Erillään asuminen on mahtavaa! Suosittelen kaikille :-)
Lapsiperheet tietty eri juttu, mutta lapsettomat aikuiset ja ne joilla lapset jo lentäneet pesästä. Voin suositella. Toimii erinomaisesti, eikä tarvitse kyllästyä ja ärsyyntyä toisesta. Kuitenkin monilla pareilla on esim. hyvin erilaiset tarpeet vaikkapa siisteyden osalta. Lisäksi erilainen unirytmi ja työajat voi aiheuttaa ongelmia varsinkin pienessä asunnossa.
Itse nautin siitä, kun voin viettää aikaa ihan yksin omassa asunnossani ja tehdä mitä huvittaa. Tarvitsen sitä akkujen lataukseen, en osaa aivan 100% rentoutua toisen läsnäollessa. Ja sitten on kiva olla yhdessä kun sitä halutaan, eikä se ole mikään välttämätön pakko.
Toivottavasti erillään asumisesta tulisi joskus tulevaisuudessa ihan "normaalia", eikä sitä ihmeteltäisi niin kuin nykyään. Mekin salailimme tätä asumisjärjestelyä pitkään, mutta nykyään ilmoitan ylpeänä, että meillä on omat asunnot! (Uskoisin, että moni salaa kadehtii tätä.)
Kommentit (78)
Rakastuin naapurinpoikaan ja menimme naimisiin, mutta pidimme silti omat kämpät. Käymme toistemme luona yökylässä tai lainaamassa sokeria. Elämä on melko täydellistä näin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ei tarvitsisi erillään asua mutta ehdottomasti omat makuuhuoneet ja työhuoneet sekä mielellään omat vessat.
Näin meillä, paitsi työhuone on yhteinen mutta harvemmin olemme siellä yhtä aikaa. Omat makuuhuoneet oli paras ratkaisu ja avioliitto voi paremmin näin. Emme koe tarpeelliseksi muuttaa eri osoitteisiin kun talo on riittävän iso.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa herää kysymys että miksi sitten ollaan olevinaan "yhdessä". Olisitte nyt rehellisesti vain ihan täysin yksin kun kuitenkin haluatte olla.
En minä halua olla koko ajan yksin. Haluan mm. säännöllistä seksiä turvallisen, tutun ihmisen kanssa. Mutta en enää suostu kutistamaan itseäni ja omia tarpeitani, mihin yhdessä asuminen väistämättä johtaa jossain määrin.
Amerikassa tämän ilmiön nimi on L.A.T- marriage eli living apart together.
Oletteko te tähän ketjuun vastanneet
a) vihitty virallisesti avioliittoon, mutta asutte eri asunnoissa?
b) asuneet alun perin yhdessä, mutta muuttaneet myöhemmin erillenne?
c) joutuneet selittelemään sukulaisille/tuttaville ratkaisuanne?
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa tämän ilmiön nimi on L.A.T- marriage eli living apart together.
Oletteko te tähän ketjuun vastanneet
a) vihitty virallisesti avioliittoon, mutta asutte eri asunnoissa?
b) asuneet alun perin yhdessä, mutta muuttaneet myöhemmin erillenne?
c) joutuneet selittelemään sukulaisille/tuttaville ratkaisuanne?
a) Emme ole naimisissa.
b) Emme ole asuneet yhdessä.
c) Ei ole tarvinnut selitellä, minun ainakaan. Miehestä en tiedä, ei ainakaan ole sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa tämän ilmiön nimi on L.A.T- marriage eli living apart together.
Oletteko te tähän ketjuun vastanneet
a) vihitty virallisesti avioliittoon, mutta asutte eri asunnoissa?
b) asuneet alun perin yhdessä, mutta muuttaneet myöhemmin erillenne?
c) joutuneet selittelemään sukulaisille/tuttaville ratkaisuanne?
Meillä sekä a, b että c.
Valitettavasti lähes kaikki tuntuvat ajattelevan erilleen muuttavasta pariskunnasta että kohta ne eroaa. Ymmärtävämmin suhtaudutaan niihin jotka eivät koskaan ole muuttaneetkaan yhteen.
Kyllähän erilleen muuttaminen muuttaa parisuhdetta, mutta joskus parisuhde tarvitsee sitä muutosta.
Ja mitä siitä jos ero sitten tulisikin kuten tässäkin ketjussa jotkut tietäväisinä ennustavat? Onko jotenkin kunniakkaampaa kitkutella yhteisessä asunnossa mahdolliseen eroon asti kuin kokeilla erillään asumista ratkaisuna?
Vierailija kirjoitti:
Itse ei tarvitsisi erillään asua mutta ehdottomasti omat makuuhuoneet ja työhuoneet sekä mielellään omat vessat.
Yhteinen makuuhuonehan ei ollut ennen mikään standardi paitsi köyhillä. Rikkaat ja aatelisto on aina nukkuneet eri huoneissa. Toisen ihmisen kyljessä nukkuminen ei siis ole mikään parisuhteen normi vaan ihan vain pelkästään köyhyydestä yleiseksi käytännöksi levinnyt juttu. Oikeasti moni parisuhde voisi paljon paremmin kun kummallakin olisi omat huoneet ja vaikka työ/harrastehuoneet/tilat.
Hirmu hyvä järjestely, kun molemmat sitä haluaa. Jos toinen on se erillään asumisen kannattaja ja toinen ei täydestä sydämestä, se voi johtaa konfliktiin, vieraantumiseen ja lopulta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin tuota, ei toiminut. Minusta on kivempi asua yhdessä. En osaa rentoutua jos olen yksin.
Olet äärimmäisen läheisriippuvainen, sinulla tulee olemaan vaikeaa eron aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ei tarvitsisi erillään asua mutta ehdottomasti omat makuuhuoneet ja työhuoneet sekä mielellään omat vessat.
Yhteinen makuuhuonehan ei ollut ennen mikään standardi paitsi köyhillä. Rikkaat ja aatelisto on aina nukkuneet eri huoneissa. Toisen ihmisen kyljessä nukkuminen ei siis ole mikään parisuhteen normi vaan ihan vain pelkästään köyhyydestä yleiseksi käytännöksi levinnyt juttu. Oikeasti moni parisuhde voisi paljon paremmin kun kummallakin olisi omat huoneet ja vaikka työ/harrastehuoneet/tilat.
Tämä on toki nykyäänkin varakkaiden luksuselämää. Muilla ei ole varaa kahteen asuntoon.
Erillään asuessa voi paljon helpommin pettää kumppania. Mitään muuta hyvää syytä en sille näe.
Vierailija kirjoitti:
Erillään asuessa voi paljon helpommin pettää kumppania. Mitään muuta hyvää syytä en sille näe.
Pettämishaluja jos on, niin se tapahtuu asuttiinpa yhdessä tai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa herää kysymys että miksi sitten ollaan olevinaan "yhdessä". Olisitte nyt rehellisesti vain ihan täysin yksin kun kuitenkin haluatte olla.
En minä halua olla koko ajan yksin. Haluan mm. säännöllistä seksiä turvallisen, tutun ihmisen kanssa. Mutta en enää suostu kutistamaan itseäni ja omia tarpeitani, mihin yhdessä asuminen väistämättä johtaa jossain määrin.
Ymmärrän sen. On toki mukavaa olla yhdessä, kun haluat ja erikseen kun haluat. Seksiä, kun haluat. Yksin rauhassa kun haluat. Mutta entä se toinen osapuoli? Joku joutuu nyt joustamaan toiveistaan ja tarpeistaan oikein kunnolla tai sitten et saakaan kaikkea juuri silloin kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erillään asuessa voi paljon helpommin pettää kumppania. Mitään muuta hyvää syytä en sille näe.
Pettämishaluja jos on, niin se tapahtuu asuttiinpa yhdessä tai ei
Mutta yksin asuessa se on helpompaa, kun voi pettää kumppania tämän tietämättä omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa herää kysymys että miksi sitten ollaan olevinaan "yhdessä". Olisitte nyt rehellisesti vain ihan täysin yksin kun kuitenkin haluatte olla.
En minä halua olla koko ajan yksin. Haluan mm. säännöllistä seksiä turvallisen, tutun ihmisen kanssa. Mutta en enää suostu kutistamaan itseäni ja omia tarpeitani, mihin yhdessä asuminen väistämättä johtaa jossain määrin.
Ymmärrän sen. On toki mukavaa olla yhdessä, kun haluat ja erikseen kun haluat. Seksiä, kun haluat. Yksin rauhassa kun haluat. Mutta entä se toinen osapuoli? Joku joutuu nyt joustamaan toiveistaan ja tarpeistaan oikein kunnolla tai sitten et saakaan kaikkea juuri silloin kuin haluat.
Molemmat joustaa ja tekee kompromisseja, ihan niin kuin yhdessä asuessakin.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa herää kysymys että miksi sitten ollaan olevinaan "yhdessä". Olisitte nyt rehellisesti vain ihan täysin yksin kun kuitenkin haluatte olla.
En minä halua olla koko ajan yksin. Haluan mm. säännöllistä seksiä turvallisen, tutun ihmisen kanssa. Mutta en enää suostu kutistamaan itseäni ja omia tarpeitani, mihin yhdessä asuminen väistämättä johtaa jossain määrin.
Ymmärrän sen. On toki mukavaa olla yhdessä, kun haluat ja erikseen kun haluat. Seksiä, kun haluat. Yksin rauhassa kun haluat. Mutta entä se toinen osapuoli? Joku joutuu nyt joustamaan toiveistaan ja tarpeistaan oikein kunnolla tai sitten et saakaan kaikkea juuri silloin kuin haluat.
Hän on vapaa lähtemään tästä suhteesta. Olen elänyt koko tähänastisen aikuiselämäni muiden ehdoilla, enkä pysty siihen enää. En halua joutua tekemään kompromisseja asioissa, joissa en halua enää tehdä kompromisseja.
Me esimerkiksi nukumme yhdessä. Joudun menemään nukkumaan joka ilta ennen kuin se olisi itselleni luontaista, koska kumppani joutuu heräämään aikaisin ja on herkkäuninen. En siis voi mennä nukkumaan myöhemmin. Voin joustaa tässä nyt, kun pääsen välillä omaan asuntooni ja saan tällöin tehdä mieleni mukaan. Yhdessä asuessa kumppaninkin olisi joustettava tässä asiassa ja no, luvalla sanoen hän on ollut aika joustamaton.
Iltaisin katsomme televisiota. Hän päättää mitä katsotaan. Jos minä haluan katsoa jotakin hömppää, niin se ei mitenkään käy päinsä. Tai jos olenkin ehdoton, että haluan jotain tiettyä nyt katsoa, niin saan koko ajan kommentointia siitä, miten typerä koko ohjelma on ja blaa, blaa. Ratkaisu: katson omassa kodissani ne ohjelmat, jotka haluan ehdottomasti katsoa.
Mitä seksiin tulee, niin vietämme aikaa yhdessä joka päivä, joten seksiin on mahdollisuus vaikka joka päivä. Kummallakin on mahdollisuus tehdä aloite halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa herää kysymys että miksi sitten ollaan olevinaan "yhdessä". Olisitte nyt rehellisesti vain ihan täysin yksin kun kuitenkin haluatte olla.
En minä halua olla koko ajan yksin. Haluan mm. säännöllistä seksiä turvallisen, tutun ihmisen kanssa. Mutta en enää suostu kutistamaan itseäni ja omia tarpeitani, mihin yhdessä asuminen väistämättä johtaa jossain määrin.
Ymmärrän sen. On toki mukavaa olla yhdessä, kun haluat ja erikseen kun haluat. Seksiä, kun haluat. Yksin rauhassa kun haluat. Mutta entä se toinen osapuoli? Joku joutuu nyt joustamaan toiveistaan ja tarpeistaan oikein kunnolla tai sitten et saakaan kaikkea juuri silloin kuin haluat.
Molemmat joustaa ja tekee kompromisseja, ihan niin kuin yhdessä asu
Tämä. Jos kumppani on joustamaton, hän voi hakea jonkun muun, joka suostuu sellaiseen elämään, minä se en ole.
Näitä lukiessa herää kysymys että miksi sitten ollaan olevinaan "yhdessä". Olisitte nyt rehellisesti vain ihan täysin yksin kun kuitenkin haluatte olla.