Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?

Enhän minä voi tietää, onko kenenkään avioliitto oikeasti onnellinen. Harvoin kai niitä ongelmia halutaan näyttää päällepäin.

Perinteiset roolit 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisimpään ovat olleet kaveripiiristä yhdessä ne, jotka alkoivat seurustelemaan nuorina. Mun kokemuksen mukaan huonoiten kestävät nämä varttuneemmalla iällä syntyneet suhteet.

Kunpa seksuaalisia kokemuksia ei niin paljon arvostettaisi. Suurempi arvo on ensirakkaudella, joka on kuitenkin usein se suurin ja syvin. Se kun kestää, on maailman onnellisin. Jos se hajoaa, ei koskaan enää ole yhtä rakastunut kenenkään muun kanssa.

Höpö höpö. Mun toinen rakkaus on kalkin puolin ylivoimainen ensirakkauteeni nähden, isolta osin seksuaalisen yhteensopivuuden vuoksi, mutta myös siksi, että molemmat on aikuistunut ja kasvanut toksisista malleistaan pois. En anna ensirakkaudelleni kovinkaan paljon arvoa, onnelliselle rakkaudelle annan. 

Monen ensi"rakkaus" on itse asiassa limerenssiä eikä avoin tasavertainen suhde, ja siihen takertumalla sitten vältellään oikean maailman haavaisissa parisuhteissa luovimista.

Käy välillä vieraissase on kuin meisselin sepällä käyttäisi.

Juuri näin, ei ne kovin onnellisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä ole. Kaikki riitelee.

 

Eihän riitely sitä tarkoita, ettei avioliitto olisi onnellinen.  

Joskus harvoin ei, usein tarkoittaa.

Olin ennen ikävällä tavalla riitaisessa liitossa, ja kyllä se ajan kanssa teki onnettomaksi. Olen herkkä ja kaipaan sopua, pystyn kyllä vaalimaan tulta ja kipinää muutenkin kuin riidoilla.

Nyt on samantyyppinen puoliso, ja riitoja on vähän. En usko, että voi olla kovin onnellista suhdetta myöskään täysin ilman konflikteja (koska onnellisessa suhteessa ollaan rehellisiä) mutta on kuitenkin todella monta tapaa niitä purkaa, ja se rakentava riitely ei kyllä turhaan saa niin paljon mainintoja parisuhdevinkeissä. -eri

Huumorintajuisimmilla ihmisillä tuntuu olevan onnellisimmat liitot. Siis niillä, jotka osaavat vilpittömästi nauraa itselleenkin (en tarkoita huumorintajuisella sitä luokan pelleä, joka hakee huomiota vitseillään).

Olen huomannut että terve järkiset normaalit mies ja nainen ovat onnellisia avioliitossaan.

Tuttavapiirin ja suvun pitkiä avioliittoja yhdistää kyky painaa villaisella ja ohittaa toisen huonot puolet. Onnellisia tuskin silloin ollaan, kun menee sukset ristiin, mutta halu pysyä yhdessä ja halu ymmärtää toista virheineen päivineen, pitää heidät yhdessä.

Ja tämmöistähän ei nykyparit osaa sitten alkuunkaan, vaan eroa väsätään heti, kun toinen ei täytä odotuksia jossain asiassa. Eikä mitään halua pysyä yhdessä myös vastamäessä tai varsinkaan koko loppuikää edes ole.

Onnellisen avioliiton tae ovat fiksut puolisot ja avoin suhde. 

Riippuu siitä mitä kukin haluaa. Itse en halua määräilevää ja piikittelevää puolisoa tai sellaista, jonka seurassa pitäisi olla jatkuvasti. Koen sellaisen liian kontrolloivaksi.. Emme esim. yleensä kulje yhdessä ostoksilla, vaan kumpikin käy kaupassa kun siltä tuntuu. Toki välttämättömistä ostoista puhutaan etukäteen ja päätetään työnjako. Yhdessä mennään esim. elokuviin ja vieraillaan sukulaisten luona.

Joo yhdessä pysyneillä kavereilla on kaikilla sama kaava. Se, että mies on aina töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistat onnellisen liiton?

Siitä että molemmat kohtelevat toista hyvin ja arvostavasti.

 

Jätä se SIKA

 

huva naine on eta se totelee minua eika ajatele ite mitaan ja umartaa mina halu josku taxi matka luonosa valko naiselta

-ahmedin TAXI

Vierailija kirjoitti:

Usko Jeesukseen. Kaveripiirissäni onnelliset ja kestävät avioliitot ovat kaikki sellaisia, joissa molemmat uskovat. Kun Jeesus on tärkein asia elämässä ja puoliso vasta toiseksi tärkein, silloin avioliittokin voi hyvin. Kun ihminen haluaa olla uskollinen Jumalalle, on hän sitä myös toisille ihmisille. Kun ihminen rakastaa ensin Jumalaa, rakastaa hän silloin myös toisia ihmisiä. 

Esimerkkeinä Kari Kanala ja pettäjäpiispa Ilkka Kantola.

kristilliset arvot

Kristillisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Enhän minä voi tietää, onko kenenkään avioliitto oikeasti onnellinen. Harvoin kai niitä ongelmia halutaan näyttää päällepäin.

Hei camoon

Mitä edes tarkoitat ongelmilla? Onnellisessakin liitossa voi olla kaikenlaista, ne vaan jää vähemmän tärkeiksi sen liiton rinnalla.

Suhteellisuudentaju - että paljon huonommin voisi mennä. Kyky nauraa itselleen. 

Eivät ole ensimmäisessä liitossaan EIKÄ ole yhteisiä lapsia. Ovat siis "vain" rakastavaisia, eivät äiti ja iskä.