Mitä etuja on kaksikerroksisessa kodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Esim. sadan neliön asunto tuntuu isommalta yhdessä tasossa kuin kaksi 50 neliön tasoa päällekkäin.

Portaat haukkaavat asuinneliöitä ja voivat muodostua kohtalokkaiksi silloin kun asukas menettää liikuntakykynsä.

Vanhemmat ihmiset joutuvat myymään portaitten takia

En kyl myy, porrasjumppa käy kuntoilusta.

T. Vanhempi ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin evakossa rivarissa jossa sisääntulo, olkkari ja keittiö sekä wc alhaalla, makkarit , kylppäri pyykkitiloineen ylhäällä..ja parveke. Todella rasittava.

Ajattelepas, että se keittiö voi olla yläkerrassa, myös omakotitalossa. Mahtaa ottaa pitemmän päälle aivoon raahata ruokakasseja jatkuvasti rappuja ylös. Itse en ainakaan huolisi tuollaista asumisratkaisua.

Kunto pysyy hyvänä. Olen juuri toipumassa leikkauksesta ja leikkausarviossa lääkäri kehui kuntoani ja sanoi, että ne potilaat aina eorttuu edukseen, jotka kulkevat päivittäin portaita ylös. Asun kerrostalossa kolmannessa kerroksessa. Ei hissiä. Alkuun rasitti painavien ruokakassien raahaaminen ylös, nyt ne menee ihan helposti mukana. FLunssien aikana huomaa että on vähän rankkaa, mutta toisaalta samalla saa vihiä tulevasta flunssasta, kun yhtäkkiä kotiin tullessa puuskuttaakin portaiden nouseminen ja sitten kun flunssa on ohi, niin yhtäkkiä se meneekin helposti.

tulee vähän kuin huomaamatta kuntoiltua, kun joutuu käyttämään portaita. Samasta syystä ostaisin itselleni nimenomaan kerroksellisen omakotitalon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin evakossa rivarissa jossa sisääntulo, olkkari ja keittiö sekä wc alhaalla, makkarit , kylppäri pyykkitiloineen ylhäällä..ja parveke. Todella rasittava.

Ajattelepas, että se keittiö voi olla yläkerrassa, myös omakotitalossa. Mahtaa ottaa pitemmän päälle aivoon raahata ruokakasseja jatkuvasti rappuja ylös. Itse en ainakaan huolisi tuollaista asumisratkaisua.

Niinpä voi olla ja minulla onkin. Mutta: keittiöstä pääsee ihan omasta ovesta ulos ja ajankin autolla aina keittiön oven eteen ja tyhjennän ruokaostokset keittiöön, ei tarvi kantaa portaita. Asun rinnetalossa ja se on kaksikerroksinen plus pohjakerros. Keittiö, olohuone ja ruokahuone yläkerrassa, makuuhuoneet ja työhuone keskikerroksessa plus työpaja ja nk. kellari pohjakerroksessa. Kolme sisäänkäyntiä taloon. Portaita kävellessä pysyy vetreänä kun on hyötyliikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä etuja on vain kellarikerroksisessa asunnossa aka bunkkerissa? Kuka tietää? Hitlereitä mestoilla?

Oma väestönsuoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Esim. sadan neliön asunto tuntuu isommalta yhdessä tasossa kuin kaksi 50 neliön tasoa päällekkäin.

Portaat haukkaavat asuinneliöitä ja voivat muodostua kohtalokkaiksi silloin kun asukas menettää liikuntakykynsä.

Vanhemmat ihmiset joutuvat myymään portaitten takia

Eivät joudu. Portaisiin on saatavilla monenlaisia kulkemista helpottavia ratkaisuja. Lisäksi joissakin kerroksellisissa omakotitaloissa on alakertaan oma sisäänkäynti, joten jos menee asiat tosi huonosti, niin alakertaan pääsee ulkokautta ilman portaiden nousemisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis te meinaatte asua eläkkeellä samassa talossa missä lapsetkin asui? Mikä järki ylläpitää tyhjiä huoneita saati kokonaista kerrosta johon näemmä ei sitten lonkkavaivaisena edes pääse. Kyllä mä nyt itse ajattelin eläkevaiheeseen hankkia pienemmän ja helpomman.

Muuttotappiokunnassa ei siitä 2-kerroksisesta talosta pääse koskaan eroon.

Paitsi jos siellä alakerrassa on lämmin autotalli, kolmen kuution varaaja, kombokattila ja maalämpöpumppu.

Puuta, öljyä ja ilmaista sähköä maalämpöön, kun sitä saatavilla nam.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tuo, että jos on isompia lapsia niin se yläkerta voi olla "lasten valtakuntaa". Tai toisaalta se voi olla ns yksityinen makuuhuonekerros, kun alakerta on sitten tilaa jonne kutsutaan vieraita. Kaksi kerrosta tarjoaa siis enemmän yksityisyyttä. Jos on tosi iso talo niin kaksi kerrosta on mielestäni hyvä, pienemmässä taas yksi.

Meillä oli talo väärinpäin: halli, lastenhuoneet, oh, saunaosasto, wc ja khh alhaalla. Suora käynti terassille ja altaalle. 120m2

Ylhäällä vanhempien mh/pukeutumishuone ja kph, toinen wc, keittiö ja olohuone 112m2. Käynti terasseille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän pihaa. 

Jos minä muuttaisin omakotitaloon, haluaisin että pihaa on niin paljon, ettei merkitsisi mitään, vaikka kaikki neliöt ovat alhaalla. Vain postimerkkipihoilla mainitsemallasi asialla on merkitystä. 

Kaupungeista ei nykyisin tahdo löytyä muita kuin pieniä tontteja. Jos siis haluaa asua siedettävän matkan päässä keskustasta. Maalta toki löytyy hehtaaripihoja. Meillä yhden hehtaarin piha.

Teini-ikäisten kanssa näppärä, kun heidän huoneet alakerrassa ja mun yläkerrassa. Varsinkin korona-aikana kun tein etätöitä ja teinit kävi etäkoulua. Muutan tästä kyllä pois nyt kun kuopuskin lähtee pesästä. Liian kallis.

Olin neurokirurgisessa leikkauksessa ja pelkäsin viivästyykö kotiutus kun kerron, että pesutiloihin pitää mennä portaat. Mutta lääkärien mielestä se oli hyvä juttu kuntoutumisen kannalta.

Polveani operoitiin ja fysioterapeutti sairaalassa suurinpiirtein innostui, kun kuulin, että asun ok-talossa, jossa kaksi kerrosta. Tuli sitten jumppaohjelmaan runsaasti portaiden nousuja. Sanoi, että se on paras kuntoutusmuoto.

Halvempi hinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Esim. sadan neliön asunto tuntuu isommalta yhdessä tasossa kuin kaksi 50 neliön tasoa päällekkäin.

Portaat haukkaavat asuinneliöitä ja voivat muodostua kohtalokkaiksi silloin kun asukas menettää liikuntakykynsä.

Vanhemmat ihmiset joutuvat myymään portaitten takia

En kyl myy, porrasjumppa käy kuntoilusta.

T. Vanhempi ihminen

Sitten kun tulee kulumat polviisi, asenteesi muuttuu heti. Tai vaihtoehtoisesti joudut kulkemaan ne rappuset sivuittain töpötellen rappu kerrallaan.

T polvivaivaisen liikkumista läheltä seurannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin evakossa rivarissa jossa sisääntulo, olkkari ja keittiö sekä wc alhaalla, makkarit , kylppäri pyykkitiloineen ylhäällä..ja parveke. Todella rasittava.

Ajattelepas, että se keittiö voi olla yläkerrassa, myös omakotitalossa. Mahtaa ottaa pitemmän päälle aivoon raahata ruokakasseja jatkuvasti rappuja ylös. Itse en ainakaan huolisi tuollaista asumisratkaisua.

Niinpä voi olla ja minulla onkin. Mutta: keittiöstä pääsee ihan omasta ovesta ulos ja ajankin autolla aina keittiön oven eteen ja tyhjennän ruokaostokset keittiöön, ei tarvi kantaa portaita. Asun rinnetalossa ja se on kaksikerroksinen plus pohjakerros. Keittiö, olohuone ja ruokahuone yläkerrassa, makuuhuoneet ja työhuone keskikerroksessa plus työpaja ja nk. kellari pohjakerroksessa. Kolme sisäänkäyntiä taloon. Portaita kävellessä pysyy vet

Niin, sinulla on rinnetalo. Vertasin äsken oikeaa kaksikerrosasuntoa, jossa keittiö on yläkerrassa rappujen päässä. Itse voisin kyllä rinnetalonkin huolia, kaksikerroksista en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Esim. sadan neliön asunto tuntuu isommalta yhdessä tasossa kuin kaksi 50 neliön tasoa päällekkäin.

Portaat haukkaavat asuinneliöitä ja voivat muodostua kohtalokkaiksi silloin kun asukas menettää liikuntakykynsä.

Vanhemmat ihmiset joutuvat myymään portaitten takia

 

Eivät joudu. Portaisiin on saatavilla monenlaisia kulkemista helpottavia ratkaisuja. Lisäksi joissakin kerroksellisissa omakotitaloissa on alakertaan oma sisäänkäynti, joten jos menee asiat tosi huonosti, niin alakertaan pääsee ulkokautta ilman portaiden nousemisia. 

No se alakerta on rinteen alapäässä, vai mitä? Sieltäkin joutuu kapuamaan ylöspäin, tai on aina vankina vain siinä kerroksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Makuasia. Itse kyllä tykkään asua ennemmin 2-kerroksisessa kuin yhdessä tasossa. Meiltä on yläkerrasta näkymä puistoon. Alakerrassa ei oikeastaan näy muuta kuin oma takapiha ja toisella puolella etupiha. Lintuja on tietysti kiva katsella lintulaudalla ja kesällä kukkia, mutta yleisesti ottaen kakkoskerroksesta paljon paremmat näköalat.

Tuskin ne niin hirveän paljon paremmat on, eihän yksi kerros kovin paljon metreissä ole.

Itselleni kaksikerroksiset asunnot on aina tuntuneet jotenkin kodikkaammilta. En oikein edes tiedä miksi. Ylipäätään mitä monimutkaisempi pohjaratkaisu, sitä kodikkaampi itselleni. Unelma olisi joku englantilainen vanha talo, jota on vuosisatoja laajennettu ylös ja alas ja sivuille. Portaita monessa tasossa ja turhia käytäviä ja pisteenä iin päälle vaikka torni. Kun nyt ei tätä ole, niin kaksikerroksinen rivari menköön.

Rinnetalo paras. Molemmista kerroksista pääsee ulos. Yläkerroksesta lisäksi toiselta puolelta avarammat näkymät, kun on korkeammalla. Lisäksi se jo mainittu oma rauha molemmissa kerroksissa. Mahdollisuus pikasiivoukseen vaan toisessa kerroksessa, jos tulee yllätysvieraita. En ole keksinyt vielä huonoja puolia. 

Pienen asunnon pinta-ala kahdessa kerroksessa tekee huoneista ahtaita. Eräässä 78-neliöisessä kaksikerroksisessa rivitalokolmiossa tuntui olevan vähemmän tilaa kuin saman taloyhtiön yksitasoisessa 60 neliön kaksiossa.

Olen aina asunut yksikerroksisessa asunnossa. Miesystävällä kaksi kerrosta. En tykkää yhtään. Onneksi kuitenkin makkari, kylppäri, keittiö ja olohuone. Mutta alhaalla kodinhoitohuone makkareiden ja varastotilojen kera. Ärsyttää se pyykien kanssa ramppaaminen. Aina muutenkin joku asia väärässä kerroksessa. Mutta kai se on tottumiskysymys.