Lue keskustelun säännöt.
Erillään asuminen on mahtavaa! Suosittelen kaikille :-)
02.01.2025 |
Lapsiperheet tietty eri juttu, mutta lapsettomat aikuiset ja ne joilla lapset jo lentäneet pesästä. Voin suositella. Toimii erinomaisesti, eikä tarvitse kyllästyä ja ärsyyntyä toisesta. Kuitenkin monilla pareilla on esim. hyvin erilaiset tarpeet vaikkapa siisteyden osalta. Lisäksi erilainen unirytmi ja työajat voi aiheuttaa ongelmia varsinkin pienessä asunnossa.
Itse nautin siitä, kun voin viettää aikaa ihan yksin omassa asunnossani ja tehdä mitä huvittaa. Tarvitsen sitä akkujen lataukseen, en osaa aivan 100% rentoutua toisen läsnäollessa. Ja sitten on kiva olla yhdessä kun sitä halutaan, eikä se ole mikään välttämätön pakko.
Toivottavasti erillään asumisesta tulisi joskus tulevaisuudessa ihan "normaalia", eikä sitä ihmeteltäisi niin kuin nykyään. Mekin salailimme tätä asumisjärjestelyä pitkään, mutta nykyään ilmoitan ylpeänä, että meillä on omat asunnot! (Uskoisin, että moni salaa kadehtii tätä.)
Kommentit (78)
Ei enää ikinä saman katon alle.
M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katotaan ootteko vielä 2026 tammikuussa yhdessä, tuu sit kertoon
Meillä on 23 vuosi menossa tätä ratkaisua asua eri osoitteissa, joten itse tiedän tämän meille toimivaksi tavaksi elää. Asumme kyllä niin lähekkäin, että on helppoa tavata vaikka joka päivä jos haluaa.
En silti sanoisi, että suosittelen kaikille, koska lähipiirissäni on paljon heitä, joille tämä ei olisi hyvä tapa heidän parisuhteessa. Kukin tehköön mikä parhaaksi on.
Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katotaan ootteko vielä 2026 tammikuussa yhdessä, tuu sit kertoon
Meillä on 23 vuosi menossa tätä ratkaisua asua eri osoitteissa, joten itse tiedän tämän meille toimivaksi tavaksi elää. Asumme kyllä niin lähekkäin, että on helppoa tavata vaikka joka päivä jos haluaa.
En silti sanoisi, että suosittelen kaikille, koska lähipiirissäni on paljon heitä, joille tämä ei olisi hyvä tapa heidän parisuhteessa. Kukin tehköön mikä parhaaksi on.
Ei ap.
Ok yksineläjät- mutta miten lasten kanssa asutaan. Niinkuin yh äippien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tuo rentoutuminen on minullakin ongelma. En vaan pysty siihen, jos en ole täysin yksin. Kai joku vialla minussa, kun en siihen pysty?
Sama ... mitä teet työksesi? Autatko muita ihmisiä
Aivan mahtavaa!
Muijalla kolme omaa lasta ja käyn siellä joskus kyläilemässä. Yleensä naisen vapaaviikkoina naidaan mun asunnossa koko viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erillään asuminen on mahtavaa kun molemmat saavat tilaa ja toisaalta yhteisiä hetkiä osaa arvostaa. En koe jääväni parisuhteessa mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katotaan ootteko vielä 2026 tammikuussa yhdessä, tuu sit kertoon
Meillä on 23 vuosi menossa tätä ratkaisua asua eri osoitteissa, joten itse tiedän tämän meille toimivaksi tavaksi elää. Asumme kyllä niin lähekkäin, että on helppoa tavata vaikka joka päivä jos haluaa.
En silti sanoisi, että suosittelen kaikille, koska lähipiirissäni on paljon heitä, joille tämä ei olisi hyvä tapa heidän parisuhteessa. Kukin tehköön mikä parhaaksi on.
Ei ap.
Ok yksineläjät- mutta miten lasten kanssa asutaan. Niinkuin yh äippien kanssa?
Näin asuttiin. Nyt lapseni tietysti jo on aikuinen ja asunut 7 vuotta omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Mulla ainakin se on se parisuhde, joka ei ole yhtään vähemmän parisuhde, vaikka asutaan erillään. Meillä on keskusteluja, arkea, seksiä ja ihan tavallista elämää, mutta emme tarvitse toistemme seuraa koko ajan. Minä olen meistä se, joka huomioi toista enemmän kaikessa. Kumppani on itsekkäämpi ja monet asiat tehdään hänen toivomallaan tavalla. Tämä erillään asuminen antaa minulle vapauden tehdä asioita haluamallani tavalla. Riitelisimme paljon enemmän, jos asuisimme yhdessä. Kumppani ei huomaa sitä kaikkea, missä joustan ja jos asuisimme yhdessä, niin en jaksaisi olla näin joustava.
Mitäpä jos kumppanisi ei olisi itsekkäämpi kuin sinä? Mitä jos ette riitelisi tai sinu
Meillä on ihan eri rytmi kaikessa, osin ihan pakon sanelemana, kun on erilaiset työajat. Mä tykkään valvoa myöhempään, koska mulla ei ole säännöllistä työaikaa, miehen on herättävä viideltä. Hän haluaa, että menemme nukkumaan samaan aikaan ja lisäksi hän on erittäin herkkäuninen eli myöhemmin sänkyyn kömpimiseni herättää hänet. Siksi on tärkeää, että mä pääsen välillä omaan asuntooni nukkumaan ja tekemään asioita ihan omassa rytmissä. Mä en ole todellakaan aamuihminen ja mulla kestää herätä. Mies taas on heti tikkana suunnittelemassa päivän ohjelmaa vapaapäivinä ja alkaa kohkaamaan jotakin. Mä tarvin välillä vapaapäiviä tuosta.
Rakastan miestä ja arvostan parisuhdettamme siinä määrin, etten halua erota. Tällä järjestelyllä parisuhteemme on mahdollinen, saman katon alla ei onnistuisi.
9vuotta yhdessä ja edelleen omat asunnot. Moni ihmettelee, mutta meille just hyvä. Itse olen juuri tuollainen että tarvitsen olla joskus ihan vain yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlaista, mutta se vaihteli. Välillä mies oli heti aamusta intopiukeana jonkin projektin kimpussa, vaikka mä olisin halunnut vain lojua. Välillä taas mies halusikin yllättäen pitää hitaan aamun ja vaati mua osallistumaan, vaikka mulla olisi ollut muuta. Harvoin sattui samaan aikaan nämä toiveet molemmille ja se oli yksi syy eroon, kun mä en jaksanut aina joustaa omista tarpeistani. Jos en joustanut, niin seurauksena oli ties mitä marttyyrikohtauksia.
Meillekin olisi sopinut varmasti erillään asuminen paremmin, mutta sellaista en edes tohtinut ehdottaa miehelle. Kaikki meni aika hyvin niin kauan kuin lapset olivat kotona, mutta en tiedä mitä tapahtui sen jälkeen. Olin elänyt perheelleni ja jotenkin oli vain mitta täynnä sitä. Olis pitänyt alkaa elää miehelle, en pystynyt.
Asun maassa, jossa avioparin erilleen muuttaminen katsotaan asumuseroksi. Avioliitto on elämänmuoto, johon kuuluu yhteinen asunto. "Fictitious marriage" myös epäiltäisiin, jos ei ikinä edes muutettais yhteen asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun maassa, jossa avioparin erilleen muuttaminen katsotaan asumuseroksi. Avioliitto on elämänmuoto, johon kuuluu yhteinen asunto. "Fictitious marriage" myös epäiltäisiin, jos ei ikinä edes muutettais yhteen asumaan.
No, mä ainakin asun (onneksi) Suomessa ja täällä voi valita asuintapansa ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen kysymys, että miksi on ylipäätään ihmisen kanssa parisuhteessa, jonka kanssa ei voi elää saman katon alla?
Kyllä sitä voi elää. Omat asunnot on luksusta siihen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis enemmän tätä nykyä ihmetellään jos joku haluaa muuttaa yhteen vähän kypsemmällä iällä ja siinä elämäntilanteessa jossa lapset on jo maailmalle lähteneet. Enemmän sitä joutuu selittämään kuin omia asuntoja. Itsekin yritin uskotella itselleni pitkään että en enää haluaisi yhteistä kattoa kunnes lopulta oli pakko myöntää että kyllä minä haluan. Haluan herätä mieheni vierestä joka aamu, ja nukahtaa hänen viereensä joka ilta.
Saan kyllä omaa aikaa yhteisessä kodissakin ihan riittävästi. On meillä omatkin elämät.
Itselle kun tuli 40 v mittariin, jotain tapahtui, enkä pysty nukkumaan kenenkään vieressä. Tai pystyn, mutta katkonaisesti. Testattu kahden eri miehen kanssa, toinen kuorsaa ja toinen oli öisin koko ajan kyljessä kiinni (romanttista, mutta hiki tuli ja muutenkin heräsin joka kyljenkääntöön). Nukun kaikkein parhaiten yksin pimeässä, viileässä ja hiljaisessa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Millaisten sikojen kanssa te elätte kun toivelistalla on omat
Jos on ummetusta ja tarvii vessarauhan. Tai ärtynyt suoli.
Yksinasuminen on todella parasta! Ei tarvitse olla hyväksikäytettävänä. Jos kumppani viihtyy mieluummin yönsä ilman minua, on viesti selvä..
Kyllä saisi ottaa emäntä puolet valokuva-albumeista ja pöytähopeista mukaansa, jos tuollaista ehdottaisi 22v avioliiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sopisi minulle ja miehelleni. Lapset ovat lähteneet maailmalle ja nautimme toistemme seurasta. Ei tuhlata aikaa riitelyyn ja jos joku siivous/tekemätön työ itseä ärsyttää niin senhän voi tehdä pois.
Ihana nukahtaa illalla rakkaan ihmisen viereen, vaikka toinen olisi mennyt aiemmin nukkumaan, saati kun mennään samaan aikaan.
Näin meilläkin, alkoi uusi kuherruskuukausi. Mutta siitäkin on jo 24 vuotta, kun viimeinenkin lähti omilleen.
Meillä näin, mies osti oman asunnon mulla ei ollut siihen varaa ja jäin lasten kanssa vuoka- asuntoon. Vietetään aikaa molemmissa asunnossa lapset asuvat luonani ja jos miestä väsyttää vaatimukset menee omaan kotiinsa.
Jep. En suostu enää ikinä muuttamaan miehen kanssa saman katon alle. Ihana vapaus ja kevyt elämä.