Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?
Itsellä takana ero, tosi raastava. Olen selvästi haksahtanut väärään mieheen, nyt ja ennenkin. Onko jollakin viisastenkiveä siitä, mikä yhdistää kestäviä, onnellisia avioliittoja? Mitään ajatusta?
Kommentit (249)
Liitto pysyy parhaalla tolalla kun ei mene naimisiin, eikä muuta yhteen.
Oma mutuni on, että sellaiset ihmiset jotka ovat hyviä keskustelemaan ja sopimaan. Tasaisen luontoisia ja epäitsekkäitä.
Tietenkin pohjalla on molempien kiinnostus toisiaan kohtaan, ollaan samalla aaltopituudella alusta alkaen. Arki ja arvot sopivat yhteen.
Aiemmin mainittu omien tunteiden tunnistaminen ja käytöksen valinta on tärkeää - puolison syyllistäminen omasta huonosta olosta on huono valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen onnellinen avioliitto = kulissit kunnossa, kunnes repeävät ja sitten tulee ilmi, ettei se ollutkaan niin onnellinen liitto.
Ollaan ennemmin kaksin kuin yksin.
Tottuminen yhdessäoloon, varsinkin jos ei juurikaan ole muita ystäviä/ kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Yhteiskunnan luoma normi olla parisuhteessa.
Katkeruutesi paistaa jokaisessa lauseessa.
T. 30 vuotta onnellisessa parisuhteessa ollut
Haiskahtaa palstalla vuosia pyörineen katkeroituneen sarjapettäjän vakiomantroilta. Onneton ihmisen muotoinen. Loppu viimein.
Vierailija kirjoitti:
Oma mutuni on, että sellaiset ihmiset jotka ovat hyviä keskustelemaan ja sopimaan. Tasaisen luontoisia ja epäitsekkäitä.
Tietenkin pohjalla on molempien kiinnostus toisiaan kohtaan, ollaan samalla aaltopituudella alusta alkaen. Arki ja arvot sopivat yhteen.
Aiemmin mainittu omien tunteiden tunnistaminen ja käytöksen valinta on tärkeää - puolison syyllistäminen omasta huonosta olosta on huono valinta.
Usein ihmiset jotka eivät kykene rehelliseen tunteiden ilmaisuun eroilevat paljon elämässään. Repivällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisessä ystäväpiirissäni ei ole onnellisia avioliittoja.
Sama. Ei tule mieleen yhtään. Joku ehkä tasapainoisessa avoliitossa. Suurimmalla osalla ei niin onnellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisessä ystäväpiirissäni ei ole onnellisia avioliittoja.
Sama. Ei tule mieleen yhtään. Joku ehkä tasapainoisessa avoliitossa. Suurimmalla osalla ei niin onnellista.
Taidat elää jossain mt-ongelmaisten kuplassa.
Avoin suhteilu tuottaa vain tuhoa. Usein se on henkisen väkivallan ilmentymä.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole. Kaikki riitelee.
Eihän riitely sitä tarkoita, ettei avioliitto olisi onnellinen.
Se seikka että he ovat ystäviäni.
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhteilu tuottaa vain tuhoa. Usein se on henkisen väkivallan ilmentymä.
Väkivalta huomattavan yleistä tuossa parisuhdemallissa.
Meillä onnellinen liitto. Ollut möykkyjäkin matkassa, mutta alttarilla sitouduttiiin ja luvattiin tahtoa. Pikkulapsi aikana tahtoa tarvittiin enemmän. Nyt lapset ovat isoja ja enää pian yksi kotona ja parisuhteelle enemmän aikaa. Toisaalta myös tilaa itselle enemmän. Ehkä se on helppoa, kun luoja antoi hyvän ja uskollisen miehen ;). Uskovaisia siis ollaan ;) Rakastan miestäni vielä 25-vuoden jälkeenkin. Seksi sujuu ja arki mukavaa.
Parisuhteessa ei ole lapsia = eletään vain toisiaan varten = onnellisempi suhde
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuus, keskinäinen ystävyys, nauru, yhteiset unelmat. "Hyvän tahtominen" toiselle.
Hyvän seksin, läheisyyden ja rakkauden lisäksi ne tärkeimmät seikat meille.
Sama täällä, yhdessä oltu yli 50 v. Sorry tiukkikset, älkää nyt alkako haukkumaan, kun vanhoilla on hyvää seksiä. Nämä haukut olen yhdessä toisessa ketjussa jo saanut😨
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä ole. Kaikki riitelee.
Eihän riitely sitä tarkoita, ettei avioliitto olisi onnellinen.
Totta, onnettomimmat liitot löhipiirissä on ne riidattomat. Toinen alistuu koko ajan ja se alistaja on onnellinen🤯
Lapsiperheajasta selvinneet on ne, jotka on kumpikin ottaneet vastuuta ja ennen kaikkea järjestäneet tasapuolisesti molemmille omaa aikaa. Tämä on mielestäni suurin esiin nouseva tekijä niissä kavereissani ja tutuissa, jotka eivät ole eronneet lapsiperheaikana. Suurin osa nimittäin on eronnut.
Itse olen lapseton ja onnellisessa liitossa. Lapsettomilla se tuntuu olevan yleisempää. Hyvin harva lapseton pari piireissäni on eronnut.
Valitettavasti täytyy sanoa, että ainakaan ulospäin ei näytä onnellisilta yksikään alkuperäispäri eli ekassa liitossa olevat. Toisen kierroksen pareissa on kaikki sellaisia, joista ymmärtää, miksi ovat yhdessä.
20 v yhdessä oltu. Meitä yhdistää samat luonteenpiirteet: kiltteys, rauhallisuus, rehellisyys. Ja aina löytyy jutun juurta.
Nyt kun mulla on ollut vaikeaa, mies on talvella laittanut autoni käyntiin tai lämmitykseen ja tehnyt muita pikku juttuja. Hän ei ole sellainen joka osaisi lohduttaa, mutta hän ilmaisee apunsa muilla keinoin.
Meidän ystäväpiirissä ei ole onnellisia avioliittoja.
Keski-ikäisessä ystäväpiirissäni ei ole onnellisia avioliittoja.