Huoli pienen esikoisen pärjäämisestä äidin sairaalaolon aikana - neuvoja?
Hei!
Meillä esikoinen syntyi 02/06 rv36+5 ja olen nyt uudelleen raskaana rv27+6 menossa. Eilen olin neuvolalääkärillä ja paikat pehmenneet ja sormelle auki. Ylihuomenna pääsen onneksi ultraan tarkistuttamaan " sisätilanteen" . Mutta pitkä vielä on matka toukokuuhun ja täysiaikaisuuteen.
Kysymykseni liittyy kuitenkin tällä hetkellä esikoiseen. Olemme olleet kuin paita ja peppu tämän ensimmäisen vuoden. Jos joudun sairaalaan pakkolepoon tai tämä pikkukakkonen joutuisi pitkäksi aikaa keskolaan, niin miten esikoinen pärjää? Onneksi asumme yliopistollisen keskussairaalasta 10km päässä...mutta miten te olette toimineet esikoisen kanssa? Miten olette jakaneet aikanne ja jaksaneet? Kaikki vinkit tervetulleita. Kiitos! Ja tsemppiä kaikille pikkuisten vanhemmille!!
Kommentit (3)
Meillä tosin myös erona se, että esikoinen oli keskoskaksosten syntymän aikaan 2v10kk, eli melkoisesti isompi. On myös tottunut olemaan hoidossa isovanhemmilla ja päiväkodissa.
Meillä tehtiin kuitenkin niin, että esikoista ei pidetty sairaalassa kovinkaan paljoa. Ei se ole minusta kuitenkaan lapsen paikka... Itsellä kävi sääliksi lapsia, jotka joutuivat " roikkumaan" äitinsä perässä, tämän huolehtiessa keskosvauvasta keskolassa. Ei ne äidit kuitenkaan kerinneet paljoa esikoiselle seuraa pitämään ja lapsikin turhautuu ja väsyy nopeasti.
Meillä esikoinen oli siis suurimman osan ajasta hoidossa isovanhemmilla (kahdessa eri paikassa), jossa tämä sai 100% huomiosta. Sanottiin isovanhemmille, että koittavat järjestää mahdollisimman paljon kaikkea kivaa tekemistä, ettei ikävä kerkee vaivaamaan ja ajatukset pysyvät muualla.
Itse olin sairaalassa yht. 10 päivää ja vauvat olivat nelisen viikkoa sairaalahoidossa. Esikoinen kävi sairaalassa ehkä 5-6 kertaa, muuten oli joko isin kanssa kotona tai iovanhemmilla, eikä hätää tuntunut pojalla olevan ;o)
voisiko miehesi jäädä kotiin hoitamaan isompaa? tai esim jäädä osittaiselle hoitovapaalle ja muille päiville tulisi päiväksi apuun vaikka mummoa tai palkattua hoitajaa.
minulla on ollut kaksi odotusta samanlaisessa tilanteessa ja mies on tuolloin pitkälti hoitanut lapset. jos suinkin pystyisit olemaan esim vuodelevossa kotona niin sillä voisi olla iso merkitys. vuodelevossa pystyy kuitenkin lapsen kanssa lukemaan ja seurustelemaan. sairaalassa oleminen on se ikävämpi vaihtoehto.
sen verran rohkaisua sinulle että meillä kaikki kolme lasta ovat syntyneet rv36 ja tämän viimeisimmän kanssa olin samoilla viikoilla kuin sinä 1cm auki, kohdunkaulaa 1cm. ja hienosti meni kun vain jaksoi maata jalkopää sängystä kohotettuna.
tsemppiä jatkoon!
Kerron ensin omasta kokemuksestani, kuinka huoli esikoisesta itselläni oli aikoinaan..
Tilanne tapahtui -99, eli jo muuan vuosi aikaa. Me asutaan paikkakunnalla missä kummankaan vanhemmat tai mitkää sukulaiset eivät asu alle 400km säteellä. Odotin perheeseemme toista lasta, viikot 30+, raskausmyrkytys iski todella päälle ja jouduin osastolle pakkolepoon. Esikoisella ei hoitopaikkaa enää, mies ei voinut jäädä kotiin (kesälomalta oli juuri palannut töihin eikä saanut vapaata) isovanhemmista ei kukaan voinut tulla (muka) työkiireittensä takia esikoistamme hoitamaan...erona teihin on että esikoisemme oli jo 4v silloin...
Oli todella vaikea tilanne, minä itkin vaan osastolla ku huoli oli kova, yritin päästä kotiin selityksellä että paremmin saan kotona levättyä ku yks iso huoli ois vähemmän, mutta turhaan...Lopulta päädyimme kysymään naapurilta apua, joka onneksemme suostui ottamaan oman neljän lapsen lisäksi esikoisemme päiviksi hoitoon. Heille olenkin ollut siitä todella kiitollinen!
Kunnalta ei saanut apua ja esikoinen ei saanut enää palata hoitoonkaan ku hoitopaikka oli irtisanottu juuri pari viikkoa ennen.
Raskausmyrkytykseni vain paheni ja hätäsektio tehtiin rv32. Itse olin osastolla vielä yli viikon sektion jälkeen ja eivät meinanneet päästää kotiin vielä silloinkaan. Suostuivat sitten lopulta kun lupasin tulla joka päivä tarkastukseen ku keskolassa vauvaa kävin kattomassa. Mutta mulla oli todella kiire kotiin esikoisen luo ja huoli hänestä ei todellakaan laskenut verenpainettani. Kotiin päästyäni kävin viikon kontrollissa osastolla ja paranin huomattavasti nopeammin ku osastolla ollessani. Vauva oli kuukauden keskolassa ja esikoisen kanssa kuljimme joka päivä 2 krt päivässä pikkuveljeä hoitamassa.
Näin meillä, joten ymmärrän huolesi täydellisesti. Toivon että tilanteenne poikkeasi meistä sen verran, että saisit apua isovanhemmilta tai sisariltasi. Koska silloin ainakin olisi joku tuttu esikoistasi hoitamassa ja sinulla yksi huoli enemmän hartioilta pois ja saisit kasvettua pikkuista maha-asukkia vielä pitkään.
Itse odotan meille kolmatta syntyväksi elokuussa. Sama huoli kalvaa edelleen " mitä jos taas..." mutta luotan siihen että nämä jo pärjäävät kahden päivisin jos osastolle joskus joudun..Mutta luultavammin en enää sitä " virhettä" tee että kysyn isovanhemmilta apua, he eivät ole sitä ansainneet....
Nani76 ja Vilperi 15+3