Moni nainen torjuu hyvän miehen, koska "se jokin puuttui"

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole pelkkä ulkonäkö, se vaan joko kolahtaa tai ei..itselleni se on myös heti tai ei koskaan..olen yrittänyt tapailla ihan ok miehiä, mutta jos se kemia ei tule heti niin en pysty kiinnostumaan jatkossakaan..

En juuri koskaan ihastu kehenkään tuntemattomaan ensisilmäyksellä. Tietysti joku voi tehdä vaikutuksen jollain tavalla, mutta ei siitä tule sellaista jännää tunnetta kumminkaan. Ja usein vaikutelma on eri myöhemmin. Järjellä ajatellen miten edes voisi ihastua, kun ei vielä tunne koko ihmistä?

Joskus sitten kun tutustuu johonkin, niin siitä seuraa ihastumista, joka on tavallisesti yksipuolista. 

Olen ajatellut, että lähinnä miehet ihastuvat ensisilmäyksellä kauniisiin naisiin.

No, oikeasti järjelläkään ei ole asian kanssa tekemistä juuri ollenkaan. On käynyt niin, että jos joku tuijottaa minua pöljän näköisenä, niin ensin mietin, että voi hyvä Sylvi ja vähän ärsyttää. Sitten noin parin päivän viiveellä sekoan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä feromoneja ja kemiaa jankkaavat naiset ovat niitä entisajan kohtalo- ja astrologiauskovaisia. Eivät halua vain kuulostaa niin typerältä kuin ovat. Eivät joudu pinnistämään ja miettimään kun kaikki ovat "jotain selittämätöntä". 

Sitten ihmisille pitäisi riittää se, että toinen on olemassa. Naisenpuutetta valittavat miehet voivat kysyä äideiltään, onko heillä sinkkukavereita parisuhdetta varten. Ihan varmasti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä feromoneja ja kemiaa jankkaavat naiset ovat niitä entisajan kohtalo- ja astrologiauskovaisia. Eivät halua vain kuulostaa niin typerältä kuin ovat. Eivät joudu pinnistämään ja miettimään kun kaikki ovat "jotain selittämätöntä". 

Ei kemia ole mitään selittämätöntä. Joidenkin kanssa synkkaa ja on on seksuaalista vetovoimaa ja toisten kanssa ei. Kyllä kaikki tietävät, millaisten tekijöiden summa nuo ovat.

Parisuhdehan edellyttää valtavan määrän yhteensopivuuksia.

Ulkonäköön liittyviä makuja on valtavasti erilaisia, enkä nyt puhu mistään mallin näköisistä tyypeistä. Tai sitten luonnetoiveita, ihmiset pitävät kovin erilaisista luonteista, toiselle kauhistus ja toiselle ihastus. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen juttu tämä se jokin. Tulee mieleen, miten eräs moring sai hurmattua naisia komeudellaan niin että polvet menivät veteliksi. Moni kakku päältä kaunis, mutta kauniin kakun sisällä voi kaikesta karismasta, silmänpilkkeestä, seksuaalisesta vetovoimasta ja samalla aaltopituudella olon tunteesta huolimatta, olla narsismiin taipuva persoona. 

Näinhän se on, narsistien on helpompi olla luontevasti ihmisten kanssa sillä heillä ei ole herkkyyttä sekoittamassa asioita. Hyvien puhujien kanssa monet tuntevat usein olevansa samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen juttu tämä se jokin. Tulee mieleen, miten eräs moring sai hurmattua naisia komeudellaan niin että polvet menivät veteliksi. Moni kakku päältä kaunis, mutta kauniin kakun sisällä voi kaikesta karismasta, silmänpilkkeestä, seksuaalisesta vetovoimasta ja samalla aaltopituudella olon tunteesta huolimatta, olla narsismiin taipuva persoona. 

Siis lasketaanko Moring komeaksi??? Oho. Nyt on kumma juttu. Olen palstalla oppinut, että komeita miehiä on pari prosenttia väestöstä ja että he ovat jotain leukalinja-vilkkusilmiä, mutta nytkö siis joku tuollainen perus-pena läskillä kaulalla ja sulkeutuneella katseellakin on muka "komea"?

Eiköhän tuossa Moring-keississä ollut kyse vähän muusta. En nyt tuota keissiä ole ulkoa opiskellut, mutta muistelen että yhdelle naiselle ainakin "vetonaulana" toimi alkoholi. Ja ihan vaan selvyyden vuoksi, että kemioilla ei näissä keskusteluissa tarkoitetan mitään puistokemisti-hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuu iso kalu.

Aloittako treffit läsäyttämällä löysän siihen pöydälle tutkittavaksi. Ja sitten nainen päättää, että kiinnostaako, vai ei? 

Jotkut huomaavaisesti lähettää valokuvan etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ulkonäkö miellytä, niin sitten ei voi mitään.

Paksu lompakko ja tunnettavuus kumoaa ulkonäön puutteet.

Ei kumoa.

"Itse rakastan vieläkin naista jota en ole nähnyt vuosiin ja oka ghostasi minut ja teki lapsen toisen miehen kanssa. Voisinpa päättää lopettavani rakastamasta."

Et kai olisi onnellinen suhteessa sellaisen kanssa, joka ei rakasta sinua takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein aina kun joku sanoo että "se jokin" puuttui, hän todellisuudessa tarkoittaa sitä että vastapuoli ei ollut riittävän hyvännäköinen. 

Mutta koska me ihmiset emme halua vaikuttaa pinnallisilta, memme halua sanoa että vika oli ulkonäössä, joten pitää keksiä tuollainen epämääräinen kiertoilmaus.

Nämä ovat lasten/nuorten aikuisten juttuja. Näin viisikymppisenä kaikki näyttävät tavalla tai toisella elähtäneiltä, ja normaali keski-ikäinen ei priorisoi ulkonäköä ellei siinä sitten ole mittavaa poikkeamaa.

Puhu vaan omasta puolestasi. Mä olen 48v, ja kyllä se kumppanin ulkonäkö on mulle ihan yhtä tärkeä asia nyt, kuin mitä se oli 20 vuotta sitten. 

Varmaan sitten aikanaan kun kiinnostukseni seksiä kohtaan lopahtaa, ei kumppanin ulkonäkökään ole enää tärke

Sama minulla. En mene sänkyyn rumien miesten kanssa, mielummin olen sitten vaikka ilman. Eikä ole tarvinnut toistaiseksi olla.

N 49

Se jokin, ja sen mukana kaikki, puuttui. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma on hyviä ihmisiä pullollaan. Ei heistä jokaisen kanssa halua tai voi seurustella, tietenkin parisuhteessa pitää olla jotain muutakin. 

Tästä olen eri mieltä. Niitä hyviä ihmisiä on nykyään todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi mennä yhteen miehen kanssa, joka ei kiinnosta riittävästi?

 

Kai ap elää edelleen jossain victoriaanisella ajalla, jolloin naisen elämän tarkoitus oli löytää mies.

 

Silloin sukulaiset otti asian enempi hoitaakseen. Ei nuoren naisen sopinut miehiä vilkuilla. Naimisiin se piti saada, ennen kuin ehti neitsyttä menettää. Nuori mies ei saanut naimalupaa, ennen kuin pystyi perheen elättämään. Siksi miehet olivat usein huomattavan iäkkäitä vaimon ikään verrattuna. 

Suomen maaseudulla ei asia mennyt aina näin. Siellä oli sitä "kop kop kop avaa hakas" -meininkiä. Mitä köyhempi ihminen, sitä vähemmän ketään kiinnosti kenet nai.

Kyllä köyhienkin piti olla varovaisia noissa asioissa, koska mitään ehkäisyä ei ollut. Kaikessa kanssakäymisessä oli raskauden riski ja köyhälle naimattomalle työläiselle lapsi saattoi olla katastrofi. Yleensä lapsi otettiin huostaan ja lapsen äiti sai hävetä lopun elämäänsä. Isä saattoi luistaa vastuusta muuttamalla toiseen kaupunkiin, eikä hänen henkilöllisyyttä välttämättä saatu selville, mikäli äiti ei tuntenut häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa varmaan odottaa jotain romanttisessa kirjallisuudessa kuvattua vau-tunnetta. Onhan se mukava, kun mahan pohjassa kutittaa jne. Sellaista sähköä ilmassa jne. Mutta kokemuksen perusteella voin todeta, että se on kovin ohimenevää. Ne on niitä yhden illan pikapanoja. Elämänkumppani valikoituu vähän eri tavoin. 

 

Elämänkumppani tosiaan valikoituu muidenkin kuin pelkän intohimon ja vetovoiman perusteella, mutta kyllä nekin olennaisia ovat. Ei intohimo, vetovoima ja seksuaalinen yhteensopimuus mitään ohimeneviä ole oikean ihmisen kohdalla. Vaikka tuo eivät pelkästään parisuhteen perustaksi riitä, niin ei kyllä riitä pelkkä samanhenkisyyskään, jos nuo puuttuvat. Molempia pitää olla.

Joo, en oikein ymmärrä tuota, että potentiaalisen elämänkumppanin kohdalla "ei pitäisi" tuntea tuota.

Tuo, josta puhuit, kuulostaa enemmän himolta toista kohtaan, eikä rakkaudelta. Himo ja rakkaus ovat täysin eri asioita. Himo on sitä, kun aloittaa vaikka salasuhteen jonkun kanssa tai mitä kokee esimerkiksi yhden illan jutuissa. Rakkaus on sitä, että haluaa jonkun olevan omien lasten vanhempi ja jonka vierellä haluaa olla kuolinvuoteella.

Eiköhän se "hyvyys" tai sen puute toimi parisuhdetta hakiessa ihan samalla tavalla kuin vaikka ystävyyssuhteissa. Esimerkkinä - tunnen paljon mukavia ihmisiä/hyvänpäiväntuttuja, mutta ystävyystasolle asiat etenevät vain muutamien ihmisten kanssa. Jostainhan se johtuu, että joidenkin ihmisten seurassa on heti ensitapaamisella hyvä olla, voi olla täysin oma itsensä ja ajatusmaailmat sopivat yhteen. Parisuhteessa tähän täytyy toki lisätä vielä fyysinen puoli, joka sekin joko klikkaa tai ei. Paljon muuttujia, mutta sen vaan tietää, jos jonkun ihmisen kanssa on helppo ja hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat lasten/nuorten aikuisten juttuja. Näin viisikymppisenä kaikki näyttävät tavalla tai toisella elähtäneiltä, ja normaali keski-ikäinen ei priorisoi ulkonäköä ellei siinä sitten ole mittavaa poikkeamaa.

Kyllä me kaikki silti elähdämme eri tavalla ja eri tahtiin, ja eri näköisiksi. Eivät edes kaikki mummut ja papat ole keskenään samannäköisiä. Varmasti ulkonäöllä on tärkeä merkitys parinvalinnassa, oli ikä mikä hyvänsä. Naisille ainakin. Toki joillakin miehillä tuntuu olevan paha tapa ottaa ihan-vaan-joku-nainen, jota sitten pitää vain kotitalouskoneena ja itsestäänselvyytenä, ja sitten katsella niitä omaa silmää miellyttäviä naisia kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se "hyvyys" tai sen puute toimi parisuhdetta hakiessa ihan samalla tavalla kuin vaikka ystävyyssuhteissa. Esimerkkinä - tunnen paljon mukavia ihmisiä/hyvänpäiväntuttuja, mutta ystävyystasolle asiat etenevät vain muutamien ihmisten kanssa. Jostainhan se johtuu, että joidenkin ihmisten seurassa on heti ensitapaamisella hyvä olla, voi olla täysin oma itsensä ja ajatusmaailmat sopivat yhteen. Parisuhteessa tähän täytyy toki lisätä vielä fyysinen puoli, joka sekin joko klikkaa tai ei. Paljon muuttujia, mutta sen vaan tietää, jos jonkun ihmisen kanssa on helppo ja hyvä olla. 

Monet ihmiset ovat hyvin tuomitsevia nykyään ja sellaisten seurassa on vaikea olla. Sen huomaa vaikka siitä, kun tapaa uuden ihmisen ja kertoo jostain arkipäiväisistä asioista, kuten ammatistaan, niin toinen saattaa sitten kysyä, että miksi olet valinnut tuon ammatin, kun ei siitä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle. Toisin sanoen asenne saattaa olla jo valmiiksi sellainen, että kaikki muut asiat tuomitaan paitsi ne joista itse pitää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo, josta puhuit, kuulostaa enemmän himolta toista kohtaan, eikä rakkaudelta. Himo ja rakkaus ovat täysin eri asioita. Himo on sitä, kun aloittaa vaikka salasuhteen jonkun kanssa tai mitä kokee esimerkiksi yhden illan jutuissa. Rakkaus on sitä, että haluaa jonkun olevan omien lasten vanhempi ja jonka vierellä haluaa olla kuolinvuoteella.

Tottakai himo ja rakkaus ovat eri asioita. Mutta toimivassa suhteessa toteutuu molemmat. Mikään ei ole ihanampi kokonaisuus kuin suhde, jossa toista kohtaan tuntee intohimoa ja rakkautta - se on ihan täydellinen paketti. Kyllä ainakin itse haluan parisuhteessa myös tuntea seksuaalista halua kumppania kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, josta puhuit, kuulostaa enemmän himolta toista kohtaan, eikä rakkaudelta. Himo ja rakkaus ovat täysin eri asioita. Himo on sitä, kun aloittaa vaikka salasuhteen jonkun kanssa tai mitä kokee esimerkiksi yhden illan jutuissa. Rakkaus on sitä, että haluaa jonkun olevan omien lasten vanhempi ja jonka vierellä haluaa olla kuolinvuoteella.

Tottakai himo ja rakkaus ovat eri asioita. Mutta toimivassa suhteessa toteutuu molemmat. Mikään ei ole ihanampi kokonaisuus kuin suhde, jossa toista kohtaan tuntee intohimoa ja rakkautta - se on ihan täydellinen paketti. Kyllä ainakin itse haluan parisuhteessa myös tuntea seksuaalista halua kumppania kohtaan.

Nyt menee taas termit sekaisin. Seksuaalinen halu on ihan normaalia, himo ei. Kuten aiemmin mainitsin, himo liittyy salarakkaisiin ja yhden illan juttuihin. Totta kai sitä lastensa äitiä tai isää kohtaan kokee myös seksuaalista halua, ei kai niitä lapsia muuten olisi tehtykään. Suomen kieli on myös rajoittava rakkauden suhteen. Esimerkiksi kreikan sana eros kääntyy suomen kielessä rakkaudeksi ja se tarkoittaa miehen ja naisen välistä eroottista rakkautta. Rakkaudessa halutaan myös sille toiselle pelkästään hyvää ja tukea häntä joka päivä siihen asti kunnes kuolema erottaa. Himossa halutaan tyydyttää vain omia nautintoja, eli siinä tavoitellaan vain omaa etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, josta puhuit, kuulostaa enemmän himolta toista kohtaan, eikä rakkaudelta. Himo ja rakkaus ovat täysin eri asioita. Himo on sitä, kun aloittaa vaikka salasuhteen jonkun kanssa tai mitä kokee esimerkiksi yhden illan jutuissa. Rakkaus on sitä, että haluaa jonkun olevan omien lasten vanhempi ja jonka vierellä haluaa olla kuolinvuoteella.

Tottakai himo ja rakkaus ovat eri asioita. Mutta toimivassa suhteessa toteutuu molemmat. Mikään ei ole ihanampi kokonaisuus kuin suhde, jossa toista kohtaan tuntee intohimoa ja rakkautta - se on ihan täydellinen paketti. Kyllä ainakin itse haluan parisuhteessa myös tuntea seksuaalista halua kumppania kohtaan.

Nyt menee taas termit sekaisin. Seksuaalinen halu on ihan normaalia, himo ei. Kuten aiemmin mainitsin, himo liittyy salarakkaisiin ja yhden illan juttuihin. Tot

Salarakkaiden ja yhden illan juttujen kohdalla on kyse niin ikään seksuaalisesta halusta, mutta yhden illan juttuihin ei sitten taas liity muuta, salarakkaudessa voi olla myös tunteita tai muuta kiintymystä mukana.

Niin, ja sitten kun mennään järkevyyssyistä yhteen ihan hyvän tyypin kanssa, ihmetellään pian haluttomuutta, masentuneisuutta, tunteiden puutetta, ymmärryksen puutetta, tympääntyneisyyttä, kommunikaatiovaikeuksia ja erilaisia arvoja. Vituttaa toisen naama, vartalo, äänet, tapa puhua, tyyli, kiinnostuksenkohteet, harrastukset, tavat, haaveet, ammatti, sänkytavat, temperamentti, huumorintaju, käytös ja sivistyksen taso. Mutta hei, hyvä mies, pakko alkaa olemaan yhdessä!