää muistuttavia tiloja (no ei taatusti sovi monelle nk. terveellekään nykyinen kouluympäristö). Paikkakunta jossa itse aikoinaan peruskoulua kävin, oli myös tarkkikset, joissa oli häiriköivät oppilaat, joilla ei välttämättä ollut mitään kognitiivisia haasteita, ja oli apukoulu, joita käyviä kohtaan monill sentään riitti ymmärrystä koska heillä oli yksinkertaisesta älyllistä alentumaa kun taas tarkkislaiset oli perseileviä kakaroita. Ehkä osa niistä tarkkislaisista oli mahdollisesti monioireisia nepsyjä, jos olisivat tänä päivänä nuoria jolloin heidät tutkittaisiin.
Tarkoittaa sitä että ei mene asiat jakeluun ja tyyppi voi ajaa pulkalla päin puuta. Miten kuvittelette että onnistuisi tehtävät joissa voi sattua jotain, jos ei muista mitä piti tehdä, tai ei kykene kuuntelemaan ohjeita laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhistuttaa tällä hetkellä niiden lasten kohtalo, joilta ei kotona vaadita mitään koulunkäynnin ja oppimisen eteen. Jos vaan viihtyy kotona pelilaitteen kanssa, ei opi juuri mitään. Mikä onkaan näiden tulevien aikuisten kohtalo? Töihin ei pääse, jos ei ole kykyjä.
Ne ulkoistavat ajattelun tekoälylle, ja tämä on johtanut juurikin siihen, että opettajat ovat ihmetelleet aivan eri lailla kirjoitettuja koulutehtäviä tai esseevastauksia kuin mitä ovat tottuneet opiskelijan tekemänä lukemaan, kun tehtävissä ilmenevät täysin tieteellisiin teksteihin verrattavat vastaukset sellaisilta oppilailta, jotka saavat yleisesti kohtalaisia arvosanoja. Tämä on jopa lukiossa muodostunut ongelmaksi. Todellisuudessa tekoäly ei kehitä ihmisen omaa ajattelukykyä, vaan päinvastoin.
Raadollisesti sanottuna laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat tyhmyyttä. Ennen tällaisia ihmisiä kutsuttiin heikkolahjaisiksi.
Heikkolahjainen on väliinputoaja. Suoraan sanoen täysin kyvytön selviämään nykyajan yhteiskunnan vaatimuksista. Mutta kun ei nähdä riittävän vammaisena, saa syrjäytyä kaikessa rauhassa.
Vielä tyhmempiä ovat lievästi kehitysvammaiset, mutta tosin heitä sentään ymmärretään ja tuetaan aivan eri tavalla. Yhteiskunta tasoittaa kehitysvammaisen tietä, kun yksi ihmisryhmä saa pärjätä heikoin eväin itsekseen, tuloksetta.
Molemmat ihmisryhmät kärsivät erilaisuudestaan, kun ovat jollakin tavalla kosketuksissa ympäröivän maailman ja muiden ikätovereiden kanssa, jolloin pinnalle tulevat seurustelu, ammatti, perhe, ajokortti ja päihteet, joista jotakin ymmärretään muttei ymmärretä tarpeeksi. Samanlaista murhetta ei tosin ole vaikeammin kehitysvammaisilla.
Ymmärrän, että en oikein kauniisti puhunut mutta ei asian sokerointikaan muuta asiaa toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo diagnoosi voidaan lätkäistä masentuneelle nuorelle, jos asiantuntijat ei ota kokonaistilannetta huomioon.
Masennusta ei huomata, seuraus: luullaan vaikeuksien löytyvän oppimisvaikeuksista.
Jos mietityttää mikä on asian todellinen laita, niin pyytäkää tarkemmat tutkimukset mielenterveyteen liittyen. Muuten on koko elämä pilalla, jos papereissa lukee laaja-alaiset oppimisvaikeudet jos se ei tosiaan täsmää.
Adhd:n ja autismin diagnosoinnin lisääntyvyys mahdollisesti peittoaa laaja-alaisten oppimisvaikeuksien tunnistamisen, mikä on todella huolestuttava tilanne henkilön kannalta.
Ihan parasta on, kun laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustetut ovat yleisopetuksessa ja vanhemmat kinuavat tukitoimea tukitoimen perään hyvien arvosanojen toivossa. Hyviä arvosanoja on saatavilla, jotta hullut vanhemmat rauhottuisivat mutta ei tuollaisilla vaikeuksilla olevat lapset sen nohevammiksi muutu. Kun päästään peruskoulusta, niin totuus onkin ettei lapsi ollutkaan "vain" lukihäiriö/neurologinen vaikeus yms. vaan löytyy muitakin pulmia kuten kyvyttömyys ajatella itse ja ratkoa ongelmia. Ihan surullinen ja turhauttava tilanne kaikille osapuolille, varsinkin lapselle/nuorelle jota vanhemmat eivät pysty hyväksymään sellaisena kuin on.
Kaikkein parasta tällaisessa tilanteessa on, että lapsi/nuori saa kehitysvammadiagnoosin. Saa tuetun asumisen, työkyvöttömyyseläkkeen tai tuetun työllistymisen palvelut jne. Kehitysvammadiagnoosi on se kaikkein kattavin tukitoimien suhteen. Muuten saa syrjäytyä kaikessa rauhassa.
Paljon menee nykyään seulan läpi lapsia ja nuoria, joilla on kehitysvamma diagnosoimattomana. Ehkä opettajilla herää epäilys, ellei kyseessä ole täysin hiljainen oppilas mikä ei välttämättä kiinnosta käytöksen perusteella ja varsinkin kaikenlaiset pärinä-Veetit herättävät ensimmäisenä epäilyksen, oli siihen aihetta tai ei. Jos opettajana ottaa huolen esiin huoltajien kanssa lapsen kouluvaikeuksista, tämä voi olla vanhemmille kova kolaus ja häpeän takia ei haluta tutkia. Tai sitten paikataan vaikeutta tekemällä helpotuksia helpotusten perään, jotta oppilas pääsee läpi eikä mennä pintaa syvemmälle. Vasta aikuisiällä sitten selviääkin kehitysvamma vaikeuksien syyksi, kun ei kyetä hakemaan töitä, ei ymmärretä haastattelussa annettuja kysymyksiä jos on kykyä edes hakea töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeelle ei pääse muttei myöskään töihin eikä välttämättä saa ammattiakaan. Eli jäät pyörimään työkkäriin
Näin se juuri menee.
AIka paskaa kieltämättä jos oot 50+v vaan pyörimässä. Jossain vaiheessa työkkärikin unohtaa sut
En kestäisi pyöriä viittäkymmentä vuotta. Vähempikin alkaa tehdä huonoa.
Minä halusin vain uteliaisuudesta ja tiedonhalusta lukea aloituksen. En aidosti ymmärrä "laaja-alaista oppimisvaikeutta", enkä sitä, että miten edes mahdollista ilman kuvannusselkeää aivovammaa. Kivittäkää vain. Ymmärän lahjakkuuseroja ja taipumuseroja. En laaja-alaisuutta. Kuvantamisin ja nykyaikaisin muin diagnostisin laittein objektiivisesti osoitettu laaja-alainen aivovamma oikeuttaa mielestäni eläkkeeseen. Vaikka jokin toimiva alue myöhemmin mahdollistaisi jossain määrin jonkinlaisen työnteon.
Vierailija kirjoitti:
Raadollisesti sanottuna laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat tyhmyyttä. Ennen tällaisia ihmisiä kutsuttiin heikkolahjaisiksi.
Heikkolahjainen on väliinputoaja. Suoraan sanoen täysin kyvytön selviämään nykyajan yhteiskunnan vaatimuksista. Mutta kun ei nähdä riittävän vammaisena, saa syrjäytyä kaikessa rauhassa.
Vielä tyhmempiä ovat lievästi kehitysvammaiset, mutta tosin heitä sentään ymmärretään ja tuetaan aivan eri tavalla. Yhteiskunta tasoittaa kehitysvammaisen tietä, kun yksi ihmisryhmä saa pärjätä heikoin eväin itsekseen, tuloksetta.
Molemmat ihmisryhmät kärsivät erilaisuudestaan, kun ovat jollakin tavalla kosketuksissa ympäröivän maailman ja muiden ikätovereiden kanssa, jolloin pinnalle tulevat seurustelu, ammatti, perhe, ajokortti ja päihteet, joista jotakin ymmärretään muttei ymmärretä tarpeeksi. Samanlaista murhetta ei tosin ole vaikeammin kehitysvammaisilla.
Ymmärrän, että en oik
Näin kehitysvammaisen sukulaisena ymmärrän mistä puhut, ja olen välillä auttanut sukulaista viemällä erilaisiin tapahtumiin. Tilanteet ovat konkretisoituneet auttaessa: mm. aikuiset miehet yrittäneet lähennellä, tuntemattomat pilkanneet mistä hetkeksi tuli paha mieli, on jopa menty ensiavun kautta kotiinkin. Sukulaisen vamman taso on lievä. Vaikka se kuulostaa monien mielestä lähes normaalilta, niin lievänäkin kehitysvamma on kaukana normaaliälyisestä kuin Maa Marsista. Tämä sukulainen asuu tuetussa asumisen piirissä, haasteet silti jatkuvat ja on vanhemmissaan kiinni kuin nelosluokkalainen. Jos ei vastaa jatkuvasti piippaavaan ja soivaan puhelimeen, vanhemmat ovat sydän syrjällään mitä siellä luurin toisessa päässä tapahtuu. Ja se mitä tapahtuu niin tapahtuu pienen koululaisen harkintakyvyllä. Tavarat rikotaan ja ajaudutaan vaarallisiin tilanteisiin. Aikuiset miehet hyväksikäyttävät kun silmä välttää. Lievästi kehitysvammaiset kärsivät eniten kun tietävät missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa matematiikkaa enkä oikein mitään mihin liittyy numerot enkä tietotekniikka juttuja. Syrjäytymiseenhän tuo johtaa.
Mutta osaatko muuta? Ei se mitään laaja-alaista oppimisvaikeutta vielä ole, jos ei osaa tietotekniikkaa ja tietoteknisiä juttuja.
Olisiko näillä tietämilläsi ihmisillä hahmotushäiriötä, lukivaikeutta, adhd ja/tai jotain kapealla alueella olevaa häikkää, joka ei vielä välttämättä estä pärjäämästä normaalissa elämässä ja töissä. Tunnen minäkin oppimisvaikeuksilla varustettuja ihmisiä, jotka ovat päässeet AMK:iin tai jopa yliopistoon asti. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on diagnoosina kaiken kattavampi, joka vaikeuttaa arkisissa asioissakin pärjäämistä ja ammatin hankkimista. Tuskinpa kukaan laajoilla oppimisvaikeuksilla varustettu on päässyt kampaajaksi tai autonkorjaajaksi, vaikka kyseessä on "vain paskan amiksen käynyt", sillä noissa ammateissa pitää osata soveltaa tietoa, on vieraita kieliä (ainakin kampaajaopinnoissa nuo korostui), edellytetään itsenäisyyttä, aikataulujen hallintaa ja sosiaalista pelisilmää.