Mikä olisi toimivin ja turvallinen tapa laihduttaa ja hallita painoa?

Hormonitasot kuntoon, auttoi minulla. Kaiken piti olla ok, siis liikunnan ja ravinnon, mutta paino ei vain tippunut. Sitten aloitettiin hormonikorvaushoito ja kas, 2 kk ja  -5 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo muistisääntö: Kun syö kuin virtahepo, näyttää virtahevolta.

Virtahevot syövät erilaisia ruohokasveja. Ihmiskeho ei voi hyödyntää kasvikuituja eli selluloosaa. Jos ihminen söisi kuin virtahepo niin ihmistä ei enää olisi. 🦛

Niin. Ne vetää sapuskaa kymmeniä kiloja päivässä. Siksi ne näyttää virtahevoilta. Sama ilmiö tapahtuu myös ihmisillä kun vetää riittävästi sapuskaa.

Virtahevon näyttävät virtahevoilta koska ne ovat virtahepoja. Laiha ja kuihtunut virtahepokin on virtahepo. Kirahvi ei ole virtahepo. Susi ei ole virtahepo. Ihminen ei ole virtahepo. Ihminen on ihminen. Laiha ihminen on ihminen. Lihava ihminen on ihminen. 

Muista juoda vettä säännöllisesti. Tee itse ruokasi. Suosi keittoja. Vältä lisäämästä rasvaa ruokaan. Vältä makkaroita. Täytä lautasesi puolilleen jäävuorisalaattia. Sen päälle lisää ananasta, oliiveja, punajuurta.......

Lautasen toiselle puolelle keitettyjä juureksia ja kesäkurpitsaa. Vähärasvaista lihaa tai jotain kalaa.

Älä syö vatsaasi täyteen. Syö hitaasti hyvin pureskellen. Välipaloiksi juurespaloja, banaania, rasvatonta jugurttia marjoilla, pähkinöillä ja siemenillä.

Säännöllinen ruokarytmi tuon edellisen lisäksi (15.38).

Ja vaikka kävelyllä käyt kans.

ns.keskitysleiri-dieetti...toimii satavarmasti..näkee vanhoista filminpätkistä.

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän kuin kulutat. Persereikä on pienempi kuin suu.

Minulla on ainakin peräreikä isompi kuin suu. Se on laajentunut, tiedät varmaan miksi?

Ei mikään. Ihan tieteellinen fakta on, että jos olet joskus lihonut, tulet 90% varmuudella lihomaan uudelleen. Vain n. 10% onnistuu pysyvästi ja heistäkin suurin osa on niitä, jotka ovat aloittaneet normaalipainoisina ja lihoneet tilapäisesti esim. raskauden tai jonkin vamman seurauksena.

Mekanismia ei vieläkään täysin tunneta, mutta lihavuushan muuttaa ihmisen biologiaa pysyvästi. Jos elät normaalin ihmisen tavoin syöden tavallista ruokaa (etkä ole kellarissa vangittuna, keskitysleirillä tai sairastunut anoreksiaan, kuten joku tulee tähän kuitenkin vääntelemään), tulet pomminvarmasti lihomaan takaisin ja/tai laihduttamaan koko elämäsi.

Neuvoni sinulle on, että unohda laihduttaminen. Keskity lisäämään terveellisiä ruokia, joista oikeasti pidät ja jotka tekevät kehollesi hyvää. Jos et pidä porkkanoista, älä syö niitä, syö vaikka tomaatteja, jos pidät niistä enemmän. Jos rakastat pitsaa, syö sitä, mutta vaihda pepperonit vaikka sieniin. Pieniä ä, sinulle sopivia muutoksia, mielihyvä edellä.

Lisää liikkumista sellaisten tekemisten myötä, joista nautit. Tykkäätkö kävellä keskustassa kauppoja kierrellen tai tanssia kotona kasaridiscon tahdissa? Hyvä, tee sitä. Kaikkien ei tarvitse harrastaa crossfittiä.

Älä ajattele negaation kautta, ts. en saa syödä sitä enkä tätä tai että minun pitää nyt luopua siitä taikka tuosta. Lähtökohtaisesti sinun ei tarvitse luopua mistään, ainoastaan lisätä niitä hyviä juttuja. Vähitellen huonoille jää vähemmän tilaa.

Sivutuotteena saatat laihtuakin, mutta olet ainakin terveempi ja onnellisempi.

Supersetit, youtubesta löytää. Käyttää liikkeissä vahvikkeena voimanauhoja, kahvakuulia, tai normikäsipainoja. Löytyy treenejä mitkä auttaa 100% varmuudella. Syödä saa normaalisti, mutta herkkuja kohtuudella.

Mä itse olen viime keväästä laihtunut kymmenisen kiloa ihan niin että syön viisi ateriaa päivässä,  paljon kasviksia,  juureksia ja marjoja ja kohtuullisesti hedelmiä. Oon hyvin karkeasti mielessäni laskenut kaloreita niin että jäis korkeintaan 1800 kaloria päivässä. Joka päivä olen myös syönyt pikkuisen jotain hyvää, esim pari palaa suklaata. Liikun jonkun verran,  lenkkeilyä tai salilla. Ja jätin alkoholin lähes kokonaan. Alkoholista tulee ihan turhia kaloreita ja pikkupäissään tekee mieli syödä kaikkea. Ja mä olen 54 vuotias vaihdevuosien kituuttama nainen, tässäkin iässä ja näillä hormoneilla pystyy laihtumaan. Älä yritä saada hirveitä aikaan liian nopeasti,  hiljaa hyvä tulee ja uusiin ruokatottumuksiin oppii ja tottuu pian. Mä itse olen motivoitunut jatkamaan tällä linjalla ja aion saada tänä vuonna toiset kymmenen kiloa pois.

Ostin kuntopyörän kotiin ja olen sitä polkenut nyt talvellakin lähes joka päivä ja paino on pysynyt samassa monta vuotta jo. 10 v sitten laihduin 30 kg kuntopyörää polkemalla. Kyllä sellainen kannattaa hommata ja polkemaan sitten vaan ettei kannata koristeeksi sitä ostaa.

Laihdutus onkin itsekurin opettelemista. Joka päivä pitäisi jaksaa kuntoilla.

Vierailija kirjoitti:

Pienennä annoskokoja vähän ja kävele vähän enemmän. 

Pitää pitää annoskoko entisellään, MUTTA laittaa sinne vaikkapa alkuunsa 25% vähemmän sitä kaloripitoisempaa ainetta ja sen tilalle kasviksia ja hedelmiä. Myös juomissa sama sääntö toimii kunhan vaihtaa kasvisten ja hedelmien tilalle veden. Eli jos olet juonut litran Cokista joka päivä, juo jatkossa vain 7,5 dl Cokista ja juo loput vetenä. 

 

Mahalaukku ei ymmärrä sitä, että onko siellä kaloripitoisempaa ruokaa. Aivot tajuavat kylläisyyden 20 minuutin päästä aterian aloittamisesta. Mahalaukun täyttyminen lähettää aivoille tiedon, että nyt alkaa olla kylläisyys saavutettu. Kaikki kitudieetit, kuiduttomat ruokavaliot jne ovat tyhmää hömpötystä, joka vain kuluttaa lihasmassaa ja lisää rasvapitoisuutta, koska liikaa säikäytetty koneisto haluaa lihoa nopeasti entisiin mittoihinsa.

Maltillisuus ja säännölliset elämäntavat :)

Sillä putosi aikanaan reilu 10 kg ja sillä on pysynyt poissa nyt jo reilu 10 vuotta. En oikeastaan edes muista, millaiset elämäntapani oli tuolloin.

Jos ei muut keinot toimi, lähtisin noihin lääkkeisiin tai leikkauksiin. Onhan niissä riskinsä, mutta riskinsä on myös nykytilanteessa. Pitää pelata niillä korteilla, mitä on.

Paras on niin hillitty ja hidas elämäntapamuutos, ettet tarvi runsaasti itsekuria. Teet vain pieniä, syötyä kalorimäärää vähentäviä muutoksia, aloittaen niistä jotka on sulle helppoja. Esim. jos sulle tärkeitä on vaikka suklaa tai viini, et todellakaan aloita niistä, vaan ne on niitä viimeisiä joiden kanssa taistellaan sitten, kun on jo kokemusta paljon helpompien muutosten teosta. 

Itse aloitin aikanaan alkamalla juoda enemmän vettä. Otin puhelimeen sovelluksen, johon kirjasin kaiken vedenjuonnin, ja pyrin saamaan juotua suositellun määrän (Waterllama on hyvä, se laskee nesteen muustakin juodusta kuin vedestä). Kun juominen oli onnistunut kuukauden verran hyvin, otin käsiteltäväksi unen. Nukuin työpäivinä aivan liian vähän koska olen "yökyöpeli", mutta työ on aloitettava klo 8. Mulla ei kuitenkaan ollut varsinaisia univaikeuksia, saan kyllä aina nukuttua jos vaan sänkyyn menen, minä vaan vitkastelin sänkyyn menoa. Päätin, että on alettava nukkua vähintään 7 tuntia yössä. Tämä vähensi huomattaavsti välipalojen himoa. Seuraavaksi vähensin leivän syömistä. Mutta tämäkin kohtuudella, ei mitään äärimmäistä. Iltapalalla olin syönyt usein 2-3 leipää, nyt söin yhden, ja lisäksi hedelmän ja pähkinää tai jogurttia. Opettelin aamupaloja, joissa ei aina olisi leipää, esim. smoothieita tai puuroja tai munakkaita. Seuraavaksi lounaalle lautasmalli, eli puolet lautasesta kasviksia. Ja samoin jos siinä oli jo esim. nuudelia, pastaa tai perunaa, ei enää välttämättä leipää lisäksi. Tällaisia pieniä muutoksia tein ja paino laski hitaasti mutta tuskattomasti. 

Vasta puolisentoista vuotta aloituksesta ja laihduttuani 15 kg, otin isommat ongelmani käsittelyyn, eli keskikaljan tissuttelun ja makean syömisen stressiin. Näissäkin tavoitekaan ei ollut mikään absolutismi, vaan kohtuullistaminen vähitellen. Näin ei tullut ikinä oloa, että jotain kivaa/hyvää viedään pois. Ei viety pois mitään, vain vähän vähemmän ja harvemmin niitä herkkujani. 

Yhteensä olen laihtunut tuon elämäntapamuutoksen aloittamisesta 38 kg, ja nykyään käyn lisäksi kuntosalilla ja kävelen monta kertaa viikossa. En ole missään vaiheessa kokenut, että olisi kauhea tahdonvoimaa vaativa taistelu käynnissä. Toki hintana on pitänyt hyväksyä hidas laihdutusnopeus, mutta mitäpä siitä, kun koko ajan meni parempaan päin.

Vierailija kirjoitti:

Hormonitasot kuntoon, auttoi minulla. Kaiken piti olla ok, siis liikunnan ja ravinnon, mutta paino ei vain tippunut. Sitten aloitettiin hormonikorvaushoito ja kas, 2 kk ja  -5 kg.

Aika monella vaihdevuosien hormonikorvaushoito nostaa painoa. Itsekin lopetin sen siitä syystä. Ja lääkäri siitä varoitti kun hoitoa kyselin, että kun mulla on jo lähellä sairaalloista oleva ylipaino, niin on todennäköisestä että pahenee hormonikorvaushoidosta ellen ole hyvin tiukkana syömisten yms. kanssa - mihin en sitten pystynyt, kun hormonikorvaus teki kaikki samat veemäiset oireet kuin e-pillerit aikoinaan, käytännössä masensivat. Olen onnistunut myöhemmin laihtumaan ilman hormonikorvaushoitoa, ihan vaan syömällä vähemmän.

Kalorien laskeminen. Kun päivän kalorit täynnä, et syö enempää, vaikka mikä olisi.

Minä laihduin 30 % vuodessa, kun jätin auton ja julkiset pois käytöstä, harrastin muutenkin liikuntaa ja muutin ruokavalion muuten vegaaniseksi paitsi pidin kalan. Laihtumisvaiheen ajaksi jätin lisätyn sokerinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Ihan tieteellinen fakta on, että jos olet joskus lihonut, tulet 90% varmuudella lihomaan uudelleen. Vain n. 10% onnistuu pysyvästi ja heistäkin suurin osa on niitä, jotka ovat aloittaneet normaalipainoisina ja lihoneet tilapäisesti esim. raskauden tai jonkin vamman seurauksena.

Mekanismia ei vieläkään täysin tunneta, mutta lihavuushan muuttaa ihmisen biologiaa pysyvästi. Jos elät normaalin ihmisen tavoin syöden tavallista ruokaa (etkä ole kellarissa vangittuna, keskitysleirillä tai sairastunut anoreksiaan, kuten joku tulee tähän kuitenkin vääntelemään), tulet pomminvarmasti lihomaan takaisin ja/tai laihduttamaan koko elämäsi.

Neuvoni sinulle on, että unohda laihduttaminen. Keskity lisäämään terveellisiä ruokia, joista oikeasti pidät ja jotka tekevät kehollesi hyvää. Jos et pidä porkkanoista, älä syö niitä, syö vaikka tomaatteja, jos pidät niistä enemmän. Jos rakastat pitsaa, syö sitä, mutta vaihda pepperonit

Tämä vastaus ei vaan ole hyvä, jos sattuu olemaan jo niin lihava, että se on merkittävä terveysriski. Ap puhuu lihavuusleikkauksestakin, ja sellaista usein harkitaan kun BMI on ylittänyt 40 joka on sairaalloista ylipainoa. Silloin kerjää itselleen kakkostyypin diabetestä, sydän- ja verisuonisairauksia, nivelten ennenaikaista kulumista ja nivelrikkoa yms. jos vaan hyväksyy lihavuutensa.

Itse lähes 60 kg laihduttaneena sanoisin, että kyllä se laihduttaminen on mahdollista sitten kun se oma "pohja" on tullut vastaan viimeistään. Joillakin jo aikaisemmin. Mutta mulla tarvi olla niin huonoa, että tajusin että jos vaikka kaadun liukkaalla, en pääse omin voimin ylös, en pysty solmimaan kengännauhojani koska iso roikkuva vatsa estää jne. Aloin olla kuin kotiini vangittu liikuntarajoitteinen, ja vain ylipainon takia. Siihen päälle työpaikan terveystarkastus jossa lääkäri sanoi että ellen heti tee isoa elämäntapamuutosta, on aloitettava verenpainelääkkeet, kolesterolilääkkeet ja todennäköisesti sokeritauti puhkeaa 5-10 vuoden sisällä. En halunnut missään nimessä alkaa syödä mitään loppuelämän syötäviä lääkkeitä, joten motivaatiota oli laihtua. Laihdutin monella eri tapaa matkan varrella. Ekat 30 kiloa sairaalan painonhallintaryhmässä Nutrilettilla. Sitten kokeilin karppausta, sillä lähti jonkun verran mutta en tykännyt siitä oikein. Sitten hain kuntosalin PT:ltä ravitsemus- ja liikuntaohjelman, jonka avulla laihdutin loput liikakilot nykyiseen painoon, joka on vähän juuri normaalipainon ylärajan yli. 

Mutta jos edes "pohjan" edessä ei onnistu, niin sitten kyllä kannattaa se leikkaus tai lihavuuslääkkeetkin kokeilla, niin haitallista sairaalloinen lihavuus keholle on.