lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Jos on rahaa sukupuolisekoiluleikkauksiin, pitää olla rahaa myös pelkosektioihin. 

Sukupuolisekoilu? On iso ja tuskallinen asia olla eri sukupuolta kuin mihin syntyy, ei mitään sekoilua.

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin aina ajatellut meistä naisista ylpeydellä, että me kestetään se synnytys, jotain mihin miehet (nuo pikku flunssassakin inisevät) ei pystyisi. 

No nyt täällä näitä lukiessa alkaa tuntua, ettei ylpeyteen ole kohta aihetta. Niin negatiivista on suhtautuminen normaaliin alatiesynnytykseen ja lasten hankintaan ylipäänsä. Kaikesta pitäis selvitä niin, ettei kipua missään vaiheessa tuntisi ollenkaan. Jos biologiasta mitään ymmärtää niin väkisillähän se synnyttäminen sattuu. Just laitoin kaksi pientäni nukkumaan ja aattelin, että olivat kaiken sen kivun arvoisia ja saman päätöksen tekisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen ja uudelleen.

Onnittelut, olet sisäistänyt sekä miesvihan että naisvihan. 

Monilla kipua pahempaa on ollut se hoitohenkilökunnan puolelta tuleva tylytys ja arvottumuuden tunne. Varmasti kivun kestää paremmin, jos se kohdataan myötätunnolla ja kannustamisella haukkumisen sijaan. Varmasti jokainen älyää kipuun varautua, mutta eipä olisi tullut mieleenkään varautua siihen että kätilö huutaa naama punaisena turpa kiinni ja että tämä ei ole mikään hotelli.

Tulee pakostakin mieleen, että mikään muu terveyteen liittyvä operaatio ei varioi niin paljon kuin synnytys. Harva menisi leikkaukseen, jos leikkauksen komplikaatiot vähätellään tai pahimmillaan salataan jotta saadaan potilas leikkaukseen ja tosiasiassa leikkauksen aikana voisi tapahtua mitä tahansa ja leikkauksen lopputulema voisi olla aivan mitä tahansa. Leikkauksiinkin liittyy paljon riskejä, mutta leikkauksiin liittyvät komplikaatiot selitetään etukäteen ja potilas voi punnita riskejä ennen leikkausta. Mahdolliset leikkauksesta tulleet komplikaatiot tunnustetaan, pahoitellaan henkilökunnan puolesta ja korvataan potilaalle.

On ihmeellistä kuinka synnytys on jätetty näin alkeelliseen tilaan vaikka muu terveydenhoito kehittyy huimaa vauhtia. Naisista ei välitetä. Aika moni muukin terveydenhoidon läpimurto olisi jäänyt tekemättä, jos olisi ajateltu että "tämä on luonnollisin tapa toimia ja näin on aina toimittu". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin aina ajatellut meistä naisista ylpeydellä, että me kestetään se synnytys, jotain mihin miehet (nuo pikku flunssassakin inisevät) ei pystyisi. 

No nyt täällä näitä lukiessa alkaa tuntua, ettei ylpeyteen ole kohta aihetta. Niin negatiivista on suhtautuminen normaaliin alatiesynnytykseen ja lasten hankintaan ylipäänsä. Kaikesta pitäis selvitä niin, ettei kipua missään vaiheessa tuntisi ollenkaan. Jos biologiasta mitään ymmärtää niin väkisillähän se synnyttäminen sattuu. Just laitoin kaksi pientäni nukkumaan ja aattelin, että olivat kaiken sen kivun arvoisia ja saman päätöksen tekisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen ja uudelleen.

Mä taas hetkeäkään epäröimättä vaihtaisin alatiesynnytyksen sektioihin. Kokekemusta molemmista.

Minä taas synnyttäisin mielelläni vielä, lapsia en vain enempää halua. Kaksi synnytystä olivat mielettömän voimaannuttavia kokemuksia, ihan fantastista kuinka oma keho osaa toimia. Sattuivat se ihan hitoksiin mutta silti: upeaa!

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin aina ajatellut meistä naisista ylpeydellä, että me kestetään se synnytys, jotain mihin miehet (nuo pikku flunssassakin inisevät) ei pystyisi. 

No nyt täällä näitä lukiessa alkaa tuntua, ettei ylpeyteen ole kohta aihetta. Niin negatiivista on suhtautuminen normaaliin alatiesynnytykseen ja lasten hankintaan ylipäänsä. Kaikesta pitäis selvitä niin, ettei kipua missään vaiheessa tuntisi ollenkaan. Jos biologiasta mitään ymmärtää niin väkisillähän se synnyttäminen sattuu. Just laitoin kaksi pientäni nukkumaan ja aattelin, että olivat kaiken sen kivun arvoisia ja saman päätöksen tekisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen ja uudelleen.

Pick me!

Oikeasti täällä on monikin synnyttänyt uudelleen huonoista kokemuksista huolimatta. Et ole niin spesiaali.

Minun kohdallani pitkittynyt synnytys päättyi sektioon, koska lapsi nyt vaan ei väärässä tarjonnassa mahtunut ulos kivuliaasta runnomisesta huolimatta. Sektiosta puhuttiin ensimmäisen kerran seitsemän(!) tuntia ennen kuin siihen sitten lopulta päädyttiin reilusti yli vuorokauden synnytyksen jälkeen. Viimeiset seitsemän tuntia olivat järjettömän kivuliaat, eikä epiduraalia suostuttu antamaan enää kunnolla, koska olin saanut sitä jo liian kauan.

Ei todellakaan ollut pelkopolin lupausten tai potilaan itsemääräämisoikeuden mukaista kiduttaa minua seitsemää ylimääräistä tuntia ilman puudutusta. En edelleenkään ymmärrä, mitä hyötyä synnytyksen pitkittåmisestä oli kenellekään. Lapsikin syntyi kahdella apgar-pisteellä hengettömänä monien tuntien sykelaskujen jälkeen, ja sain pelätä, että lapsi olisi aivovammainen tuon kohtelun takia (onneksi ei).

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin aina ajatellut meistä naisista ylpeydellä, että me kestetään se synnytys, jotain mihin miehet (nuo pikku flunssassakin inisevät) ei pystyisi. 

No nyt täällä näitä lukiessa alkaa tuntua, ettei ylpeyteen ole kohta aihetta. Niin negatiivista on suhtautuminen normaaliin alatiesynnytykseen ja lasten hankintaan ylipäänsä. Kaikesta pitäis selvitä niin, ettei kipua missään vaiheessa tuntisi ollenkaan. Jos biologiasta mitään ymmärtää niin väkisillähän se synnyttäminen sattuu. Just laitoin kaksi pientäni nukkumaan ja aattelin, että olivat kaiken sen kivun arvoisia ja saman päätöksen tekisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen ja uudelleen.

Voit ylpeillä kärsimykselläsi aivan vapaasti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muiden naisten tulisi "kunniakkaasti ylpeydellä" kärsiä. Ja olla "parempia kärsiessään" kuin miehet. Hyvin on naisviha sisäistetty siellä. Miehet nauravat partaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla kipua pahempaa on ollut se hoitohenkilökunnan puolelta tuleva tylytys ja arvottumuuden tunne. Varmasti kivun kestää paremmin, jos se kohdataan myötätunnolla ja kannustamisella haukkumisen sijaan. Varmasti jokainen älyää kipuun varautua, mutta eipä olisi tullut mieleenkään varautua siihen että kätilö huutaa naama punaisena turpa kiinni ja että tämä ei ole mikään hotelli.

Jos miespotilaalle huudettaisiin sairaalassa tuolla tavalla niin seuraukset hoitohenkilökunnalle olisivat tuntuvat. Naisille tuntuu saavan tehdä mitä tahansa ja päästä pälkähästä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun kohdallani pitkittynyt synnytys päättyi sektioon, koska lapsi nyt vaan ei väärässä tarjonnassa mahtunut ulos kivuliaasta runnomisesta huolimatta. Sektiosta puhuttiin ensimmäisen kerran seitsemän(!) tuntia ennen kuin siihen sitten lopulta päädyttiin reilusti yli vuorokauden synnytyksen jälkeen. Viimeiset seitsemän tuntia olivat järjettömän kivuliaat, eikä epiduraalia suostuttu antamaan enää kunnolla, koska olin saanut sitä jo liian kauan.

Ei todellakaan ollut pelkopolin lupausten tai potilaan itsemääräämisoikeuden mukaista kiduttaa minua seitsemää ylimääräistä tuntia ilman puudutusta. En edelleenkään ymmärrä, mitä hyötyä synnytyksen pitkittåmisestä oli kenellekään. Lapsikin syntyi kahdella apgar-pisteellä hengettömänä monien tuntien sykelaskujen jälkeen, ja sain pelätä, että lapsi olisi aivovammainen tuon kohtelun takia (onneksi ei).

Jos mies kärvistelisi turhaan 7 ylimääräistä tuntia suurissa kivuissa ennen suunniteltua operaatiota, taitaisi olla suuren selittelyn ja korvausten paikka. Kyllä nämä tarinat vaan pistää miettimään naisten asemaa. 

Ymmärrän sen että leikkauksen jälkeen on tärkeä lähteä liikkeelle, että se edistää paranemista. Mutta miksi minkään muun leikkauksen jälkeen hoitaja ei tule huutamaan liikkeelle vaan sängyssä voi levätä rauhassa ja liikkeelle lähdetään varovasti pikku hiljaa. Ei niin, että haava vielä vuotaa ja hoitaja huutaa vieressä että nyt ylös siitä hakemaan ruokaa, ei tämä ole hotelli. Miten ne muut potilaat saa ruoan sänkyyn?

Nykynaisille lupa raskauteen kirkkoherralta, psykiatrilta ja nimismieheltä!!!

Sektio ei ole riskitön ja alatie se oikea tapa saada tuotos maailmaan.

Nämä sektiohakuiset tekevät lapsia ja sitten äimistelevät sen kokoaikaista hoidon tarvetta!!!

Sektio vain lääketieteellisin perustein!

Muistan,kun ens kerran näin leikkauslistalla sektion diagnoosi; "inhimilliset syyt!!"

Ihan samasta syystä voisi jättää hankkiutumatta raskaaksi!!

Onhan näistä sektiolapsista tehty myös tutkimuksia. En muista koskiko juuri näitä alatiestä kieltäytyneitä.

Artikkeli taannoin kertoi,että on kasvava joukko naisia, jotka hakevat gynekologilta lupauksen sektiosta ennen kuin hankkiutuvat raskaaksi!!! Järjetöntä myös gynekologilta tukea tuollaista psyykevammaa!!!

Kuulostaa aika karulta tuo tarina, mutta ei se aina noin kauheaa ole. Mulla esikoisen synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia, kun ei meinannut tulla pihalle. Mutta ei se imukupilla veto musta mitenkään paha ollut eikä siitä kyllä jäänyt minkäänlaista traumaa. Eikä muutenkaan synnytyksestä, vaikka tosiaan ponnistusvaihe pitkittyi, verta meni tosi paljon, jouduin leikkuriin ym. Mulla oli koko ajan turvallinen olo ja kivunhoito täysin riittävällä tasolla. 

Kakkonen syntyikin sitten helposti ilman mitään komplikaatioita ja siinäkin suuremmat kivut vei epiduraali. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen että leikkauksen jälkeen on tärkeä lähteä liikkeelle, että se edistää paranemista. Mutta miksi minkään muun leikkauksen jälkeen hoitaja ei tule huutamaan liikkeelle vaan sängyssä voi levätä rauhassa ja liikkeelle lähdetään varovasti pikku hiljaa. Ei niin, että haava vielä vuotaa ja hoitaja huutaa vieressä että nyt ylös siitä hakemaan ruokaa, ei tämä ole hotelli. Miten ne muut potilaat saa ruoan sänkyyn?

Edelleen, mietipä minkä leikkauksen jälkeen mies lähtee verta vuotavana ruokaa hakemaan ja käskytettynä verisiä lakanoitaan vaihtamaan. Ja minkä leikkauksen jälkeen miestä syyllistetään kivuista ja väsymyksestä. 

Naisia pidetään arvottomina. Miehiä tietysti palvellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin aina ajatellut meistä naisista ylpeydellä, että me kestetään se synnytys, jotain mihin miehet (nuo pikku flunssassakin inisevät) ei pystyisi. 

No nyt täällä näitä lukiessa alkaa tuntua, ettei ylpeyteen ole kohta aihetta. Niin negatiivista on suhtautuminen normaaliin alatiesynnytykseen ja lasten hankintaan ylipäänsä. Kaikesta pitäis selvitä niin, ettei kipua missään vaiheessa tuntisi ollenkaan. Jos biologiasta mitään ymmärtää niin väkisillähän se synnyttäminen sattuu. Just laitoin kaksi pientäni nukkumaan ja aattelin, että olivat kaiken sen kivun arvoisia ja saman päätöksen tekisin hetkeäkään epäröimättä uudelleen ja uudelleen.

Mä taas hetkeäkään epäröimättä vaihtaisin alatiesynnytyksen sektioihin. Kokekemusta molemmista.

Minä taas synnyttäisin mielelläni

Ja tälle jolle synnytys ei ollut kauhea kokemus käydään alapeukuttamassa. Voi v**tu osa teistä akoista on kipeitä, tässä syy miksi miehet tulee ajan olemaan vallassa.

Itse synnytin 22.12. kasvotarjonnassa olleen lapsen alakautta ja oli kyllä hirvein synnytykseni koskaan (takana kuusi helppoa synnytystä). Kätilö oli ihana, mutta ponnistusvaihe aivan helvetillinen. Ei tuota olisi tietenkään voinut ennustaa, mutta onneksi oli viimeinen lapsi. Vauva on vielä vauvateholla (36+2 syntynyt joten myös keskosuutta + vaikean synnytyksen uskon vaikuttavan). Melkoista hommaa tuo synnyttäminen. Ehdottomasti naisia pitäisi kuunnella paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Nykynaisille lupa raskauteen kirkkoherralta, psykiatrilta ja nimismieheltä!!!

Sektio ei ole riskitön ja alatie se oikea tapa saada tuotos maailmaan.

Nämä sektiohakuiset tekevät lapsia ja sitten äimistelevät sen kokoaikaista hoidon tarvetta!!!

Sektio vain lääketieteellisin perustein!

Muistan,kun ens kerran näin leikkauslistalla sektion diagnoosi; "inhimilliset syyt!!"

Ihan samasta syystä voisi jättää hankkiutumatta raskaaksi!!

Onhan näistä sektiolapsista tehty myös tutkimuksia. En muista koskiko juuri näitä alatiestä kieltäytyneitä.

Artikkeli taannoin kertoi,että on kasvava joukko naisia, jotka hakevat gynekologilta lupauksen sektiosta ennen kuin hankkiutuvat raskaaksi!!! Järjetöntä myös gynekologilta tukea tuollaista psyykevammaa!!!

 

Syntyvyys laskuun pysyvästi agenda, here we go. 

Jos mies synnyttäisi, abortin saisi kätevästi huoltoasemalta muun asioinnin yhteydessä ja sektion kellontarkasti etukäteen kalenteroituna. 

Vierailija kirjoitti:

Nykynaisille lupa raskauteen kirkkoherralta, psykiatrilta ja nimismieheltä!!!

Sektio ei ole riskitön ja alatie se oikea tapa saada tuotos maailmaan.

Nämä sektiohakuiset tekevät lapsia ja sitten äimistelevät sen kokoaikaista hoidon tarvetta!!!

Sektio vain lääketieteellisin perustein!

Muistan,kun ens kerran näin leikkauslistalla sektion diagnoosi; "inhimilliset syyt!!"

Ihan samasta syystä voisi jättää hankkiutumatta raskaaksi!!

Onhan näistä sektiolapsista tehty myös tutkimuksia. En muista koskiko juuri näitä alatiestä kieltäytyneitä.

Artikkeli taannoin kertoi,että on kasvava joukko naisia, jotka hakevat gynekologilta lupauksen sektiosta ennen kuin hankkiutuvat raskaaksi!!! Järjetöntä myös gynekologilta tukea tuollaista psyykevammaa!!!

 

Juuri näin. Inhimillisyys ei kuulu ihmisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Luit tuon, ja kommenttisi oli tämä? Kaivan sen rahan sun p erseestäs siihen, että leikkausta haluavat ihmiset leikataan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen että leikkauksen jälkeen on tärkeä lähteä liikkeelle, että se edistää paranemista. Mutta miksi minkään muun leikkauksen jälkeen hoitaja ei tule huutamaan liikkeelle vaan sängyssä voi levätä rauhassa ja liikkeelle lähdetään varovasti pikku hiljaa. Ei niin, että haava vielä vuotaa ja hoitaja huutaa vieressä että nyt ylös siitä hakemaan ruokaa, ei tämä ole hotelli. Miten ne muut potilaat saa ruoan sänkyyn?

Edelleen, mietipä minkä leikkauksen jälkeen mies lähtee verta vuotavana ruokaa hakemaan ja käskytettynä verisiä lakanoitaan vaihtamaan. Ja minkä leikkauksen jälkeen miestä syyllistetään kivuista ja väsymyksestä. 

Naisia pidetään arvottomina. Miehiä tietysti palvellaan. 

Ymmärtääkseni 80-luvulla oli toisin. Äitini muistelee lämmöllä, kuinka vauvat vietiin toisaalle (mielestäni kauhea ajatuskin) ja äidit saivat levätä. Lapsi tuotiin vain syömään. Oli olo kuin hotellissa ja ihmetteli, kun olin heti haluamassa pois.