Miksi kovin moni nainen ei halua eron jälkeen enää avoliittoa? Miehet taas haluaa.

Olen nelikymppinen kertaalleen eronnut nainen. Haluaisin kyllä parisuhteen löytää, mutta koska en enää kelpuuta ketä tahansa niin olen sitten mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Eli se on nyt sitten joko tai, kunnollinen parisuhde tai ei suhdetta ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on puitteista kiinni ne liitot, kun eron tultua niitä kahden ihmisen kustantamia puitteita ei kaivata, vaan mieluummin eletään ilman puolisoa omien puitteiden varassa.

Vähemmän siivottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on naiselle mahdollisuus kasvattaa omaisuutta. Ero on naiselle mahdollisuus kasvattaa omaisuutta.

 

 

Itse olen poikkeuksetta vaan köyhtynyt. Eron jälkeen on jäänyt enemmän (ihan itse tienattua) rahaa käyttöön.

Mies tulee kalliiksi jo ihan ruuankin suhteen, ei niille samat safkat kelpaa.

Mieshän ne safkat maksaa. Ja mites toi sun logiikka menee, selvästikään sulle ei kelvannu samat safkat kuin miehelle 🤭

Näin päättelit mistä, tunnet siis nämä tyypit? Sulta puuttuu jotain joko lukutaidosta tai luetun ymmärtämisestä. Ei mulle ole ikinä kukaan mies mitään tarjonnut.

Ne on tulleet mun luo kun on omat rahat loppunut. Luuletko että ne jaksoi ikinä kokata, saati että olisivat ruuat kustantaneet? Mä kyllä voin vetää sitä (ostamaani) salaattia ja raejuustoa, mutta luuletko että mies ei ala kitisemään jos ei ole muuta tarjolla. No tee itte mitä haluat. Ainiin, sä kitiset mieluummin.

Musta on jotenkin outoa kun tätä aina väitetään ja tosiaan mitään eriäviä omakohtaisia kokemuksia ei uskota.

Takana yksi avoliitto ja pitkä avioliitto. Kun on yli 20 vuotta sovitellut elämäänsä toisen kanssa ja myös pitkälti lasten ehdoilla, tuntuu todella hyvältä saada tehdä nyt just mitä huvittaa. Nautin vapaudesta, omasta tilasta ja ajasta todella paljon enkä usko että siitä enää ikinä luovun.

Deittailla toki voin yms., mutta saisi olla kyllä aikamoinen supermies, että suostuisin enää mihinkään yhteisasumiseen saati sitten avioliittoon. Avioliitolle on kyllä ihan 100 prosenttinen ei.

Liitossa nainen joustaa, antaa, nielee ongelmat

Iso osa ongelmista ovat myös niin syvän kulttuurisia, ettei naisilla ole edes kunnollisia narratiiveja puuttua niihin. Esim. seksivaatimus -> seksiorjuus. Jos nainen sanoo tämän ääneen, miehet saavat hysteriakohtauksen ja raivarit. Nainen vaatii lapsetonta miestä puolisokseen -> mies saa hysteriakohtauksen ja menee haukkumaan naisen siitä, että vaatii tätä hylkäämään lapsensa. Nainen puolustaa lapsen oikeutta luonnolliseen hoivaan -> mies uhriutuu "vanhempana" ja "isänä", jotka ovat täysin kulttuurisia meemejä, joilla ei ole mitään biologista pohjaa

Naisiin kohdistuva väkivalta on niin normalisoitua ja oikeutettua, että naiset yleensä vaan sietävät sitä aikansa ja hankkiutuvat siitä eroon, sen sijaan että puuttuisivat asiaan. Koska jos siihen yrittää puuttua, saa vaan entistä pahemmin turpaansa. Mies on väkivaltainen suhteessa ja kun suhde loppuu, tuo väkivaltaisuus alkaa purkaantumaan suhteen ulkopuolelle. Kohteena uudet naiset, jne. 

Naiselle sinkkuaika on tähän nyrkkipussina ja mälliviemärinä toimimiseen verrattuna oikein leppoisaa ja kivaa. Ei siinä sen kummempaa tai ihmeellisempää ole. Lapset ovat ihan kivoja, kunnes eivät enää ole, ehkä joskus teini-iässä (varsinkin pojat). Poikkeuksiakin toki on, mutta pääsääntöisesti näin

Naisella vaatimustaso nousee, kun on yhden epätasa-arvoisen liiton kokenut. 

Sukupuoliroolit aiheuttaa sen, että heterosuhteessa nainen liukuu helposti kotihengettären ja terapeutin ja onnellisuuskoneen rooliin palvelemaan miestä saamatta vastaavaa palvelua takaisin. Jotta näin ei kävisi, pitäisi ensinnäkin pariutua tämän epätasa-arvon tiedostavan miehen kanssa, ja sen lisäksi molempien täytyisi olla jatkuvasti tarkkana, että suhteessa toteutuu vastavuoroisuus.

En usko että se on puitteista kiinni, ajattelisin että liitot ovat olleet hyvinkin aitoja, jos eron tullessa ei kopsahda ekan vastaantulevan matkaan.

Itse olen ihan tavallisessa avioliitossa, on hyviä aikoja ja sitten on huonompia. Rakastan kuitenkin miestäni ja elämämme on hyvää. Joskus joutuu näkemään vähän vaivaa että yhteiselo sujuu. En halua erota, vaikkei mitään ilotulitusta tämä olekaan. Uskon että olen tässä liitossa onnellisempi kuin eronneena.

Jos jostain syystä erottaisiin, pysyisin yksin. En enää jaksaisi treffailuja, tutustumista yms. ELLEI vastaan tulisi unelmamies, mutta tähän en usko sillä nykyinenkin oli niin vaikea löytää..

Vierailija kirjoitti:

Ompas masentava ketju.

Oisko ne onnellisemmat parit kuitenkin tähän aikaan vaikka töissä kantamassa kortta kekoon, ihan kumpikin?

Itse tapailen miestä, joka saanut nais(t)en kohdalta väkivaltaa osakseen (olen myös itse kokenut pahaakin sellaista suhteissa).

Hän on todella kiltti, herkkä ja huomaavainen (itse myös). Itse koitan olla projisoimatta noita vanhoja tähän suhteeseen, mutta hänellä on selkeä pelko siitä että alan samanlaiseksi, satutan ja defenssit nousee hyvin herkästi, kummallakin itsetunto jäässä. Opetellaan tässä kumpikin vielä aikuisena luottamaan siihen, että niitä hyviäkin ihmisiä on. Surullista kun joidenkin ilkeiden takia sitten ne tulevat hyväsydämiset ihmiset joutuu kärsimään. Toivon, että osaan häntä kunnioittaa, arvostaa ja kohdella niinkun arvokasta ihmistä pitää.

Tiedän myös sekä miehiä, että naisia, joiden kumppani on alkanut mm väkivaltaiseksi ja pettämään jossain vaihee

Tosiasiassa uhriutuja ja projisoija on ihan yhtä iso osa väkivallan kierrettä, kuin tekijä. Jos heittäytyy toisen eteen makaamaan ja huutaa kovaan ääneen, että tämä lyö, niin silloin on itse ongelma. Olen tavannut tällaisia uhriutujia ja heistä on yleensä paljastunut, että heidän myrkyllisyytensä, riidankylvämisensä, kylmyytensä, negatiivinen asenteensa, epäluotettavuutensa, mikroaggressionsa, hyväksikäyttönsä, juoruilunsa (joskus jopa mustamaalaus), valehtelunsa, jne. on ollut ongelmien juuri. Omassa tarinassaan heitä kuitenkin hyväksikäytetään ja he ovat "kilttejä"

Vakka kantensa valitsee. Jos tuo on totta mitä sanot, teitähän on nyt kaksi herran terttua kukkarossa, ja välillänne ei pitäisi olla ongelmia. Voitte rentoutua nauttimaan toistenne puhtoisesta hyvyydestä ja elää onnessa. Herran siunausta

Vierailija kirjoitti:

Takana yksi avoliitto ja pitkä avioliitto. Kun on yli 20 vuotta sovitellut elämäänsä toisen kanssa ja myös pitkälti lasten ehdoilla, tuntuu todella hyvältä saada tehdä nyt just mitä huvittaa. Nautin vapaudesta, omasta tilasta ja ajasta todella paljon enkä usko että siitä enää ikinä luovun.

Deittailla toki voin yms., mutta saisi olla kyllä aikamoinen supermies, että suostuisin enää mihinkään yhteisasumiseen saati sitten avioliittoon. Avioliitolle on kyllä ihan 100 prosenttinen ei.

Juuri näin!!!

Vierailija kirjoitti:

Liitossa nainen joustaa, antaa, nielee ongelmat

Iso osa ongelmista ovat myös niin syvän kulttuurisia, ettei naisilla ole edes kunnollisia narratiiveja puuttua niihin. Esim. seksivaatimus -> seksiorjuus. Jos nainen sanoo tämän ääneen, miehet saavat hysteriakohtauksen ja raivarit. Nainen vaatii lapsetonta miestä puolisokseen -> mies saa hysteriakohtauksen ja menee haukkumaan naisen siitä, että vaatii tätä hylkäämään lapsensa. Nainen puolustaa lapsen oikeutta luonnolliseen hoivaan -> mies uhriutuu "vanhempana" ja "isänä", jotka ovat täysin kulttuurisia meemejä, joilla ei ole mitään biologista pohjaa

Naisiin kohdistuva väkivalta on niin normalisoitua ja oikeutettua, että naiset yleensä vaan sietävät sitä aikansa ja hankkiutuvat siitä eroon, sen sijaan että puuttuisivat asiaan. Koska jos siihen yrittää puuttua, saa vaan entistä pahemmin turpaansa. Mies on väkivaltainen suhteessa ja kun suhde loppuu, tuo väkivaltaisuus alkaa p

Loistava kuvaus, hyvin sanottu.

Siksi, että pärjäävät paremmin yksin eikä piian rooli kiinnosta. 

Oon avoliitossa miehen kanssa ja meillä mies kokkaa pääosin ruuat. :) 

onneksi ei tarvi elää niin vanhanaikaisesti. Mies on parempi kokkikin. Siivous hoidetaan yhdessä ja molemmat käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kovin moni nainen ei halua eron jälkeen enää avoliittoa? Miehet taas haluaa.

Eihän tuosta ole mitään näyttöä. Toki ihmisillä on subjektiivisia kokemuksia lähipiiristään, mutta ne eivät ole edustavia otoksia - mielipiteitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on puitteista kiinni ne liitot, kun eron tultua niitä kahden ihmisen kustantamia puitteita ei kaivata, vaan mieluummin eletään ilman puolisoa omien puitteiden varassa.

Siinähän on ulosmitattu ne miehen puitteet oikeuslaitoksen avustuksella :D

Puoliksihan se omaisuus menee ja etävanhempi pääsee kuin koira veräjästä kasvavien lasten parin sadan elatusmaksuilla.  Jos pistää oman osansa jaetusta omaisuudesta muutaman kuukauden ravintolailtoihin, takseihin ja leikkii varakasta vaihtuvien lämmittäjien hurmaamisessa, saa katsoa peiliin ja kysyä, miten tässä näin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kovin moni nainen ei halua eron jälkeen enää avoliittoa? Miehet taas haluaa.

Eihän tuosta ole mitään näyttöä. Toki ihmisillä on subjektiivisia kokemuksia lähipiiristään, mutta ne eivät ole edustavia otoksia - mielipiteitä riittää.

https://www.hs.fi/perhe/art-2000009803583.html

"Tutkimusten mukaan miehet hakeutuvat eron jälkeen uusiin liittoihin naisia useammin"

Nytkö ne miehet eivät halukaan vain p*llua.

Ihan sama, miten ristiriitaisesti miehiä mollataan, uppoaa av mammoihin aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompas masentava ketju.

Oisko ne onnellisemmat parit kuitenkin tähän aikaan vaikka töissä kantamassa kortta kekoon, ihan kumpikin?

Itse tapailen miestä, joka saanut nais(t)en kohdalta väkivaltaa osakseen (olen myös itse kokenut pahaakin sellaista suhteissa).

Hän on todella kiltti, herkkä ja huomaavainen (itse myös). Itse koitan olla projisoimatta noita vanhoja tähän suhteeseen, mutta hänellä on selkeä pelko siitä että alan samanlaiseksi, satutan ja defenssit nousee hyvin herkästi, kummallakin itsetunto jäässä. Opetellaan tässä kumpikin vielä aikuisena luottamaan siihen, että niitä hyviäkin ihmisiä on. Surullista kun joidenkin ilkeiden takia sitten ne tulevat hyväsydämiset ihmiset joutuu kärsimään. Toivon, että osaan häntä kunnioittaa, arvostaa ja kohdella niinkun arvokasta ihmistä pitää.

Tiedän myös sekä miehiä, että naisia, joiden kumppani on alkanu

Ei ole pakko seurustella. Erotakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Nytkö ne miehet eivät halukaan vain p*llua.

Ihan sama, miten ristiriitaisesti miehiä mollataan, uppoaa av mammoihin aina. 

Heh,

yhyy, miehet haluaa vain p*llua. Juu semmosia ne miehet on t. kaikki av mammat.

yhtyy, miehet haluu heti sitoutua. Juu, ihan kamalaa t. kaikki av mammat.

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa että joku hoitaa niiden huushollin ja lapset. Naiset haluaa hoitaa viimeinkin vain oman huushollinsa ja lapsensa.

Tätä en ikinä tajua, miksi naiset alunperin suostuvat kotiorjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kovin moni nainen ei halua eron jälkeen enää avoliittoa? 

MIKÄ ON AVOLIITTO?

https://www.hs.fi/perhe/art-2000009803583.html

"Tutkimusten mukaan miehet hakeutuvat eron jälkeen uusiin liittoihin naisia useammin"