Mitkä kriteerit pitää täyttyä aikuisiän autismin kirjon diagnoosiin?
Olen 40-vuotias nainen ja miettinyt pitkään, voiko minulla olla autismin kirjon "häiriö". Vai olenko vain esimerkiksi erittäin introvertti, ja huonoista ihmissuhteista traumatisoituneena sosiaalisesti välttelevä.
En löydä helposti vastausta netistä (jaksamista ei ole paljoa resursoitavaksi tähän kysymykseen ja elämäntilanteeni päivittäisen kuormittavaa), että mitkä nyt ovat ne vähimmäiset kriteerit, jotka pitää täyttyä diagnoosin saamiseksi. Olisiko kenelläkään palstalaisella tähän ajantasaista tietoa? Eli piirteet ja käytös, mitä aikuisella pitää vähintään olla.
Kiitos erittäin paljon, jos joku voi jakaa tietoaan! Jos itse pitäisin selvänä, ettei mulla ole tarpeeksi niitä piirteitä, voisin jättää sikseen diagnoosin pohdinnan sekä terveydenhollon kuormittamisen kysymykselläni.
Kommentit (57)
Kannattaa soittaa autismiliittoon. Sieltä saa asiantuntevaa apua toisin kuin palstalta, missä kukin voi vastata mitä vain.
Kiitos! Ehkä soitan sopivalla kohtaa autismiliittoon. Jos itse tietää, ettei omaa tarpeeksi täyttyviä kriteereitä, on voimavarojen hukkaa lähteä terveydenhuollosta selvityttämään diagnoosia.
Hirveän vähän on laittaa voimavaroja tähän tutkintaan, kun elämä on muutenkin täynnä terveys-, talous- koulutus/työllistymis- ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia... Siksi "alennun" vauvapalstalla huokailemaan... Tuota käypä hoitoa toki lueskellut, mutta eihän siinä mitään tiettyjä diagnosoitavia selkeitä vähimmäiskriteereitä ole lueteltu. Kansainvälisiä mahdollisia kriteereitä en ole jaksanut metsästää.
1. Virallisessa autismitestissä pitää ylittää tietty pisteraja. Tämä on siis kysymyskaavake, jossa vastausvaihtot sekä valmiina että mahdollista kommentoida omin sanoin.
2. Oireiden ja piirteiden on pitänyt esiintyä lapsesta saakka. Kukaan ei voi "muuttua", "tulla" autistiksi keski-ikäisenä.
3. Poikkeavat piirteet aiheuttavat haasteita, ongelmia nimenomaan sosiaalisissa suhteissa, kommunikaatiossa muiden ihmisten kanssa.
Nämä nyt ainakin.
Netissä on autismitestejä, mielestäni ihan virallisestikin käytettäviä. Kysymyksiä on 4-5 alueelta, yhteensä taisi olla 50 kysymystä.
Onko siitä diagnoosista mitää iloa vai vaan taakka?
Teinillä koulupsykologi arveli lievää kirjoa olevan, vähän mietityttää kannattaako diagnoosia hakea. Jo tuo epäily torppasi sairaskuluvakuutuksen kahdessa vakuutusyhtiössä.
Oireet on pitänyt olla lapsesta asti.
Mitä ajattelit sillä diagnoosilla tekeväsi aikuisena? Et yhtään mitään
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Ehkä soitan sopivalla kohtaa autismiliittoon. Jos itse tietää, ettei omaa tarpeeksi täyttyviä kriteereitä, on voimavarojen hukkaa lähteä terveydenhuollosta selvityttämään diagnoosia.
Hirveän vähän on laittaa voimavaroja tähän tutkintaan, kun elämä on muutenkin täynnä terveys-, talous- koulutus/työllistymis- ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia... Siksi "alennun" vauvapalstalla huokailemaan... Tuota käypä hoitoa toki lueskellut, mutta eihän siinä mitään tiettyjä diagnosoitavia selkeitä vähimmäiskriteereitä ole lueteltu. Kansainvälisiä mahdollisia kriteereitä en ole jaksanut metsästää.
Kommenttisi viimeinen virke osoittaa, ettet ole autisti. Oikea autisti kaivaisi kaiken mahdollisen tiedon netistä häntä kovasti kiinnostavasta asiasta.
Tämä ei ollut sarkasmia.
Siis oikeasti: sun kannattaa nimenomaan etsiä Autism Spectrum Quotient (AQ-10), sillä pääset omatoimisesti alkuun.
Aikuisille annetaan lähetteitä tutkimuksiin todella nihkeästi, ainakin julkisella puolella. Yksityiseltä ehkä tutkimuksiin pääsee, mutta se sitten maksaa.
Ja jos diagnoosin lopulta saa, mikä muuttuu? Aikuinen, joka edes mitenkuten elämässään pärjää, saa pärjätä vastaisuudessakin, tämä on se ajatus, jolla nykyisin mennään.
Olen tosi pahoillani Ap, että kirjoitan ehkäpä jopa kyynisestikin. Olen itse ihan neurotyypillinen, mutta mieheni on niin tukevasti kirjolla kuin olla voi. Diagnoosia ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan. Lähetettä tutkimuksiin haettiin aktiivisesti muutama vuosi sitten, mutta eihän sitä työssäkäyvä, koulutettu ja perheellinen mies saanut mistään.
Mies itse kärsii ahdistuneisuudesta, uniongelmista, masennuksesta ja omasta kyvyttömyydestään kommunikoinnissa ja tunteiden säätelyssä. Välillä olen itsekin aika loppu, koska en tunne olevani puoliso, vaan sairaanhoitaja, terapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä ja kodinhoitaja samassa paketissa.
Ehkäpä tosiaan Autismiliitosta voi löytyä neuvoja tilanteeseesi, kuulostat fiksulta ja kykenevältä refloktoimaan asioita. Sekin vie jo eteenpäin, että itse kykenee ja haluaa miettiä vaihtoehtoja ja omaa ymmärrystä itsestään ja omasta tilanteesta. Meillä vaikeutena on se myöskin, että mieheni ei osaa/pysty/halua tällaiseen.
Tsemppiä Ap ja hyvää uutta vuotta!
Diagnoosista on se apu, että voi saada tarvitsemaansa tukea esimerkiksi opiskeluun esim. omaa rauhaa tai lisäaikaa tenttiin. Ilman muuta kannattaa nämä hyödyntää sen sijaan että yrittäisi räpiköidä neurotyypillisten mukana, epäonnistua, ja menettää itseluottamuksensa ja tulevaisuutensa.
Nykyisin aika monessa paikassa diagnoosia ei aseteta ellei sinulla ole tukitarpeita. Henkilökohtaisesti kävin kolmivuotisen neuropsykiatrisen kuntoutuksen neuropsykologilla. Moni tarvitsee toimintaterapiaa etc.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa soittaa autismiliittoon. Sieltä saa asiantuntevaa apua toisin kuin palstalta, missä kukin voi vastata mitä vain.
Autismiliitto on propagandaorganisaatio.
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosista on se apu, että voi saada tarvitsemaansa tukea esimerkiksi opiskeluun esim. omaa rauhaa tai lisäaikaa tenttiin. Ilman muuta kannattaa nämä hyödyntää sen sijaan että yrittäisi räpiköidä neurotyypillisten mukana, epäonnistua, ja menettää itseluottamuksensa ja tulevaisuutensa.
Täysin tyhjää 40 vuotiaalle
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Ehkä soitan sopivalla kohtaa autismiliittoon. Jos itse tietää, ettei omaa tarpeeksi täyttyviä kriteereitä, on voimavarojen hukkaa lähteä terveydenhuollosta selvityttämään diagnoosia.
Hirveän vähän on laittaa voimavaroja tähän tutkintaan, kun elämä on muutenkin täynnä terveys-, talous- koulutus/työllistymis- ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia... Siksi "alennun" vauvapalstalla huokailemaan... Tuota käypä hoitoa toki lueskellut, mutta eihän siinä mitään tiettyjä diagnosoitavia selkeitä vähimmäiskriteereitä ole lueteltu. Kansainvälisiä mahdollisia kriteereitä en ole jaksanut metsästää.
Jos pystyt soittamaan johonkin liittoon ja kyselemään, et todellakaan ole autisti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit sillä diagnoosilla tekeväsi aikuisena? Et yhtään mitään
Jos haasteet lisääntyvät ja kokee tarvitsevansa tukea, sitä voi saada julkiselta sektorilta vain, jos on asetettu virallinen diagnoosi.
Minulla on sellaisia lääkkeitä, joiden reseptejä ei taatusti uusittaisi automaattisesti, jos dg ei olisi.
Jos menet lääkäriin valittamaan tiettyjä oireita, ne katsotaan helposti mt-ongelmiksi ja "hoito" sen mukaista. Kun sinulla on autismikirjon dg, oireisiin suhtaudutaan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosista on se apu, että voi saada tarvitsemaansa tukea esimerkiksi opiskeluun esim. omaa rauhaa tai lisäaikaa tenttiin. Ilman muuta kannattaa nämä hyödyntää sen sijaan että yrittäisi räpiköidä neurotyypillisten mukana, epäonnistua, ja menettää itseluottamuksensa ja tulevaisuutensa.
Täysin tyhjää 40 vuotiaalle
Vastasinkin tuolle joka kysyi nuorensa puolesta.
Vierailija kirjoitti:
meidän lapsella (7v) on ollut vuosien toimintaterapia, puheterapia, psykologin tutkimuksia 5 kertaa, erikoissairaanhoidon neuropsykan asiakkuus jonkun vuoden. Vasta nyt useamman vuoden hoitojen, terappioiden, lausuntojen ja diagnoosien jälkeen ollaan siinä tilanteessa että autismin kirjon diagnoosi on kohta paperilla.
Aikuisten diagnosoinnista mitään tietämättömänä epäilen, ettei aikuinenkaan saa sitä diagnoosia pelkästään listaamalla ominaisuuksia ja kertomalla ne lääkärille.
Hehehe! Pohjois-Karjalassa on lääkäreitä jotka antaa diagnoosin melkein etävastaanotolla.
Nämä alkaa jo lapsena ei aikuisena. Toiseksi ei niitä kukaan oikeasti halua. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään, mutta haluavat, että voivat käyttäytyä huonosti ja olla vapaamatkustajia omissa elämissään. Suomeksi jos ei ole ollut oireita lapsena, siis ihan pienestä pitäen ei ole mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meidän lapsella (7v) on ollut vuosien toimintaterapia, puheterapia, psykologin tutkimuksia 5 kertaa, erikoissairaanhoidon neuropsykan asiakkuus jonkun vuoden. Vasta nyt useamman vuoden hoitojen, terappioiden, lausuntojen ja diagnoosien jälkeen ollaan siinä tilanteessa että autismin kirjon diagnoosi on kohta paperilla.
Aikuisten diagnosoinnista mitään tietämättömänä epäilen, ettei aikuinenkaan saa sitä diagnoosia pelkästään listaamalla ominaisuuksia ja kertomalla ne lääkärille.
Hehehe! Pohjois-Karjalassa on lääkäreitä jotka antaa diagnoosin melkein etävastaanotolla.
Tämä. Luuletko että kaiken maailman miisanuorgamit on tuollaisen myllyn käyneet läpi?
meidän lapsella (7v) on ollut vuosien toimintaterapia, puheterapia, psykologin tutkimuksia 5 kertaa, erikoissairaanhoidon neuropsykan asiakkuus jonkun vuoden. Vasta nyt useamman vuoden hoitojen, terappioiden, lausuntojen ja diagnoosien jälkeen ollaan siinä tilanteessa että autismin kirjon diagnoosi on kohta paperilla.
Aikuisten diagnosoinnista mitään tietämättömänä epäilen, ettei aikuinenkaan saa sitä diagnoosia pelkästään listaamalla ominaisuuksia ja kertomalla ne lääkärille.