Moni yksinäisyyttään valittava on joustamaton ja epäystävällinen.
Oon yrittänyt olla ystävä tai vähintään kaveri parillekin, jotka ovat valittaneet, että heillä ei ole ystäviä. Kuinkas kävikään? Molemmat "ystävyydet" päättyivät siihen, että jouduin itse haukutuksi. Toiseen pidin yhteyttä liian vähän ja toiseen liian paljon ja väärällä tavalla. Kiitin molempia palautteesta ja totesin itsekseni, että antaa olla, etsikööt ne täydellisesti käyttäytyvät ystävänsä muualta. Molemmat ovat yli nelikymppisiä. Onnea vaan etsintään.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (218)
Ei yksinäisillekään kaikki paskat tyypit kelpaa. Vai pitäisikö olla kiitollinen jos joku haluaa olla tekemisissä? Imekää.
Ehkä heidän aiemmat ihmissuhteet oli sellaisia että he olivat aina se joka joustaa.
Yksinäisyys tekee monen "oudoksi" kun on vaan omat ajatukset seurana. Olin yläasteella pahasti koulukiusattu ja eristäydyin täysin muista. Lopulta vaihdoin koulua ja jälkeenpäin ajatellen puhuin ihan outoja uudessa koulussa. Sitä kun on pitkään yksin niin ei osaakaan enää olla seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinäisillekään kaikki paskat tyypit kelpaa. Vai pitäisikö olla kiitollinen jos joku haluaa olla tekemisissä? Imekää.
Miksi tuomitset jonkun paskaksi tyypiksi tuntematta ihmistä yhtään?
Sama tyyppi "kelpaa" ystäväksi tai kaveriksi monille muille, mutta tämä valittava yksinäinen ei kelpuuta häntä, eikä ketään muutakaan. Miksi sitten valittaa siitä, että kukaan ei pidä hänestä?
En etsi ystäviä siksi, että koko ajan pitäisi tehdä asioita, joista ei tykkää. Elämä pelkkää "kompromissia". Yksin saa tehdä vain sitä mitä haluaa.
Ei ole. Ehkä ne muut olivat hieman antisosiaalisia tai autisteja? Ihmiset voivat neuvotella, ei ole aina pakko joustaa vain toisen mieliksi kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinäisillekään kaikki paskat tyypit kelpaa. Vai pitäisikö olla kiitollinen jos joku haluaa olla tekemisissä? Imekää.
Miksi tuomitset jonkun paskaksi tyypiksi tuntematta ihmistä yhtään?
Sama tyyppi "kelpaa" ystäväksi tai kaveriksi monille muille, mutta tämä valittava yksinäinen ei kelpuuta häntä, eikä ketään muutakaan. Miksi sitten valittaa siitä, että kukaan ei pidä hänestä?
Aivan, koska totuus on, että se yksinäinen ei pidä kenestäkään. Saa se silti toivoa, että joskus löytyisi samantyyppinen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
En etsi ystäviä siksi, että koko ajan pitäisi tehdä asioita, joista ei tykkää. Elämä pelkkää "kompromissia". Yksin saa tehdä vain sitä mitä haluaa.
Valitatko yksinäisyyttäsi? Jos et valita, hyvä niin!
Jos valitat, voit ehkä miettiä, olisiko tarpeen hitusen joustaa siitä "teen aina vain juuri niin kuin itse haluan".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heidän aiemmat ihmissuhteet oli sellaisia että he olivat aina se joka joustaa.
Kun heillä ei oikein ole niitä aiempia ihmissuhteita, molemmilla vain kariutunut avioliitto ja niistä lapsia. "Ystävyydet" ovat loppuneet aina hyvin lyhyeen molemmilla, ja sitä nyt valittavat ja syyllistävät tuttavia. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinäisillekään kaikki paskat tyypit kelpaa. Vai pitäisikö olla kiitollinen jos joku haluaa olla tekemisissä? Imekää.
Miksi tuomitset jonkun paskaksi tyypiksi tuntematta ihmistä yhtään?
Sama tyyppi "kelpaa" ystäväksi tai kaveriksi monille muille, mutta tämä valittava yksinäinen ei kelpuuta häntä, eikä ketään muutakaan. Miksi sitten valittaa siitä, että kukaan ei pidä hänestä?
Aivan, koska totuus on, että se yksinäinen ei pidä kenestäkään. Saa se silti toivoa, että joskus löytyisi samantyyppinen kaveri.
Eli pitäisi löytyä joku ihminen, joka ei pidä kenestäkään eikä jaksa ketään muuta ihmistä kuin itseään, ja sitäkin hädin tuskin. Ja sitten se yksi samanlainen pitäisi saada pitämään siitä yksinäisestä, joka on katkeroitunut ja ilkeä eikä halua joustaa pätkääkään kenenkään vuoksi.
Jep, siihen on usein (aina..) ihan validi syy, että ovat yksin, ei se sattumaa ole
No juu, omankin kokemuksen perusteella ovat usein aika hankalia ja yksioikoisia tyyppejä. Jotenkin tosi epäluuloisia muita kohtaan ja tarkkoja ihan kaikesta.
Minä tunnen yhden yksinäisen. Hänen kanssaan pitää kävellä munankuorilla, koska voi suuttua mistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinäisillekään kaikki paskat tyypit kelpaa. Vai pitäisikö olla kiitollinen jos joku haluaa olla tekemisissä? Imekää.
Mitä pitäisi imeä ja miksi?
Vaikutat kyllä juuri sellaiselta tyypiltä, johon varmasti moni haluaa tutustua ja ystävystyä. Not.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen yhden yksinäisen. Hänen kanssaan pitää kävellä munankuorilla, koska voi suuttua mistä vain.
Jepjep, mulla oli tällainen työkaveri ja voi jeesus että oli raskas. Ja yksinäinen, kaverina lähinnä oma veli.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen yhden yksinäisen. Hänen kanssaan pitää kävellä munankuorilla, koska voi suuttua mistä vain.
Just tämä. Munankuorilla kävely kuvaa kyllä hyvin sitä tunnetta, joka vallitsee kanssakäymistilanteissa. Tai niiden ulkopuolellakin, koska henkilö voi möksähtää siitäkin, mitä teen silloin, kun en ole hänen kanssaan.
Mä olen yrittänyt saada kaverin mutta ei ketään kiinnosta. Heillä on jo kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yrittänyt saada kaverin mutta ei ketään kiinnosta. Heillä on jo kavereita.
Kyllä samoilla ihmisillä voi olla useita kavereita. Oletko ollut ystävällinen, kiinnostunut heistä, ehdottanut mukavaa tekemistä, ollut valmis esim. auttamaan joissakin tilanteissa, jos on ollut avun tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yrittänyt saada kaverin mutta ei ketään kiinnosta. Heillä on jo kavereita.
Kyllä samoilla ihmisillä voi olla useita kavereita. Oletko ollut ystävällinen, kiinnostunut heistä, ehdottanut mukavaa tekemistä, ollut valmis esim. auttamaan joissakin tilanteissa, jos on ollut avun tarvetta?
Kyllä, mä sanoin että olen yrittänyt.
Olisin itse voinut kirjoittaa tämän avauksen, samanlaisia kokemuksia mutta vielä useammasta ihmisestä.
Palaute näiltä yksinäisiltä tulee usein suoraan, yllättäen ja pyytämättä.