Miksi suomalaiset eivät osaa näytellä ? (Tv-sarjat ja elokuvat)

Aina olleet huonoja...Me ollaan vaan totuttu siihen.

Kuvaavaa on, että Salkkareissa esiintyy teatterikorkean käyneitä ammattinäyttelijöitä. Ei ehkä uskoisi ensikatsomalta.

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli TV:sitä viimeinen Likainen Harry -elokuva, jossa toista pääosaa näytteli Sondra Locke. Harvoin joutuu katsomaan yhtä tönkköä näyttelemistä - ja on sentään joidenkin arvostama näyttelijä.

Sondra Locke on enemmän tunnettu Clint Eastwoodin naisystävänä kuin näyttelijänä. 

Eihän mikään elokuva tai mitkään näyttelijät periaattessa voi olla luonnollisia ja realistisia, koska elokuvan tempo on eri kuin normaalielämässä. Normielämässä kaikki tapahtuu paljo hitaammin. Joku Kaurismäen leffa yrittää jäljitellä sitä arjen tylsyyttä ja hiljaisia hetkiä, joista  monen päivä koostuu, mutta Kaurismäen leffan hahmot pilaa tämän mielikuvan, kun sitten puhuvat kirjakieltä sen vähän mitä puhuvat.

Kai se on jossain määrin se suomalaisten "sisäänrakennettu autismi" ja osittain se, että suomalaisena katsoo suomalaista tekelettä, niin sitä arvioi vähän ankarammin. Huomannut saman, että monissa teoksissa se näyttely ja dialogi on jotenkin vaan puisevaa ja luonnotonta. 

"Otetaan vaikka joku Benedict Cumberbatch, lahjakas brittinäyttelijä - tekee välillä teatteria, välillä tv-sarjaa, välillä megabudjettien Marvel-supersankarielokuvaa, välillä jotain realistista tv-elokuvaa, välillä tietokonepelejä jne"

Benedict Cumberbatch has two actor actors parents who opted for different stage names. His mother, Wanda Ventham, is a very well-known actress in the United Kingdom - particularly lauded for her work in UFO, which ran from 1970-1973. She also appeared in The Saint with former Bond star Roger Moore. In recent years, she's taken her work as an actress to a meta level, by guest-starring in her sons hit series, Sherlock, as - of course - Sherlock's mother.

Actually, both Ventham and Cumberbatch's father, Timothy Carlton, starred as Sherlock's parents. Ventham has also done work in the theatre, recently appearing in Entertaining Angels and Quartet at Theatre-on-the-Bay in Cape Town, South Africa.

Despite Ventham's independent success, it's hard to compare her to the mega star her son has become - he has eight upcoming films either slated for release or recently announced!

Vierailija kirjoitti:

"

Ai että se oli epäuskottavaa, että joku lappalaisneito olisi puhunut kieliopillisesti täydellistä englantia? Elokuvassa, jossa mies selviytyy hengissä lentokoneen iskeytyessä suohon täydellä vauhdilla? Tai hirttämisestä? Tai miinakentästä? Jep, suomalaiset eivät takuulla puhuneet saksalaisille englantia, vaan saksaa, ennen sotia saksa oli paljon tärkeämpi maailmankieli kuin englanti. Mut liekö tuo niin noko nuukaa kv-markkinolle tähdätyssä hömpänpömppäelokuvassa? Joka oli ihan hauska pläjäys ja pärjää erittäin hyvin vastaaville kv-tekeleille."

 

Kieltämättä kohtauksen epäuskottavuus oli pienin ongelma tuossa. Mutta oli se kohtaus silti nolo. Miksi sitä rallienglantia pitää väkisin vääntää ja tunkea joka paikkaan? Olis puhunut vaikka suomeksi tai saksaksi mieluummin.

Eurooppalaisten elokuvien ainutlaatuisuus ja hienous on osittain juuri siinä, ettei englantia puhuta, vaan sekoitetaan eri kieliä

Minusta myös kyseinen kohtaus oli teennäinen ja pilasi koko elokuvan. Suomi (tai ehkä saamenkieli?) olisi istunut tuohon, tuskin kukaan tuon ajan pohjoisen nainen on englantia tuohon malliin edes osannut. Ja muutenkin englanninkieli oli outo valinta koko leffassa. Mutta itse en ikinä edes odota suomalaisilta elokuvilta yhtään mitään kun ovat lähes aina ö-luokan kuraa. Hyvin harvoin vaivaudun edes katsomaan niitä kun jo mainoksesta/kuvauksesta pystyy pääättelemään ettei maksa vaivaa :-D

Loperin teatterissa käynnin, kun en jaksanut kuunnella suoraan kuin kirjasta luentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teatterikorkeakoulu ottaa sisään entisten näyttelijöiden lapsia, eikä parhaita lahjakkuuksia ja laitos ei osaa uudistautua. Samat proffat siellä vakiviroissa opettavat samaa vanhentunutta hömppää näille vuodesta toiseen.

Sama juttuhan se on jossain Hollywoodissa, kaikki ne on joidenkin näyttelijöiden lapsia. Pienet piirit lopulta sielläkin.

Hollywood-leffat on sentään katsottavia, eikä siellä menesty (Hollywood-tasolla ainakaan) pelkästään siksi, että on jonkun näyttelijän lapsi. Pitää olla muutakin...

Et voi olla tosissasi? H-wood on KUULUISA siitä, että rooleja on annettu kautta aikain suuressa määrin melkein kaiken muun kuin osaamisen/lahjakkuuden perusteel

'Miten Leonardo diCaprion valinta on ollut nepotismia?'

Missä kohtaa niin väitin? Eiköhän Leo ole ekat roolinsa saanut söpöllä naamalla ja isommat roolit teininä prsausta jakamalla. Titanicin tuoman valtavan julkisuuden jälkeen sitten häntä tungettiin väkisin huippuohjaajien vakaviin tuotantoihin, että maine vakavasti otettavana näyttelijänä kasvaisi. Yllättävän kauan meni oscarin saamisessa, ehkä tiettyjen tuotantojehujen valta h-woodissa on vähentynyt. No, Weinstein ehti kuitenkin ostaa oscarit mm. Paltrowille (huhhuhhhuhhh), Lawrencille (buahhh) heidän lukuisista Weinsteinille tekemistä palveluksista. Leo:lla on kolme hyvää roolisuoritusta: What's eating, Gilbert Grape, Celebrity ja Tarantinon Once upon a time in Hollywood, jossa Brad Pittkin on vallan erinomainen, kun saa olla roolissa, joka oikeasti sopii hänelle: puupökkelömäinen, murahteleva stunt-näyttelijä, jonka ilmeet on botox ja pössyttely vieneet. 

Joku tuolla mainitsi, että huonoista roolivalinnoista huolimatta, esim. Godfather 3 on ihan katsottava elokuva: niin, siitä saa kiittää sitä, mikä OIKEASTI h-woodissa on ollut huippua - eli se tuotannon sujuvuus, jonka rahalla saa. Ei loistavat näyttelijät tai ohjaajat tai loistavat käsikirjoittajat vaan se tuotanto ja sen sujuvuus. Puupökkelöstä pääroolissa saadaan tällä sujuvalla tuotannolla maailman himoitsema kaunis/komea sankarihahmo (mm. Valentino tai melkein kuka tahansa kulta-ajan mies- tai naistähti). Kun tähti on syttynyt, koko tuotanto tähtää vain ja ainoastaa siihen, että tähti myy. Niinpä käsikirjoitus muokataan tähdelle edulliseksi (ei liian vaikeita juttuja), kaikki kuvakulmat, valot ym hoidetaan niin, että ne ovat mahdollisimman täydelliset tähteä varten, sivurooleihin valitaan tähteä tukevia näyttelijöitä, jotka eivät missään nimessä saa varastaa showta tähden edestä. Elokuvatähtiä ei enää varsinaisesti ole siihen malliin kuin elokuvan kulta-ajalla, mutta tämä perinne jatkuu mm. supersankarielokuvissa, action-leffoissa ymvastaavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teatterikorkeakoulu ottaa sisään entisten näyttelijöiden lapsia, eikä parhaita lahjakkuuksia ja laitos ei osaa uudistautua. Samat proffat siellä vakiviroissa opettavat samaa vanhentunutta hömppää näille vuodesta toiseen.

Sama juttuhan se on jossain Hollywoodissa, kaikki ne on joidenkin näyttelijöiden lapsia. Pienet piirit lopulta sielläkin.

Hollywood-leffat on sentään katsottavia, eikä siellä menesty (Hollywood-tasolla ainakaan) pelkästään siksi, että on jonkun näyttelijän lapsi. Pitää olla muutakin...

Et voi olla tosissasi? H-wood on KUULUISA siitä, että rooleja on annettu kautta aikain suuressa määrin melke

Kaikesta huolimatta DiCaprio, Lawrence ja Paltrow on ihan hyviä näyttelijöitä, vaikka sinä et katkeruuksissasi heistä pitäisikään. Ei voi mitenkään verrata suomalaisiin puupökkelöihin.

Huomaat tämän ilmiön vain omalla äidinkielelläsi. Ulkomaisissa tuotannoissa olet mielissäsi, kun ymmärrät vähän kieltä, etkä ollenkaan hoksaa, että samaa pökkelönäyttelemistä se sielläkin on. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset elokuvat ovat luokattoman huonoja, mutta käyn nyt kuitenkin antamassa Dingolle mahdollisuuden, koska naisohjaaja. Tykkäsin Skavabölen pojista, naisohjaajan elokuva sekin.

Elänyt sen Dingo ajan enkä halua sitä takaisin enkä mene katsomaan leffaa. Ihan riittää tämä aika.

Raha. Käsikirjoitus, ohjaus. Onhan ne repliikit joskus tosi tönkköjä, ihan käy näyttelijöitä sääliksi.

Toisaalta joskus häkellyttää jotkut heikot Hollywood-elokuvat, että hirveästi pistetty rahaa ja sitten elokuva on täynnä turhia kohtauksia tai kömpelöitä dialogeita. Ettei se vaan ole niin helppoa! 

Hyvä pointti. Mutta sitten löytyy poikkeuksia kyllä, esim. Ville Virtanen.

Olisko syy mm että näyttelijä joko ali tai ylisuorittaa. Pitäisi löytyä se keskitie, eli luonnollisuus ja rentous. Lisäksi ohjaajan saatava näyttelijä mieleisekseen tilanteissa. Jos näyttelijällä vaan päässä että minäpä sain tän päärooliin ja se on mielessä, tulee helposti ylinäyttelemistä.

Dialogi rullaava, näyttelijät ei kuin heinäseiväs selässä näytteleviä. Paljon on vielä opittavissa.

Välillä hämmästelen Salkkareiden hyvää näyttelijätyötä. Niin luonnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Huomaat tämän ilmiön vain omalla äidinkielelläsi. Ulkomaisissa tuotannoissa olet mielissäsi, kun ymmärrät vähän kieltä, etkä ollenkaan hoksaa, että samaa pökkelönäyttelemistä se sielläkin on. 

Suurella osalla suomalaisista on sen verran hyvä kielipää, että tästä tuskin on kyse.

Pikemminkin ne kielitaidottomat suomalaisjuntit fanittavat sokeasti Suomi-leffoja ja sarjoja.

Teatterinäyttely ei sovi TV-sarjaan, jossa yritetään kuvitella että siinä on oikeita ihmisiä aidoissa ja spontaaneissa tilanteissa. Oikeassa elämässä ei ole harjoiteltuja vuorosanoja eikä tiedetä etukäteen mitä toinen ihminen sanoo ja mikä vastaus siihen annetaan. Eli tauot ja jopa takeltelu puheessa on realistista. Se, että kuinka luontevasti osaa esittää realismia, niin siinäpä se taito piileekin.

?

Samaa mieltä en katso näitä ovat surkeita,,.

Olen eri mieltä. Suomi on täynnä huikeita näyttelijöitä kuten H-P Björkman, Ria Kataja, Miitta Sorvali, Eero Aho, Tommi Korpela; Peter Franzen, Jussi Vatanen, Laura Birn, Outi Mäenpää, Milka Ahlroth, Elina Knihtilä, Antti Luusanniemi, ja monen monta muuta. Ehkä olet katsellut vain huonoja ohjelmia

Osittain samaa mieltä. Turhan paljon on tätä jäykkää kummallista dialogia. Kaurismäessä se mielestäni toimii siksi, että se on tarkoituksellista, mutta jos se ei selvästi ole, on se vain häiritsevää. 

Mutta on poikkeuksia. Yksi suomalaisten tv-sarjojen helmistä on mielestäni Anna-Leena Härkösen tähdittämä Anna Liisa. Erityisesti hänen näyttelijäsuorituksensa sarjassa on jäänyt voimakkaasti mieleen