Tunnetteko ketään, joka on pudonnut oikeasti korkealta pohjalle?

Aika montakin. Kukaan ei ole kiivennyt takaisin entiseen asemaan. Osa on kuitenkin saanut elämänsä siedettävälle mallille ja ei ole enää ihan pohjalla.

Joo. Miljoonatulosta tehneen yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja. Alkoi koksu maistua liikaa. Ahneus pisti huijaamaan jopa läheisiä. Meni lopulta firma, rahat, maine ja perhe-elämä. Nyt on miljoonavelat eikä muuta. Aika surullista.

Onko tämä sitten korkeelta, mutta eräs tuttu opettaja putos eronsa jälkeen. Hän oli erityisopettaja. Vaimo löysi uuden miehen ja tämä vanha sitten alkoi ryyppäämään. Joi sitten kaiken. Työnsäkin sössi. Kävi pariin lapseen käsiksi, löi. Siitä oli lehdissäkin silloin. Muutamia vuosia rypes ja pikkasen paransi tapansa. Opettajan töihin ei ikinä pääse takas. Mutta rupes pokeksi. Sitä kautta ylläripylläri raitistui ja meni naimisiin yhden tarjoilijan kanssa.

Nyt pyörittävät yhteistä ravintolaa ihan ok menestyksellä.

Entinen naapuri lapsuudessani. Joi koko omaisuutensa ja joku hänen rakastajattaristaan otti kopin, teki hanttihommia silloin kun ei juonut ja naisystävä elätti häntä loppuun asti.

Menestynyt ja hyvännäköinen pariskunta nuorena, romahdus tapahtui, kun lapset olivat yläasteella eikä lapsillekaan ei lopulta käynyt kovin hyvin. Toinen heistä teki itsemurhan. Vaimo oli syytön koko jupakkaan, joutui hänkin elämään köyhyydessä vanhuutensa. Todella kaunis nainen oli vielä vanhanakin.

Juristinainen jonka mies (akateeminen hänkin) kuoli yllättäen onnettomuudessa. Heillä oli pari pientä lasta ja olivat juuri rakentaneet omakotitalon, kun miehensä menehtyi. No, se juuri rakennettu talo jouduttiin myymään. Nyt kyseinen nainen on sairaseläkkeellä eli siis sosiaalituilla mielenterveyshaasteiden vuoksi ja asuvat kerrostalossa vuokralla.

Ex-mieheni, oli onnellinen avioliitto, omakotitalo, kolme lasta, kaksi autoa, uima-allas ja kesämökki päijänteen rannalla, oma firma, verotettava vuositulo vajaa miljoona euroa. Sitten tuli piru, nainen joka viekoitteli miehen. Ero, jätti minulle talon, auton ja satatonnia rahaa. Sinne meni.

Nyt muutama vuosi kulunut. On eronnut uudesta kumppanista, sairastunut masennukseen, pulskistunut reilusti, firma mennyt konkkaan, kesämökin vei ulosottomies. Asuu kaupungin vuokrakaksiossa sossupummien seassa. Lapset eivät uskalla käydä sen luona, siellä on vähän "sotkuista".

Näin se elämä heittelee...

Vierailija kirjoitti:

Joo. Miljoonatulosta tehneen yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja. Alkoi koksu maistua liikaa. Ahneus pisti huijaamaan jopa läheisiä. Meni lopulta firma, rahat, maine ja perhe-elämä. Nyt on miljoonavelat eikä muuta. Aika surullista.

Mikä on surullista? Oma valinta pilata elämänsä! 

Jaa niinkuin kerrossängystä?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Miljoonatulosta tehneen yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja. Alkoi koksu maistua liikaa. Ahneus pisti huijaamaan jopa läheisiä. Meni lopulta firma, rahat, maine ja perhe-elämä. Nyt on miljoonavelat eikä muuta. Aika surullista.

Ja sitten heräsit

Kaikki tämän ketjun tarinat on saman henkilön fantasiaa

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni, oli onnellinen avioliitto, omakotitalo, kolme lasta, kaksi autoa, uima-allas ja kesämökki päijänteen rannalla, oma firma, verotettava vuositulo vajaa miljoona euroa. Sitten tuli piru, nainen joka viekoitteli miehen. Ero, jätti minulle talon, auton ja satatonnia rahaa. Sinne meni.

Nyt muutama vuosi kulunut. On eronnut uudesta kumppanista, sairastunut masennukseen, pulskistunut reilusti, firma mennyt konkkaan, kesämökin vei ulosottomies. Asuu kaupungin vuokrakaksiossa sossupummien seassa. Lapset eivät uskalla käydä sen luona, siellä on vähän "sotkuista".

Näin se elämä heittelee...

Mutta sai kuitenkin pimppiä.

Helsingin Kurvissa liikkui alkoholisoitunut pankinjohtaja. 

Turhan monilla miehille persous viinaan tuhoaa elämän. 

Montakin..Ja lisää tulee...

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämän ketjun tarinat on saman henkilön fantasiaa

Ei ainakaan minun juttuni ex:stä, tosi tarina. En minäkään tuota iso taloa pystynyt pitämään myyty toissa vuonna. Ostin rivarikämpän johon olemme kotiutuneet ihan hyvin. Minä pärjään lasten kanssa, mutta edelleen ole sitä mieltä, että tuo nainen oli piru valeasussa.

Marin putoamassa parhaillaan. Ei randommaan randompääministerille riitä oikeasti pitkäksi aikaa töitä, kun ei ole mitään substanssiosaamista ja ulkonäkökin alkaa olla niin ja näin.

Minä. (tuosta "korkeasta" en tosin tiedä ....). Sitä oltiin maailman kärjessä, yksi puhelinsoitto ja se oli sit siinä (rahat/rahoitus vaan loppui). Taloudellisesti en pudonnut tyhjänpäälle (koska säästöjä), mutta henkisesti? - Sillä samalla "tiellä" olen vieläkin. Ja lähtisinkö uudestaan? - Rahasta se ei olisi kiinni, vaikka 50%:n palkalla; henkiset kyvyt / osaaminen eivät vaan enää riitä siihen, eli en.

(sori vaan uliuli, mutta niin se vaan on).

Tunnen.  Putosi kuusi metriä tyhjään AIV säiliöön.  Toinen jalka murtui kahdesta kohtaa ja kolme selkänikamaa murtui.

Juu. Menestyvä yrittäjä, jolla vaimo, lapset, hulppeat talot ja kesämökit, veneet, Rolexit jne. 

Sairastui vakavasti, ei pystynyt enää huolehtimaan itsestään. Tulot romahtivat, omaisuus jouduttiin myymään, vaimokin jätti. Asuu nykyään käsittääkseni tuetun palveluasumisen yksikössä pienen eläkkeen ja tukien turvin. 

Mä itse jossain määrin. Olin avioliitossa it-miljonäärin kanssa nuorena. Molempien toiveesta hankittiin lapsi kun olin 32. Kaikki vaikutti olevan niin ihanasti kun voi olla. Minulla oli opinnot takana ja oma ura hyvällä mallilla. Miehen yritys menestyi ja oli rakennettu hieno omakotitalo, hankittu saaristomökki ja vene. Elämä oli ihanaa. Kuitenkin lapsen synnyttyä mies alkoi viihtyä enemmän ylitöissä ja baareissa, häntä hermostutti lapsen kitinät ja yöheräilyt. Lapsen ollessa 5 kk hän ilmoitti, että on löytänyt toisen naisen. Meillä oli avioehto, joten jäin aika lailla tyhjän päälle. 

Tuossa vaiheessa vielä uskoin, että siinä olisi mun ongelmieni pohja, että jäin köyhäksi yksinhuoltajaksi, kun tarkoitus oli elää miehen kanssa ydinperheenä taloudellisesti vakaata elämää. Mitä vielä. Äitiysloman jälkeen työpaikallani oli yt:t, ja minut laitettiin niissä ulos. Hain epätoivoisesti työpaikkaa, mutta en löytänyt, ilmeisesti ikäistäni naista jolla oli pieni lapsi, pidettiin miesvaltaisella alalla riskinä, että tekee kumminkin pian toisen, tai ainakin on sairastelevan lapsen kanssa vähän väliä kotona. 5 kk työttömyyden jälkeen aloin tissutella alkoholia ahdistukseen ja masennukseen. Siinä röörissä sitten menikin seuraavat 12 vuotta, seitinohuessa kännissä, tavoittelematta elämässä mitään muuta kuin että nyt lapsen saisi kunnialla hoidettua. Tuona aikana mm. lihoin 130-kiloiseksi enkä käynyt koskaan esim. lääkärissä tai hammaslääkärissä, en suoraan sanoen välittänyt vaikka kuolisin. Usein toivoin sitä. 

En edes tiedä mikä lopulta sai minut vähän ryhdistäytymään, ehkä lähinnä se kun viinakaan ei meinannut enää upota, siitä tuli vaan närästystä ja migreenikohtauksia. Mutta lähempänä viittäkymppiä lopetin juomisen ja aloin laihduttaa, ja hakea töitä taas. Tässä prosessissa olen vieläkin, paitsi että minulla on nyt työ - teen it-alan töitä etänä ulkomaille. Mutta ymmärrän, että ne mun parhaat vuodet meni jo ja ne on hukattu, nyt täytyy vaan yrittää jotenkin kunnialla elää loppuelämä. Mutta eihän tässä toki enää vaihdevuodet ohittaneena mitään suuria haaveita toteutella.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämän ketjun tarinat on saman henkilön fantasiaa

Mistä moinen luulo? Kyllä tuo minun naapurini ihan olemassa oli, on kyllä jo kuollut samoin kuin hänen vaimonsakin. Muita korkealta aivan alas pudonneita en tunnekaan, mutta jäi mieleen, kun näin tämän hyvin komean miehen ränsistyneenä lähes tunnistamattomaksi kauppaamassa jotain markkinarihkamaa messuilla. Molemmat käänsimme katseemme pois, vaikka varmaankin tunnisti minut, olimme sentään 15 vuotta asuneet vierekkäin.