Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi tehdä lapsen vielä nelikymppisenä?
29.12.2024 |
Tätä ihmettelen nyt kun olen itse 44-vuotias ja vähintään esivaihdevuodet jyllää ja voimat on loppu. Omat lapseni ovat jo tukevasti aikuisia. En käsitä, miten joku voi jaksaa nelikymppisenä ja vanhempana pikkulapsiarkea, kun hyvä jos itse jaksan työpäivän ja sitten vain maata suunnilleen sohvalla. Ehkä vielä ymmärtää, jos on pitkään haaveillut lapsesta ja saa sitten kauan toivotun esikoisen, mutta jos isoja lapsia n jo ennestään, niin kuka voi haluta aloittaa jälleen saman rumban.
Kommentit (195)
Juu, onnittelisin mieluiten kasvotusten, mutta hän jonka kanssa toivoin perheen perustavani vaihtoi minut nuorempaan. Nyt on perhe, lapsi ja mitä ikinä. Vaikka ehkä katkeruutta tekstistäni voi havaita, niin olen onnellinen, että hän sai sen mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai kaikki nelikymppiset ole mitään elämäänsä kyllästyneitä, väsyneitä raatoja. Minä olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja yöunen tarve paljon pienempi kuin nuorena. Jaksaisin lapsen kanssa oikein hyvin.
Minä oon kohta 38-v enkä tunne itseäni vielä ikälopuksi. Voisin ihan hyvin vielä alkaa vauvarumbaan mutta mies ei enää tahdo :D Meillä 6v ja 8v lapset.
Tämän palstan opetuksia: Lapsia ei voi saada kuin pääsääntöisesti vain ja ainoastaan vääränä aikana kun aina jonkun mielestä liian nuorena tai liian vanhana tai jotenkin epämääräisen vääränä hetkenä ja kohdassa kun saa lapsensa jotain tältä välillä silloin kun sitä tai tätä tuolloin sitten tai sillä hetkellä sitten kun
Moni totta kai voi tiedostaa haluavansa saada lapsen hyvinkin nuorena mutta aina pelkkä oma päätös ja kalenterista katsottu sopiva lapsen saanti hetki ja aika ei onnistu syystä tai toisesta kun luonto, kohtalo, mikä lie kun saattaa toisinaan olla hyvinkin julma ja arvaamaton tässä asiassa.
Eikä yhdenkään lapsen saaminen ainakaan erityisesti vauhditu tai helpotu sillä, että joku ajattelematon ja mahdollisesti täysin ulkopuolinen tai erinomaien läheinen ja hyvää tarkoittava tivaa ja piinaa asiasta kyselemällä ja utelemalla, - Kun eivät kaikki halua saada lapsia välttämättä koskaan ja miksi pitäsikään haluta.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tyylillään. Tykkään yli 40 vuotiaana alkaa pitämään itsestäni parempaa huolta. Käydä salilla ja lenkillä, harrastaa muutakin. Nukkua kun väsyttää, herätä myöhään viikonloppuna. Keskittyä itseeni kun lapset ovat isoja nyt
Eivät lapset ole vaikuttaneet nukkumiseeni, lenkkeilyyni tai itsestä huolehtimiseeni mitenkään. Nuorin lapsi nukkuu kainalossa ja hänet voi laittaa rattaisiin ja mennä lenkille. Lapsillani on myös isä, joka voi vahtia heitä sen aikaa, kun käyn harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ylipäätään haluta lapsen minkään ikäisenä...
Sun äitis ja isäs eivät sua halunneet. Tiedätkin varmasti sen.
Entinen kollega teki kuudennen lapsen 42v. Hyvin näytti jaksavan. Nyt on mummi ja hoitelee lapsenlapsia aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain rakkaan ihanan ja fiksun pojan yli nelikymppisenä. Mitä ihmeellistä siinä on.
Sait vai synnytit? Siis olit 4-kymppinen kun sinulle syntyi poikavauva vai olit 4-kymppiseksi asti neitsyt, kunnes löysit ihanan ja fiksun toyboyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tyylillään. Tykkään yli 40 vuotiaana alkaa pitämään itsestäni parempaa huolta. Käydä salilla ja lenkillä, harrastaa muutakin. Nukkua kun väsyttää, herätä myöhään viikonloppuna. Keskittyä itseeni kun lapset ovat isoja nyt
Eivät lapset ole vaikuttaneet nukkumiseeni, lenkkeilyyni tai itsestä huolehtimiseeni mitenkään. Nuorin lapsi nukkuu kainalossa ja hänet voi laittaa rattaisiin ja mennä lenkille. Lapsillani on myös isä, joka voi vahtia heitä sen aikaa, kun käyn harrastuksissa.
Hyvä sinulle. Kaikilla ei ole samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei oo 44v vielä mitenkään toinen jalka haudassa. Kannattaa pitää huolta omasta kehosta, terveydestä ja hormonitasapainosta, yleensä kaiken pahoinvoinnin takaa löytyy huonot elintavat.
Ihmiset jaksaa eri asioita. Minä en jaksaisi lapsiperhearkea nyt kolmikymppisenä, enkä olisi kyllä jaksanut kymmenen vuotta sittenkään. Joku jaksaa, kiva heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen kollega teki kuudennen lapsen 42v. Hyvin näytti jaksavan. Nyt on mummi ja hoitelee lapsenlapsia aktiivisesti.
Äitien homma ei lopu koskaan. Moni unelmoi kuinka hauskaa on sitten, kun lapset ovat aikuisia ja heidän kanssaan on mukavaa. Todellisuudessa silloin tulevat lapsenlapset ja heidän hoitonsa. Eikä jaksaminen silloin enää olekaan samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kollega teki kuudennen lapsen 42v. Hyvin näytti jaksavan. Nyt on mummi ja hoitelee lapsenlapsia aktiivisesti.
Äitien homma ei lopu koskaan. Moni unelmoi kuinka hauskaa on sitten, kun lapset ovat aikuisia ja heidän kanssaan on mukavaa. Todellisuudessa silloin tulevat lapsenlapset ja heidän hoitonsa. Eikä jaksaminen silloin enää olekaan samalla tasolla.
Vai niin. Miksi nämä aikuiset ja lisääntyneet lapset eivät itse hoida kersojaan? Niinhän itsekin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tekis vaikka olen 32 vuotias. Biologia on biologia.
Tuo nyt on jo hullua jos kolmekymppinen esittää, että on liian vanha saamaan lapsia.
33 joillakin on esivaihdevuodet. Ja netissä lukee että hedelmällisyys laskee rajusti.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ylipäätään haluta lapsen minkään ikäisenä...
Kysy äidiltäsi ja isältäsi. Ai niin, ethän sinä ollutkaan haluttu lapsi.
Olen just sen 44 ja sain juuri lapsen. Aiemmat lapseni ovat isoja jo.
En nyt kyllä ymmärrä, kuinka raihnainen olet, AP. Ennen lasta tein useimmiten10 tunnin työpäivää, fyysinen työ vieläpä. Sen lisäksi harrastin, hoidin kodin ja ne isommat lapset. Vuorokaudessa tuntui loppuvan tunnit kesken, enkä todellakaan maannut tai makaa sohvalla. Useimpina päivinä en edes ehtinyt sinne sohvalle asti, eikä se ole mikään ongelma.
Jossain on vikaa, jos nelikymppinen on noin raihnainen vanhus, kuin AP.
Minä olin vahinko, tosin ensiällistyksen jälkeen kovasti toivottu. Vanhempani olivat syntyessäni 42- ja 40-vuotiaat, isoveli lähenteli täysi-ikäisyyttä.
Isä kuoli aikaisemmin kuin äiti ja minä pidin äidistä huolta äidin kuusi viimeistä vuotta, naapuruksina kun asuttiin. Kahta iltaa ennen kuolemaansa äiti oli huolissaan jostain triviaalista pikku asiasta, kun hän ei melkein 86-vuotiaana enää kaikkea saanut järkeensä. Istuimme äidin sohvalla ja minä sanon, että ei sinun tarvitse huolehtia, sitä varten minä olen, että minä pidän huolta ja järjestän asiat. Äiti puristi kättäni ja sanoi, että kyllä se oli hyvä, kun hän vielä vanhuudessaan minut sai. 48 tuntia myöhemmin äitiä ei enää ollut.
Siinä pieni tarina minun elämästäni ja neljänkymmenen vuoden ikäerosta äidin kanssa tyttären näkökulmasta. Sen voi sitten lukea miten vain tahdotte.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei oo 44v vielä mitenkään toinen jalka haudassa. Kannattaa pitää huolta omasta kehosta, terveydestä ja hormonitasapainosta, yleensä kaiken pahoinvoinnin takaa löytyy huonot elintavat.
Miten hormoni"tasapainosta" pidetään "huolta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisimme varmaan mekin, jos onnistuisi. Mutta ei onnistunut enää aiemminkaan lääketieteen avulla, niin ei onnistu nyt nelikymppisenäkään.
Adoptoikaa. Tai ostakaa koiranpentu.
Täh? Miksi meidän pitäisi adoptoida? Adoptoi itse jos haluat. Ei meitä kiinnosta. Ja osta itse koiranpentu, ei kiitos koiria meille.
Meillä kyllä on yksi hoidoilla saatu lapsi, jos se nyt johonkin vaikuttaa. Toista lasta ei saatu enää. Oli niin toivotonta, että lääkäritkin suosittelivat jo aiemmin yrittämisen lopettamista.
Mä sain rakkaan ihanan ja fiksun pojan yli nelikymppisenä. Mitä ihmeellistä siinä on.