Olen varmaan jotenkin seonnut!
Ja ei ole mikään vitsi tämä. Itken ja puhun yksikseni, välillä ihan ulvon tuskaani. Mutta sitten muiden seurassa olen hymyilevä ja fiksu. Näinkö se sitten menee kun mieli murtuu?Tuntuu, että koko elämä on nykyään pelkkää suurta teatteriesitystä kaikille.Esitän jopa omalle puolisolle, odotan vain että saan olla yksin ja olla sitä miltä tuntuu.
Kommentit (8)
Ei, olet pelkuri ja kulisseja täytyy pitää yllä ihan väkisin. Et ole ainoa vaan kaltaisiasi on todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei, olet pelkuri ja kulisseja täytyy pitää yllä ihan väkisin. Et ole ainoa vaan kaltaisiasi on todella paljon.
Sitten kun niitä alkaa pitää yllä valheilla ollaan matkalla narsismiin ja yksinäiseen ja katkeraan vanhuuteen.
Ap sinä olet masentunut, sinä olet nyt tien haarassa elämässäsi, valitse fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, olet pelkuri ja kulisseja täytyy pitää yllä ihan väkisin. Et ole ainoa vaan kaltaisiasi on todella paljon.
Sitten kun niitä alkaa pitää yllä valheilla ollaan matkalla narsismiin ja yksinäiseen ja katkeraan vanhuuteen.
Ap sinä olet masentunut, sinä olet nyt tien haarassa elämässäsi, valitse fiksusti.
Kiitos sinulle, tätä itsekin olen ajatellut.
Kun käy pohjalla niin sieltä ei ole muuta kuin tie ylöspäin, äläkä vertaa muihin, joillekka ei ole tullut koskaan mitään vastoinkäymisiä ja leuhkivat menestyksellään.
Mä sain lääkityksen vaihdevuosiin noilla oireilla.
Koko elämä on oppimista ja koskaan ei ole valmis yhtään mihinkään ja täydellinen, jos joku niin kuvittelee. Jos joku niin kuvittelee niin kompastuu ylpeyteensä jossain vaiheessa.
Itselläni usein samaa, en ajattele kuitenkaan että olisin seonnut. Ajattelen, että puran paineita, koita sinäkin ajatella se niin.🤗