Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?

Antti Lindtman ja Kaija Stormbom ovat vastarakastuneen oloinen pariskunta, vieläkin. Ihanaa katsella, tuollainen onni.

Se että heidän standardinsa "onnellisuudesta" on paljon matalampi kuin itsellä. Jatkuva negatiivinen ilmapiiri on heille ihan ok, riidat ja viha, pelko, itkeminen. Minulle nämä eivät ole todellakaan normaaleja tunteita, mutta kuuluvat jokaisen parisuhdetutun vakioihin. Jos nuo eivät kohdistu itseen ja suhteeseen, niin sitten ulospäin (esim. pariskunta kiusaa). 

Kuitenkin väittävät olevansa onnellisia ja himmeliä tekohengitetään oikeastaan kustannuksista viis. Itselle tuo on vaan typeryyttä. Miksi ylläpitää jotakin niin keinotekoista ja negatiivista, sen sijaan ettei rakenna sellaista alun alkaenkaan?

Omassa ystäväpiirissä on pitkiä, onnellisia avioliittoja, aivan kuten omanikin. Meitä kaikkia henkilöinä yhdistää se, että kaikilla on ollut kaikenlaisia haasteita, surua ja vastoinkäymisiä elämässä, mutta silti eteenpäin porskutamme. Ehkä olemme aika sitkeitä ja sinnikkäitä, emmekä vähästä lannistu, joten tämä on varmaan yksi hyvä ominaisuus avioliiton säilymisellekin. 

Mutta onnellisen avioliiton avaimia meillä kaikilla on se, että omista menoista ja rahoista ei ole koskaan taisteltu, vaan ollaan aika perhekeskeisiä, omia menoja on vähän, ja kaikki rahat ovat yhteisiä, se maksaa, jolla on rahaa. Lisäksi meillä on paljon huumoria ja nauretaan paljon. Ja ehkä se, että kun ollaan päätetty olla yhdessä, niin satsataan siihen pienin asioin. Pieniä arkisia yllätyksiä edelleen, toinen voi laittaa aamupalan toiselle, mies ostaa kukkia, käydään yhdessä konserteissa, juodaan yhdessä päiväkahvit ja osataan nauttia arjesta, ei haikailla mitään ihmeellisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Omaa rauhaa aina kun haluaa. Ei väheksyntää eikä nalkutusta. Taloudellinen vastuu tasan 50/50.

Onko teillä tasan samat tulot?

Vierailija kirjoitti:

Usko Jeesukseen. Kaveripiirissäni onnelliset ja kestävät avioliitot ovat kaikki sellaisia, joissa molemmat uskovat. Kun Jeesus on tärkein asia elämässä ja puoliso vasta toiseksi tärkein, silloin avioliittokin voi hyvin. Kun ihminen haluaa olla uskollinen Jumalalle, on hän sitä myös toisille ihmisille. Kun ihminen rakastaa ensin Jumalaa, rakastaa hän silloin myös toisia ihmisiä. 

Huomaa että täällä on paljon monen lapsen äitejä aamutuimaan. 

Se ettei ole lapsia. Monta kertaa vierestä seurannut mitä se tekee hyvällekin parisuhteelle. Arki pyörii vain lasten ympärillä eikä ole aikaa ei omaa eikä yhteistä. Kaikki kallistuu hurjaa vauhtia mutta palkat pysyvät samana joten rahat ovat tiukilla. Lapsilla ja nuorilla on kokoajan vain enemmän ja pahempia ongelmia. Joten onko mikään ihme että moni musertuu kaiken sen alle ja parisuhde kärsii.

Yhteiset arvot ja tulevaisuuden näkymät, tasapuolinen huolehtiminen lapsista, ajan viettäminen yhdessä (eli ei liikaa sitä nykyään niin kovasti kuulutettua omaa aikaa), toisen arvostaminen ja hyvä seksielämä.

Nämä pitänyt siis meidän liiton hyvänä. Ystävieni liitosta vaikea sanoa.

Se että nainen osaa olla hiljaa ja pitää pesukoneen pyörimässä.

Jos katson tuttavapiiriäni, missä liitoissa/perheissä ihmiset näyttävät onnellisilta, niin yleensä siellä on nöyrä ja joustava nainen jolle sopii muiden mielestä epäoikeudenmukainen työnjako, eli hoitaa (työn lisäksi) lapset, kodin ja suuren osan miehen tunne- ja vuorovaikutus työstä, ja tämä ei haittaa naista. Toki miehenkin pitää olla suurin piirtein ihmisiksi, mutta nainen ei odota että mies olisi vastuussa yhteisistä asioista, vain omistaan (työ, harrastukset, omat sinkkukaverit).

Tämä on tietysti omasta näkökulmasta vähän sääli, kun itse olen kasvanut sellaiseen arvomaailmaan että tuo ei minulta onnistu. En voi elää toisen aikuisen kanssa joka ei jaa vastuuta vaan huhhailee omiaan. 

Ei hyvä suhde tule ilmaiseksi ja sattumalta vaan se on osattava rakentaa. 

Itse osasin rakentaa hyvän parisuhteen vasta kun olin riittävän kauan yksin ja opin tuntemaan itseni terapian kautta. Aiemmin suhteissa oli läheisriippuvainen dynamiikka. Valitsin aiemmin miehen väärillä perusteilla ja pieleenhän se meni. Uskalsin vaihtaa riittävän monta kertaa enkä jäänyt kärsimään suhteeseen jossa voin huonosti. 

Huumori, samanlaiset arvot ja seksihalujen yhteensopivuus on ehkä tärkeimmät. Omassa lähipiirissä ekoille tuli 30 v yhdessäoloa täyteen. Tiedän, että seksiä ei suhteessa enää ole ja sen on täydellisen ok molemmille. Itse en voisi kuvitellakaan parisuhdetta ilman seksiä ja olenkin onnellinen, että oman puolison kanssa halut ja toiveet tällä saralla osuu yhteen. Siksi juuri tuo yhteensopivuus on tärkeää.

Itse tunne että olen onnellisessa parisuhteessa. Ja uskoakseni myös mieheni tuntee näin. Koska keskustelemme viikoittain arjesta. Meillä on tapana sanoa toisillemme että tänään oli kiva päivä. Ei tarvitse olla mitään erikoista ihan tavallista arkea.

Yhdessä oltu 36 vuotta. Totta kai välillä on ollut viileämpiä kausia ja välillä ei ole ollut kivaa mutta yhteinen päämäärä on se joka pitää yhdessä.

Molemmilla omia harrastuksia ja tärkeitä juttuja sekä yhteisiä harrastuksia mutta tärkein on oma perhe.

Sama kun katselen ystäväpariskuntia jotka oleet pitkään yhdessä niin aika samanlaista elämää he viettävät. Tasaista arkea, jossa molemmat ovat löytäneet oman ns uransa.

Parisuhteen perusta on kummin se että tulee juttuun itsenä kanssa. Monet ystäväni jotka ovat oleet monissa parisuhteissa ovat myös eksyksissä itsenä kanssa.

Jokaisessa meissä on vikamme mutta niistä pitää keskustella kumppanin kanssa eikä mollata selän takana.

Jos yksittäisen asian valitsen, se on rakentava kyky olla eri mieltä. Itselläni meni kaksi pitkää suhdetta oppia, että kaikesta ei aina tule kompromissia, kaikkea ei voi edes sopia, vaan joskus pitää tyytyä siihen, että tässä on asia, josta olemme eri mieltä ja tulemme olemaan. Sopia voi ja kompromisseja tehdä käytännön asioista, mutta se ei poista sitä, että toinen ei näe asiaa samalla tavalla kuin minä. Ja se on ihan ok.

Opin tämän kun olin hyvän ystävän luona pitkän vkonlopun ja kuuntelin heidän keskusteluaan jostain arkisen asian tärkeydestä ja tavasta se tehdä. Itse olisin saanut aikaan verisen riidan, mutta nämä vitsailllen ottivat yhteen. Kummallakin oli terävää kielenkäyttöä ja sanakäänteitä, mutta ne eivät tulleet ulos aggressiivisesti tai toisaalta passiivisaggressivisesti. Kumpikaan ei alistunut tai alistanut. Jäivät olemaan eri mieltä ja totesivat vain, että asiaan pitänee palata.

Ovat kyllä onnellinen pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa rauhaa aina kun haluaa. Ei väheksyntää eikä nalkutusta. Taloudellinen vastuu tasan 50/50.

Onko teillä tasan samat tulot?

Jos absoluuttiset nettovastuut ovat samat molemmilla niin miksi tuloilla olisi merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa rauhaa aina kun haluaa. Ei väheksyntää eikä nalkutusta. Taloudellinen vastuu tasan 50/50.

Onko teillä tasan samat tulot?

Jos absoluuttiset nettovastuut ovat samat molemmilla niin miksi tuloilla olisi merkitystä?

Yleensä on kohtuullista, että parempituloinen maksaa yhteisistä kuluista enemmän. Itsekkäät toimivat toisin.

Vierailija kirjoitti:

Pisimpään ovat olleet kaveripiiristä yhdessä ne, jotka alkoivat seurustelemaan nuorina. Mun kokemuksen mukaan huonoiten kestävät nämä varttuneemmalla iällä syntyneet suhteet.

Kunpa seksuaalisia kokemuksia ei niin paljon arvostettaisi. Suurempi arvo on ensirakkaudella, joka on kuitenkin usein se suurin ja syvin. Se kun kestää, on maailman onnellisin. Jos se hajoaa, ei koskaan enää ole yhtä rakastunut kenenkään muun kanssa.

En osaa sanoa muiden avioliitoista, mutta meidän liitto on ollut onnellinen 41 vuotta. Emme ole koskaan puhuneet toisillemme rumasti, haukkuneet tai kiroilleet. Riidelty on varsinkin nuorempana, mutta silloinkin hyvässä hengessä. Puhumme paljon asioista, kommunikaatiokanavat ovat aina auki. Tunteita näytämme avoimesti, eikä niitä tarvitse arvuutella. 

Useimmat olleet nuoresta asti yhdessä.

Runsas ja jatkuva pettäminen. Ei kukaan täysijärkinen ole toisen kanssa yli kymmentä vuotta. Kun jatkuvasti käy nusasemassa muita, niin sitten voi liitto kestää jopa 20 vuotta tai enemmän. 

Railakas perseseksi!