Lue keskustelun säännöt.
Isäni leskelle tuli yllätyksenä, ettei hänellä ole asumisoikeutta heidän yhteiseen kotiin
29.12.2024 |
Isäni asui talossa lesken oikeudella äitini kuoltua ja perikunta siis omisti talosta puolet. Ja nyt perikunta omistaa sen kokonaan. Nyt sitten ollaan riidoissa, kun sisarusteni kanssa haluamme myydä talon. Leskellä on kyllä olemassa omakin asunto, hänen aikuinen poikansa asuu siellä. Huoh, miten tämän hoitaisi fiksusti...
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
En suosittele ainakaan häätämään vanhaa ihmistä kodistaan rahan kiilto silmissänne.
Antakaa hänelle aikaa toipua järkytyksestä ja sisäistää asia kunnolla,sekä hoitaa asiansa niin,ettei hänelle koidu turhaa stressiä ja surua lisää.
Puolison menettäminen on suuri suru.
Itselleni ainakin jäisi erittäin huono omatunto ,jos vanhaa ihmistä en kunnioittaisi ja arvostaisi sen vertaa oman ahneuteni rinnalla.
Tässäkin on paikallaan miettiä viisasta neuvoa " Tahdotko olla oikeassa vai onnellinen"
Ymmärräthän että perikunta joutuu maksamaan perintöveroja. Ovat joutuneet maksamaan jo äitinsä kuollessa. He ovat ainoastaan menettäneet omia rahojaan. Mikä ihmeen rahan kiilto ja kenellä se oikeasti on. Leskelä on oma asunto, jossa hänen poikansa asuu... kohdista toiveesi tälle pojalle, jolle se kuuluukin.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte myydä sen, mutta leski saa asua siinä, ellei hänen oma asuntonsa oleva vastaavantasoinen esim kooltaan ja sijainniltaan.
Ei kai sillä ole lesken asumisoikeuteen mitään vaikutusta vaikka omistaisi sata ökykartanoa.
Kyllä muuten on. "Lesken asumisoikeudessa on kyse aviopuolisoille tarkoitetusta oikeudesta. Asumisoikeus on elinikäinen ellei leski myöhemmin saa omistukseensa kodiksi soveltuvaa asuntoa. Leski voi myös itse luopua asumisoikeudestaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele ainakaan häätämään vanhaa ihmistä kodistaan rahan kiilto silmissänne.
Antakaa hänelle aikaa toipua järkytyksestä ja sisäistää asia kunnolla,sekä hoitaa asiansa niin,ettei hänelle koidu turhaa stressiä ja surua lisää.
Puolison menettäminen on suuri suru.
Itselleni ainakin jäisi erittäin huono omatunto ,jos vanhaa ihmistä en kunnioittaisi ja arvostaisi sen vertaa oman ahneuteni rinnalla.
Tässäkin on paikallaan miettiä viisasta neuvoa " Tahdotko olla oikeassa vai onnellinen"
Minä suosittelen. Kaverin äiti kuoli. Hän antoi hyvästä sydämestään avolesken jäädä asumaan äitinsä kotiin noin vuodeksi. Tänä aikana asuntojen hinnat romahtivat silloisen pörssikuplan puhjetessa. Asunnon arvosta suli yli 30%, perintövero oli kuitenkin laskettu kuolinhetken arvon mukaan. Perint
Kyllä ja ratkaisun siitä saa parin vuoden sisällä. Eli ei paljon auta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kysymyksessä hämää se, että ilmeisesti tarinassa on kaksi leskeä. Ensimmäinen leski on isä, joka on asunut asunnossa lesken oikeudella edellisen vaimonsa kuoltua. Toinen leski on isän uusi vaimo, joka on tullut leskeksi isän kuoltua ja haluaa asua samassa asunnossa "lesken oikeudella".
Saa haluta muttei asu jos perikunta niin päättää. Kyllä minäkin haluaisin asua meren rannalla omalla tontilla vaikka pienemmässäkin talossa
Minäkin haluan asua Helsingin keskustassa omassa rauhassani omakotitalossa järven rannalla siten että lähimpään naapuriin on vähintään 500 metriä, mutta minäkään en saa....
Typerää ettei tuota asiaa hoidettu kuntoon jo isäsi eläessä. Nyt on kyse vain siitä miten haluatte toimia ja siihen vastauksen tiedätte vain te. Haluatteko riidellä vai sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin leskelle reilun "irtisanomisajan" esim. puolivuotta joka on myös vuokralaisen irtisanomisaika. Antaisin tämän kirjallisena kopio itselle) niin että paperissa on kerrottu syy (lakiviite mukana) ja selkeästi päivämäärä milloin hänen viimeistään pitää muuttaa. Tämän jälkeen talo vain myyntiin ja vapautumispäiväksi tuo päivä. Jos leski alkaa pulikoimaan niin sitten kehottaa häntä ottamaan itse yhteyttä lakimieheen.
Vierailija kirjoitti:
Typerää ettei tuota asiaa hoidettu kuntoon jo isäsi eläessä. Nyt on kyse vain siitä miten haluatte toimia ja siihen vastauksen tiedätte vain te. Haluatteko riidellä vai sopia.
Miten se olisi voinut hoitaa kuntoon? Ilmoittaa isän eläessä, kun isä kuolee, tulee muijalla lähtö. Leski luuli asioita ja oikeuksiaan, jotka eivät pitäneetkään paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos leski ajetaan pois perikunnan talosta, niin hänelle on hankittava asunto.
Leskellä on elinikäinen asumisoikeus puolisoiden yhteiseen kotiin. Tätä ei voi kumota, se on ns. pakottavaa lainsäädäntöä. Tilanne on toinen, jos leskellä on esim. omistuksessaan vastaavan tyyppinen asunto.
Ei kuitenkaan silloin, kun vainaja asui siinä asunnossa lesken oikeudella. Ja kyllä se on lesken oma asia hankkia asunto itselleen.
Myös silloin leskelle tulee lähtö, jos vainaja on varaton tai velkainen, koska velkojien oikeus menee lesken oikeuden edelle. Onhan noita julkkisleskiä, joille niin on käynyt. Irwinin lesken asumisen ilmeisesti pelastivat heidän ystävänsä, miten lie Nykäsen leskelle käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioiduin itse vakavaraisen eronneen herrasmiehen kanssa ja avioehtoa tehdessä asianajaja kertoi, että en joutuisi leskeksi jäädessäni muuttamaan kartanosta takaisin itähelsinkiläiseen yksiööni.
Tilanne oli toinen, koska vakavarainen herra oli eronnut omisti itse asunnon eikä ollut leski.
Tässä tapauksessa vainaja oli se leski, jolla asumisoikeus oli ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää ettei tuota asiaa hoidettu kuntoon jo isäsi eläessä. Nyt on kyse vain siitä miten haluatte toimia ja siihen vastauksen tiedätte vain te. Haluatteko riidellä vai sopia.
Miten se olisi voinut hoitaa kuntoon? Ilmoittaa isän eläessä, kun isä kuolee, tulee muijalla lähtö. Leski luuli asioita ja oikeuksiaan, jotka eivät pitäneetkään paikkaansa.
Sen olisi voinut hoitaa kuntoon tekemällä osituksen lesken ja kuolinpesän välillä siten, että leski olisi itse omistanut yksin asunnon.
Oikein lompakkoloiselle!