Lue keskustelun säännöt.
Erillään asuminen on mahtavaa! Suosittelen kaikille :-)
02.01.2025 |
Lapsiperheet tietty eri juttu, mutta lapsettomat aikuiset ja ne joilla lapset jo lentäneet pesästä. Voin suositella. Toimii erinomaisesti, eikä tarvitse kyllästyä ja ärsyyntyä toisesta. Kuitenkin monilla pareilla on esim. hyvin erilaiset tarpeet vaikkapa siisteyden osalta. Lisäksi erilainen unirytmi ja työajat voi aiheuttaa ongelmia varsinkin pienessä asunnossa.
Itse nautin siitä, kun voin viettää aikaa ihan yksin omassa asunnossani ja tehdä mitä huvittaa. Tarvitsen sitä akkujen lataukseen, en osaa aivan 100% rentoutua toisen läsnäollessa. Ja sitten on kiva olla yhdessä kun sitä halutaan, eikä se ole mikään välttämätön pakko.
Toivottavasti erillään asumisesta tulisi joskus tulevaisuudessa ihan "normaalia", eikä sitä ihmeteltäisi niin kuin nykyään. Mekin salailimme tätä asumisjärjestelyä pitkään, mutta nykyään ilmoitan ylpeänä, että meillä on omat asunnot! (Uskoisin, että moni salaa kadehtii tätä.)
Kommentit (78)
Meillä on tällainen järjestely. Toimii loistavasti. Kummallakin on oma asunto ja huolehdimme omista asioistamme. Ei riitoja kotitöistä, raha-asioista tai erirytmisyydestä. Kummankin lapset voivat tulla ja mennä ja olla ihan mielensä mukaan, ei tarvitse huomioida vierasta aikuista. Miesystävä voi ottaa kaverinsa koiran hoitoon, jolloin minä nukun omassa asunnossani. Jos ei huvita siivota, niin ei tarvitse sitä tehdä kenenkään muun takia. Voi kutsua vieraita silloin kun itselle sopii.
Tämä tietysti onnistuu, koska olemme introverttejä molemmat. En pysty täysin rentoutumaan kenenkään seurassa, ainoastaan täysin yksin. Nyt kun lapset ovat maailmalla, niin en tätä rauhaani vaihtaisi mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut monia pareja, jotka ovat vannoneet erikseen asumisen nimeen. Yksikään heistä ei ole enää yhdessä.
Mutta toisaalta jos ei pidä arjen jakamista rakkaan kanssa tärkeänä, niin onko sitten pitkä suhdekaan ylipäätään itseisarvo? Elämänsä voi elää monin tavoin ja monia asioita arvostaen.
Meillä on vierekkäiset asunnot, ihan parasta :-).
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut monia pareja, jotka ovat vannoneet erikseen asumisen nimeen. Yksikään heistä ei ole enää yhdessä.
Mutta toisaalta jos ei pidä arjen jakamista rakkaan kanssa tärkeänä, niin onko sitten pitkä suhdekaan ylipäätään itseisarvo? Elämänsä voi elää monin tavoin ja monia asioita arvostaen.
Minäkin olen tuntenut monia pareja, jotka ovat vannoneet yhdessä asumisen nimeen. Monet heistä ovat eronneet.
Erillään asuminen ei tarkoita sitä, etteikö arkea jaettaisi. Me tehdään usein ruokaa yhdessä ja siivotaankin, käydään kaupassa jne. normaaleja asioita. Pointti on siinä, että on mahdollista olla erillään silloin kun siihen on toisella tai molemmilla tarve.
30vuotta meillä ollut tuo systeemi, molemmat tyytyväisiä.😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katotaan ootteko vielä 2026 tammikuussa yhdessä, tuu sit kertoon
Mikä aikaraja tuo on? Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Ei asuta yhdessä lähinnä töiden takia mutta kumpikin tykkää omasta rauhasta viikolla ja ollaan paljon yhdessä erityisesti viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en osaa rentoutua kuin yksin. Mies on asunut minun asunnossani ja sain hänet lopulta hankkimaan oman asunnon. Mutta mutta... Hän hankki sen lomapaikkakunnalta! Eli hänen työpaikkansa on täällä, joten hän edelleen asuu pääosin minun asunnossani, ja käy vain lomilla kääntymässä siellä omassaan. Aivan älytöntä. Edelleenkään en saa ratkaisevasti omaa rauhaa omassa kodissa.
Kai sinä osaat etsiä itsellesi sen verran älykkään puolisin, että hän puhetta ymmärtää. Vai menikö tässä nyt jokin muu pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
37 vuotta yhdessä - 17 vuotta omat osoitteet. Ihan parasta. Kumpikin tietää, missä oman kahvikupin paikka on.
- n68v -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Mulla ainakin se on se parisuhde, joka ei ole yhtään vähemmän parisuhde, vaikka asutaan erillään. Meillä on keskusteluja, arkea, seksiä ja ihan tavallista elämää, mutta emme tarvitse toistemme seuraa koko ajan. Minä olen meistä se, joka huomioi toista enemmän kaikessa. Kumppani on itsekkäämpi ja monet asiat tehdään hänen toivomallaan tavalla. Tämä erillään asuminen antaa minulle vapauden tehdä asioita haluamallani tavalla. Riitelisimme paljon enemmän, jos asuisimme yhdessä. Kumppani ei huomaa sitä kaikkea, missä joustan ja jos asuisimme yhdessä, niin en jaksaisi olla näin joustava.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vierekkäiset asunnot, ihan parasta :-).
Meilläpä on yhteinen, vielä ihanampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut keski-ikäinen ja erillissuhde on minulle ihanteellisin järjestely. Voin sanoa että seksielämäkin on virkeämpää, kun on erillisyyttä.
Enintään voisin asua yhdessä 2- tai 3-kerroksisessa talossa niin että molemmilla olisi oma kerros.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Mulla ainakin se on se parisuhde, joka ei ole yhtään vähemmän parisuhde, vaikka asutaan erillään. Meillä on keskusteluja, arkea, seksiä ja ihan tavallista elämää, mutta emme tarvitse toistemme seuraa koko ajan. Minä olen meistä se, joka huomioi toista enemmän kaikessa. Kumppani on itsekkäämpi ja monet asiat tehdään hänen toivomallaan tavalla. Tämä erillään asuminen antaa minulle vapauden tehdä asioita haluamallani tavalla. Riitelisimme paljon enemmän, jos asuisimme yhdessä. Kumppani ei huomaa sitä kaikkea, missä joustan ja jos asuisimme yhdessä, niin en jaksaisi olla näin joustava.
Mitäpä jos kumppanisi ei olisi itsekkäämpi kuin sinä? Mitä jos ette riitelisi tai sinun ei tarvitsisi joustaa, vaan olisitte molemmat mukautuneet ja asiat sujuisivat kuin itsestään? Miksi ihmeessä et haluaisi herätä hänen keittämänsä aamukahvin tuoksuun?
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Mulla ainakin se on se parisuhde, joka ei ole yhtään vähemmän parisuhde, vaikka asutaan erillään. Meillä on keskusteluja, arkea, seksiä ja ihan tavallista elämää, mutta emme tarvitse toistemme seuraa koko ajan. Minä olen meistä se, joka huomioi toista enemmän kaikessa. Kumppani on itsekkäämpi ja monet asiat tehdään hänen toivomallaan tavalla. Tämä erillään asuminen antaa minulle vapauden tehdä asioita haluamallani tavalla. Riitelisimme paljon enemmän, jos asuisimme yhdessä. Kumppani ei huomaa sitä kaikkea, missä joustan ja jos asuisimme yhdessä, niin en jaksaisi olla näin joustava.
Mitäpä jos kumppanisi ei olisi itsekkäämpi kuin sinä? Mitä jos ette riitelisi tai sinu
Mutta kun niin ei ole. Huvitti tuo aamukahviesimerkki. Se on nimittäin aina minä, joka sen keittää silloin, kun yhdessä heräämme ja tässä tullaan siihen, että ei, en halua kotipiiaksi.
Minulle yhdessä asuminen ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Sillä ei ole merkitystä minulle. Toki, jos löytäisin kumppanin, joka huomioisi minua yhtä paljon kuin minä häntä, voisin harkita saman katon alla asumista. En ole kuitenkaan vaihtamassa nykyistä kumppania.
Minä olen asunut lasteni isän kanssa samassa taloudessa ja tiedän mitä yhdessäasuminen on. Sanotaanko näin, että se on nyt nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Mulla ainakin se on se parisuhde, joka ei ole yhtään vähemmän parisuhde, vaikka asutaan erillään. Meillä on keskusteluja, arkea, seksiä ja ihan tavallista elämää, mutta emme tarvitse toistemme seuraa koko ajan. Minä olen meistä se, joka huomioi toista enemmän kaikessa. Kumppani on itsekkäämpi ja monet asiat tehdään hänen toivomallaan tavalla. Tämä erillään asuminen antaa minulle vapauden tehdä asioita haluamallani tavalla. Riitelisimme paljon enemmän, jos asuisimme yhdessä. Kumppani ei huomaa sitä kaikkea, missä joustan ja jos asuisimme yhdessä, niin en jaksaisi olla näin joustava.
Mitäpä jos kumppanisi ei olisi itsekkäämpi kuin sinä? Mitä jos ette riitelisi tai sinu
Aamukahvi on hyvä esimerkki. Minä olen allerginen kahville ja saan sen hajustakin oireita. On tuskaa asua yhdessä miehen kanssa, joka haluaa keittää joka päivä kahvia.
Yhdessä asumisesta on tehty perusnormiasia, vaikka väitän, että moni olisi onnellisempi, jos olisi enemmän aikaa vain itselleen. Eivät miehet muuten sinne miesluoliinsa katoa, tai naiset pitkille lenkeille. Rakkauden määrästä tämä yhdessä kiehnääminen ei kerro mitään. Suhteet on vain romantisoitu niin, että sitä toista pitäisi haluta vierelle joka hetki, tai muuten et "rakasta" tarpeeksi.
Lapsiperheissä yhdessä asuminen on toki hyödyllistä lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Mulla ainakin se on se parisuhde, joka ei ole yhtään vähemmän parisuhde, vaikka asutaan erillään. Meillä on keskusteluja, arkea, seksiä ja ihan tavallista elämää, mutta emme tarvitse toistemme seuraa koko ajan. Minä olen meistä se, joka huomioi toista enemmän kaikessa. Kumppani on itsekkäämpi ja monet asiat tehdään hänen toivomallaan tavalla. Tämä erillään asuminen antaa minulle vapauden tehdä asioita haluamallani tavalla. Riitelisimme paljon enemmän, jos asuisimme yhdessä. Kumppani ei huomaa sitä kaikkea, missä joustan ja jos asuisimme yhdessä, niin en jaksaisi olla näin joustava.
Mitäpä jos kumppanisi ei olisi itsekkäämpi kuin sinä? Mitä jos ette riitelisi tai sinu
Vihaan koko ihmiskuntaa ensimmäisen tunnin heräämisestä. Viimeinen asia, mitä kaipaisin, olisi yhteiset aamukahvit. Tällä hetkellä mieheni osoittaa parhaiten rakkauttaan mun luona yöpyessään joko häipymällä kämpästä ennen kuin herään tai sitten pysymällä poissa tieltäni siihen asti, että oon saanut itseni kunnolla hereille ja siedän taas minkäänlaista vuorovaikutusta :D
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Tilanteita on niin erilaisia. Jos asuu eri paikkakunnilla, niin voi olla tosi vaikeaa löytää uusi työpaikka toisen asuinpaikkakunnalta. Ja jos molemmilla on kotona asuvia lapsia, niin hirvee härdelli muuttaa yhteen.
Minä asun pienessä omistusasunnossa ja jos minä muuttaisin avoliittoon jonkun miehen luokse, niin mun pitäisi ensin joko myydä tai vuokrata asunto jollekin, sitten etsiä iso vuokra-asunto miehen kanssa ja jos siitä ei tule mitään, niin sitten taas Ido vaiva muuttaa takaisin omaan asuntoon.
Millaisten sikojen kanssa te elätte kun toivelistalla on omat vessat?
Minusta taas kuulostaa, että nyt joku sekaantuu ehkä liikaa toisten elämänvalintoihin. Jokainen tavallaan, ja toivottavasti kumppaninsa kanssa samoilla linjoilla.