Mitä etuja on kaksikerroksisessa kodissa?

Vierailija kirjoitti:

Siis te meinaatte asua eläkkeellä samassa talossa missä lapsetkin asui? Mikä järki ylläpitää tyhjiä huoneita saati kokonaista kerrosta johon näemmä ei sitten lonkkavaivaisena edes pääse. Kyllä mä nyt itse ajattelin eläkevaiheeseen hankkia pienemmän ja helpomman.

Joo, ollaan asuttu ja asutaan edelleen. Ylhäällä on kolme huonetta, joista yksi on yhteinen makkari ja yksi minun ompelu yms huone ja yksi miehen toimisto ym tietokone, printteri huone. Vessa ja kylppäri poreammeineen.

Alhaalla keittiö, olohuone ja takkahuone/ kirjasto tai vierashuone. Vessa, kylppäri ja sauna.

Yksikään huone eiole tyhjä tai turha. Lapsenlapset yökyläilevät usein ja jokaiselle löytyy oma nukkumahuone.

Alakerta pysyy siistinä ja ylhäällä saa sotkea vapaammin. Jos emme jossain vaiheessa  pysty portaita käyttämään, niin laitamme tuolihissin tai nukumme alakerran takkahuoneessa.😽

Inhoan rappuja ja ovat riski tapaturmalle.

Meillä 420m2 yhdessä tasossa ja on ihanan avaraa.

Kahden tason + halvempi rakentaa ja lämmitys kustannukset pienemmät, siinä ne sitten olikin.

Pyykkien rahjaaminen on ainoa huono puoli jonka keksin. Jos suunnittelisin itse talon, niin sinne tulisi pyykkihissi. Ja varaus hissille vanhoille päiville.

Yläkerran lämmityskulut on noin puolet alakerran lämmityskuluista. Eli 100+100 neliötä, niin lämmityskulut vastaa 150 neliön taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Esim. sadan neliön asunto tuntuu isommalta yhdessä tasossa kuin kaksi 50 neliön tasoa päällekkäin.

Portaat haukkaavat asuinneliöitä ja voivat muodostua kohtalokkaiksi silloin kun asukas menettää liikuntakykynsä.

Vanhemmat ihmiset joutuvat myymään portaitten takia

 

Eivät joudu. Portaisiin on saatavilla monenlaisia kulkemista helpottavia ratkaisuja. Lisäksi joissakin kerroksellisissa omakotitaloissa on alakertaan oma sisäänkäynti, joten jos menee asiat tosi huonosti, niin alakertaan pääsee ulkokautta ilman portaiden nousemisia. 

No se alakerta on rinteen alapäässä, vai mitä? Sieltäkin joutuu kapuamaan ylöspäin, tai on aina vankina vain siinä kerroksessa. 

monissa rinnetaloissa voi sitten kiertää talon ulkokautta ja ulkokautta pääsee ns. ykköskerrokseen.  siihenkin on saatavana apuja. Ja alakerrasta pääsee omakotitaloissakin yläkertaan vaikka hissillä tai muilla apuratkaisuilla. Niitä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina asunut yksikerroksisessa asunnossa. Miesystävällä kaksi kerrosta. En tykkää yhtään. Onneksi kuitenkin makkari, kylppäri, keittiö ja olohuone. Mutta alhaalla kodinhoitohuone makkareiden ja varastotilojen kera. Ärsyttää se pyykien kanssa ramppaaminen. Aina muutenkin joku asia väärässä kerroksessa. Mutta kai se on tottumiskysymys.

Myös organisaatiokysymys. Muutettuani talooni tajusin aika pian, että ei imuria ja siivousvälineitä voi jatkuvasti kantaa portaita alas ja ylös. Siksi hankin toisen imurin, lattiaharjan ym. mitä siivoukseen tarvitaan ja homma alkoi hoitua oikein hyvin kun molemmissa kerroksissa olivat tarpeelliset vehkeet. 

Molemmista on kokemusta, ja aihe on nyt ajankohtainen, kun ollaan vaihtamassa isosta yksikerroksisesta talosta vähän pienempään kaksikerroksiseen.

Uuden talon pohjaratkaisu tuntuu etukäteen suunnittelupöydällä todella hyvältä. Alhaalla eteinen, arkieteinen, ph+sauna, khh, erillinen wc sekä tupakeittiö isolla huonekorkeudella. Ja mikä tärkeintä yksi suurehko mh suurella vaatehuoneella. Tämä oli ehdoton edellytys kun vaihdettiin 2 kerroksiseen. Kahdella puolella terassit, joista toinen lasitettu.

Ylhäällä on 3 x mh, joista yhden yhteydessä vaatehuone. Ylhäällä myös erillinen wc.

Miikkaa: yläkerran teinien vaatteet pitää raahata sinne pesun jälkeen. Portaat vie tilaa molemmista kerroksista.

plussaa: yläkerran huoneista yksi on helppo äänieristää hifi-huoneeksi. Yläkerrassa muutenkin teinit saa olla ja elää oman rytminsä mukaan. Yläkerrasta on upeat metsäiset näköalat. Alakerran tupakeittiön 6m huonekorkeus on upea! Tuota ei niin ajateltukaan, mutta kiva kuulla kans että 2 kerrosta on energiaystävällisempi.

Vierailija kirjoitti:

Pyykkien rahjaaminen on ainoa huono puoli jonka keksin. Jos suunnittelisin itse talon, niin sinne tulisi pyykkihissi. Ja varaus hissille vanhoille päiville.

Mihin niitä pyykkejä pitää kuljettaa? Meillä on yläkerrassa kodinhoitohuone, wc, kylpyhuone ja sauna, kaksi makuuhuonetta. Alakerrassa on tupakeittiö/ olohuone, vessa ja vierashuone. En minä montakaan kertaa vuodessa mitään pyykkejä kuljeta kerrosten välillä. Jos haluan kuivattaa lakanoita kesällä ulkona, meillä on yläkerrassa parveke, jossa on pyykkinarut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina asunut yksikerroksisessa asunnossa. Miesystävällä kaksi kerrosta. En tykkää yhtään. Onneksi kuitenkin makkari, kylppäri, keittiö ja olohuone. Mutta alhaalla kodinhoitohuone makkareiden ja varastotilojen kera. Ärsyttää se pyykien kanssa ramppaaminen. Aina muutenkin joku asia väärässä kerroksessa. Mutta kai se on tottumiskysymys.

Myös organisaatiokysymys. Muutettuani talooni tajusin aika pian, että ei imuria ja siivousvälineitä voi jatkuvasti kantaa portaita alas ja ylös. Siksi hankin toisen imurin, lattiaharjan ym. mitä siivoukseen tarvitaan ja homma alkoi hoitua oikein hyvin kun molemmissa kerroksissa olivat tarpeelliset vehkeet. 

 

Joo ei todellakaan ole järkeä raahata siivousvälineitä edes takas. Meilläkin on omat imurit ja vehkeet molemmissa kerroksissa.

Haluaisin kaksikerroksisen miniomakotitalon. Ihan siitäkin syystä, että ensimmäisessä kerroksessa ei uskalla nukkua ikkuna auki, mutta toisessa kerroksessa hyvin uskaltaisi. Toisesta kerroksesta on lisäksi paremmat näköalat. Olen lapsena asunut pientalon kakkoskerroksessa ja olen siihen kiintynyt. Yksikerroksinen tuntuu liian matalalta. 

Rivitalossa usein asuminen on kakkoskerroksessa. Alakerrassa on joillakin sauna, suihku, pyykki, harrastehuone, eteinen, pikkupöytiä, peili, varastotila, pakastin, pyörät, vanhoissa on autotalli mutta ei turvallinen ehkä pitää asumisen kanssa samassa autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina asunut yksikerroksisessa asunnossa. Miesystävällä kaksi kerrosta. En tykkää yhtään. Onneksi kuitenkin makkari, kylppäri, keittiö ja olohuone. Mutta alhaalla kodinhoitohuone makkareiden ja varastotilojen kera. Ärsyttää se pyykien kanssa ramppaaminen. Aina muutenkin joku asia väärässä kerroksessa. Mutta kai se on tottumiskysymys.

Myös organisaatiokysymys. Muutettuani talooni tajusin aika pian, että ei imuria ja siivousvälineitä voi jatkuvasti kantaa portaita alas ja ylös. Siksi hankin toisen imurin, lattiaharjan ym. mitä siivoukseen tarvitaan ja homma alkoi hoitua oikein hyvin kun molemmissa kerroksissa olivat tarpeelliset vehkeet. 

 

melko vetelää mielestäni. Täytyy ne portaatkin siivota ja samalla ne välineet siinä kulkee. Haalit tavaraa jostain ihan muusta syystä.

Vain haittoja rappujen takia. En vaan jaksaisi. 

Hyvää on oma rauha teinien kanssa. Vanhemmat kun nukkuu ja peseytyy eri kerroksessa kuin nuoriso niin on yksityisyyttä ja parisuhdeaikaa erilailla kun monessa yksitasoisessa (harvassa on vanhempine makkarissa omia pesutiloja vaan pitää kulkea läpi kämpän). 

Itselle portaat eivät ole koskaan olleet ongelma, ei haittaa kulkeeäa, en unohtele "mitä olin hakemassa" koska harvoin pitää mitään hakemaan lähteä kun tavarat on oikeilla paikoillaan. Isäni sitten taas vihaa kaksikerroksisia, aina arvostelemassa ja valittamassa portaista. 

Ihan pientä asuntoa (joku 75 neliöinen) en kaksikerroksisena hankkisi koska portaat vievät tilaa. Isommassa taas hienot portaat ovat sisustuselementti jo itsessään.

Olen asunut kahdessa kaksikerroksisessa ja kahdessa yksitasoisessa. Seuraava on kaksikerroksinen.

Mulla on kokemusta  yksi-, kaksi- ja kolmekerroksisesta asunnosta. Pahin oli tuo kolmikerroksinen. Pääovi oli keskimmäiseen kerrokseen, jossa oli vain eteinen, keittiö ja olkkari. Makkarit, kylppärit ja vessat oli ylhäällä ja alhaalla. Pyykkihuolto oli kellarikerroksessa ja vaatehuone ylimmässä. No teininä sitä vielä jaksoi juosta niitä rappuja, vaikka silloinkin kiroillen pyykki- ja siivouspäivinä. Keskuspölynimuri ei ollut se toimivin ratkaisu, kun letku ei ylettänyt keskikerroksesta edes rappujen yläpäähän asti. Mutta maisemat oli komeat, varsinkin kun talo sijaitsi harjun päällä ja näkymä oli kahdelle järvelle.

Nykyään nautin yksitasoisesta asunnosta. Aika paljon saisi tapahtua, että suostuisin enää asuntoon, jossa on kerroksia. Viimeiseen kahteen vuoteen en olisi päässyt edes kulkemaan rapuissa. Hyvä kun nuo kaksi askelmaa pääsin kauppakassin kanssa ulko-ovelle.

Rapuissa on sattunut monta läheltä piti -tilannetta. Pahin taisi olla, kun liukastuin rapuissa vauva sylissä. Siinä me pompoteltiin betoniset kierreportaat ylhäältä alas ja minä yritin parhaani mukaan suojata vauvaa, vaikka jokainen askelma sattui selkääni. Alhaalla sitten itkettiin molemmat, kunnes puoliso ehti apuun. Huopamatto portaissa, villasukat jalassa ja krooninen univaje eivät ole hyvä yhdistelmä. Samainen vauva muuten kiipesi portaita ylös ennen kuin oppi edes konttaamaan. Puolison mielestä turvaportilla ei ole vielä kiire, kun ei tuo vauva vielä edes konttaa...

Tykkään yläkerran maisemista, minun työhuoneesta ja toisesta makuuhuoneesta näkyy meri. Alakerrassa näkyy pieni piha ja pensasaita. Meillä on todella pieni tontti, ja tähän taloyhtiöön kuuluu 6 erillistaloa. Pienessä tontissa on omat etunsa, ja taloyhtiömuodossa vasta etuja onkin. Kustannuksia pystytään jakamaan, mutta naapurista ei kuulu äänet. Toki erillistalo asunto-osakeyhtiössä on halvempi kuin vastaava omakotitalo. Jos olisin oikein rikas, ostaisin tietysti omakotitalon isolla tontilla meren rannalta (omaa rantaosuutta pitäisi olla). Kuitenkin realiteetit on ne, että tuskin tulen koskaan olemaan niin rikas. Ikää jo vähän päälle 50 v., eikä perintöäkään ole tulossa.

Ainoa etu on, että vie vähemmän tilaa tontilta kuin yksikerroksinen samoilla neliöillä. Itse pidän myös, että makuuhuone ei ole maan tasalla, jotta ötökät pääse ja kurkkijat näe sinne.

En ymmärrä. Siksi meidän talo on kolmekerroksinen

Kaksi kerrosta on enemmän. :)