Oliko Stigan rattikelkka 80-luvulla niin kallis että vain rikkailla oli sellaiseen varaa?
Kommentit (121)
Pyysin itse monena jouluna enkä koskaan saanut. Vanhemmat kävi molemmat töissä mutta ei oltu varakkaita.
Vierailija kirjoitti:
sininen vai musta
Punamustan olisin halunnut.
Ap
Meidän perheessä ei sellaista ollut, mutta meidän duunarilähiössä kyllä monella lapsella oli.
Oli kaikki merkkijutut kalliita silloin, piti ostaa halvempi ja huonompi versio että oli edes jotain.
No ei kai se nyt niin kallis ollut.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä ei sellaista ollut, mutta meidän duunarilähiössä kyllä monella lapsella oli.
Jotkut duunarit tienasi hyvin.
Oli se liian kallis. Meidän kylällä vain yhdellä oli. Isänsä oli linja-auton kuljettaja (hieno ammatti silloin) ja äidilläänkin vakivirka toimihenkilönä. Ainoa lapsi kyseessä. Sitä ihmeteltiin porukalla. Tuolloin oli tavallista että perheen lapset jakoivat esim sukset, ostettiin yhdet joilla useampi hiihti. Nykyisin olisi jutun aihe iltalehdessä tuommoinen pula ja puute jossakin perheessä.
Meillä oli Stiga. Musta. Oltiin köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se nyt niin kallis ollut.
Oli se. Ja kun kouluun oli pakko hankkia sukset ja luistimet, tuollainen oli "ylimääräistä turhaa".
Vierailija kirjoitti:
sininen vai musta
Jos oli musta, niin tiesi, että perheellä oli hieman ylimääräistä rahaa. Muistelin, että sininen maksoi noin 200 markkaa, mutta musta oli lähemmäs 300. Olisiko ollut 179 markkaa ja 279 markkaa. Ei nuo nyt mitään, mutta vanhemmat osti meille joululahjaksi ensin Vic-20:sen ja myöhemmin Commodore 64:sen. Commodore maksoi varmaan siihen aikaan yli puolet isäni nettokuukausipalkasta!
Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin sellaista 70-luvulla. En saanut, oli liian kallis meidän perheelle.
Sama homma mulla. Oli se vaan hieno kapistus...
Viina oli kasarilla suhteellisen kallista.
Sain lainaksi kerran ja samalla sain huuleni auki tikattavaksi, vielä vuosikymmenten jälkeen huulessa tuntuu tuo kohta.
Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.
.
Meillä oli keskellä (kylä)koulun pihaa pulkkamäki ja tuotiin omat pulkat aina kouluun. Kerran yksi poika toi Stigan, kyllä sitä ihmeteltiin.
Ei oltu hyvätuloisia, mutta meillä oli Stiga. Sama Stiga on edelleen ehjä ja tallessa.
Minä toivoin sellaista 70-luvulla. En saanut, oli liian kallis meidän perheelle.