Muutto lähemmäs isovanhempaa vai lapsen isää?

*Kieksi

Itse erosin aikoinaan lasteni (2 alle 3-vuotiasta) isästä ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni pk-seudulta. Isä jäi sinne enkä hänen apuaan kaivannut puhumattakaan, että olisin sitä saanutkaan. Äitini apu oli korvaamatonta, sikäli mikäli sitä häneltä tarvitsin. Lapset olivat onneksi terveitä eikä juuri koskaan edes pois päiväkodista.

Jos nyt ajattelen, että olisin muuttanut isän perässä paikkakunnalle, josta en tunne ketään ja ainoa tukiverkkoni olisi ollut epäluotettava lasten isä, olisin ahdistunut aika lailla. Joo, olisin voinut ajatella, että lapset tapaavat isäänsä useammin ja saan ehkä välillä hengähtää, mutta olisin laittanut koko oman elämäni tämän ihmisen varaan ja todennäköisesti ahdistunut vieraalla paikkakunnalla. Ei kiitos! Sen sijaan hoidin itse lapseni, sain heistä voimaa ja jos tarvitsin, äidistä hoitoapua (en sitä useasti edes tarvinnut). Joo, lasten vuoksi tehdään uhrauksia ja blaa blaa, mutta ei oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Ap, miksi sinun pitäisi muuttaa yhtään mihinkään? Pysy siellä missä olet, jos se on kotipaikkakuntasi tai sitten korkeintaan muutat sinne, missä sinulla on luotettava tukiverkosto.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehkä miettiä asiaa LAPSEN kannalta. Jos isä on välittävä ja hyvä, ajan mittaan lapsi hyötyy valtavasti siitä jos elämä on samalla paikkakunnalla.

Ajatellaan vaikka koulua harrastuksia: isä tuntee ja näkee lapsen kavereita, ehtii kentän laidalle seuraamaan lapsen pelejä töiden jälkeen (ei onnistu jos iso välimatka), pystyy auttamaan arjessa (korjaamaan polkupyörän, viemään hammaslääkäriin jne.)

Lisäksi lapsen ja isän suhde on tiiviimpi, mikä yleensä auttaa lasta elämässä. Esim. Kiersi uudessa sarjassaan missä 'huonoilla teillä' olevia nuoria 'tutkinut' huomautti, että käytännössä kaikkia nuoria yhdisti "isättömyys". Toki tuosta ei voi suoria viivoja vetää, voi olla monia muitakin asioita taustalla, mutta hyvä isä suhde suojelee lapsia monilta vaaroilta.

Hohhoijaa! Nyt on kyllä vedetty mutkat niin suoriksi että morjens ja maalattu lapsenomainen kuva unelmatilanteesta :-D. Totta toki lapsen kannalta pitää ajatella lähtökohtaa, mutta jos äiti muuttaa vieraalle paikkakunnalle, missä tuntee olonsa yksinäiseksi, vieraaksi eikä kaiken lisäksi pysty kommunikoimaan saatikka luottamaan toiseen huoltajaan 100% on lähtökohdat jo niin vinksallaan, että lopputulos on huono. Ennen kaikkea äidin tulee voida hyvin. Vaikka isät ovat nykyään yhä enemmän lastensa kanssa, on äiti silti aina äiti ja harvasta isästä on häntä korvaamaan. Se on ihan biologinen asia.

Näin kyllä ohjelman mistä mainitsit niin ei se isän poissolo ollut läheskään kaikissa jutuissa syy rikolliseen elämään. Olihan siellä ns. hyvän perheen vesakin mukana ja silti oli syvällä rikollismaailmassa. Ystäväni on kolmen pojan täys-yh ja pojista on tullut fiksuja ja kunnon kansalaisia. Heille on ollut taasen voitto se, ettei heidän isä ole mukana. Heidän isä ei olisi osannut korjata polkupyörää, äiti hoiti senkin homman :-)

En muuttaisi vieraalle paikkakunnalle, jos ainoa tukiverkosto on isä, jonka kanssa kommunikointi ei toimi. Lasten etuun vedotaan, mutta huonosti voiva äiti ei ole lasten etu.

Olen tehnyt päätökseni ja muutan isän paikkakunnalle, vaikka asia hirvittää jo valmiiksi. Lapsen isä on parisuhteessa, mutta en usko, että se kestää sen, että lapsi asuu jatkossa satunnaisten tapaamisten sijaan vuoroviikot isällään. Teen myös kaikkeni, jotta välimme lähentyvät ja uskon, että ajan kanssa meistä tulee kokonainen perhe - onhan meillä jo yhteinen lapsikin. Asumiskuvioista ei ole vielä sovittu, mutta aion ehdottaa vuoroviikkoasumista. Onpahan sitten sekin kortti kokeiltu.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt päätökseni ja muutan isän paikkakunnalle, vaikka asia hirvittää jo valmiiksi. Lapsen isä on parisuhteessa, mutta en usko, että se kestää sen, että lapsi asuu jatkossa satunnaisten tapaamisten sijaan vuoroviikot isällään. Teen myös kaikkeni, jotta välimme lähentyvät ja uskon, että ajan kanssa meistä tulee kokonainen perhe - onhan meillä jo yhteinen lapsikin. Asumiskuvioista ei ole vielä sovittu, mutta aion ehdottaa vuoroviikkoasumista. Onpahan sitten sekin kortti kokeiltu.

Parisuhteen toivossa muutto isän paikkakunnalle on jo lähtökohtaisesti väärin. Tarkoituksesi on siis ensisijaisesti hajottaa isän parisuhde eikä suinkaan vahvistaa lapsen ja isän suhdetta vai?

Älä sitten ruikuta pahaa oloasi kun parisuhdetta ei tulekaan.

Miksi pitäisi muuttaa yhtään mihinkään jos kuvio toimii nyt jo ihan ok?

Pysy siellä missä olet nytkin. Muutosta vieraalle isän paikkakunnalle ilman muuta tukiverkostoa, ystäviä ja nykyistä tukiverkkoa löydät itsesi pian syvästä masennuksesta. Ei ole lapsen etu, että äiti on onneton ja henkisesti romuna.

Vierailija kirjoitti:

Lähemmäs isää. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja tehtäväsi on tukea isän ja lapsen suhdetta. Ja kuten itsekin sanoit vuoroviikkosysteemillä olisit vähemmän kuormittunut. 

Lapsi isälle kokonaan, muutat itse takaisin äitisi helmoihin. Tuleehan se aloituksesta selväksi, että lapsen paikka ei ole sinun luonasi, jos kerran isän luona on joka viikonloppu. 1 v. on aivan liian nuori vuoroviikkoasumiseen tai tuollaiseen, että vaihtaa kotia joka viikko aina arkipäiviksi ja viikonlopuiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähemmäs isää. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja tehtäväsi on tukea isän ja lapsen suhdetta. Ja kuten itsekin sanoit vuoroviikkosysteemillä olisit vähemmän kuormittunut. 

Lapsi isälle kokonaan, muutat itse takaisin äitisi helmoihin. Tuleehan se aloituksesta selväksi, että lapsen paikka ei ole sinun luonasi, jos kerran isän luona on joka viikonloppu. 1 v. on aivan liian nuori vuoroviikkoasumiseen tai tuollaiseen, että vaihtaa kotia joka viikko aina arkipäiviksi ja viikonlopuiksi. 

Lapsi on isällään siis joka toinen vkl sekä joka toisen viikon arkena 3 pv. Nyt on ollut aina kotiin palatessaan itkuinen ja siksi ajattelenkin, että vuoroviikkoasuminen olisi parempi niin ei olidi niin usein tätä kodin vaihtoa. Jos se rauhottaisi.

Anna lapsi kokonaan isälle! Ei noin pientä lasta pidä heitellä jatkuvasti kahden paikan välillä. Eihän lapsiparka edes tiedä, missä hänen kotinsa on. 

Noin pienen kuuluu olla äidin kanssa ja tavata isää joka toinen vkl.

Lapselle luvassa traumoja vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi kokonaan isälle! Ei noin pientä lasta pidä heitellä jatkuvasti kahden paikan välillä. Eihän lapsiparka edes tiedä, missä hänen kotinsa on. 

Noin pienen kuuluu olla äidin kanssa ja tavata isää joka toinen vkl.

Lapselle luvassa traumoja vanhempana.

Tämä! Miksi halusit lapsen alunperin jos nyt onkin jo ikävä omaa aikaa? Minkä ikäinen siis olet kun tuntuu äitiys olevan täysin hukassa?

Ap ei tunnu olevan kovin tasapainoinen ihminen kun suunnittelee muuttoa isän paikkakunnalle parisuhde päällimmäisenä mielessä eikä suinkaan lapsen takia. Minkälainen äiti ehdottaa 1 -vuotiaalle vuoroviikkoasumista? Ihan kammottava ajatus olla itse viikko erossa noin pienestä saatikka, mitä se tekee lapselle itselleen olla erossa äidistä. Tuon ikäisellä pitäisi olla yksi selkeä koti ja vierailla toisella huoltajalla lyhyissä pätkissä, max 2 yötä pois kotoa. En voi käsittää minkälaiset ihmiset päättää tehdä lapsia ymmärtämättä niiden tarpeita. ap:lläkin tuli yllättäen vapauden kaipuu ja siksi varmaan työntää jatkossa lastakin yhä enemmän isälle.

En pidä siitä, miten itsekkäiksi nykyäidit ovat muuttuneet. Minä minä minä ja oma vapaa-aikani on kaikkein tärkein. Hienoa toki, että isät ovat nykyään myös tiiviisti mukana lapsen kasvatuksessa, mutta kyllä tosiasia on, että pienelle lapselle äiti on kaikkein tärkein ja hänen läsnäolonsa on numero yksi.

Jotain on pahasti pielessä äidin mielenmaisemassa kun on noin paljon kuin ap erossa pienestä lapsestaan ja se on hänelle ok. Ehkä lapsi ei oireile vielä, mutta ongelmia on tiedossa kun lapsen mieli kehittyy ja kokee itsensä juurettomaksi.

Pysy ap kotonasi ja ole enemmän lapsesi kanssa. Kyllä sinne isälle ehtii useammin jahka ikää karttuu ja suhde isään on silti hyvä. Ei ne isovanhemmatkaan tosiaan unohdu, vaikka niitäkään ei näkisi kuin kerran kuussa tai kahdessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi kokonaan isälle! Ei noin pientä lasta pidä heitellä jatkuvasti kahden paikan välillä. Eihän lapsiparka edes tiedä, missä hänen kotinsa on. 

Noin pienen kuuluu olla äidin kanssa ja tavata isää joka toinen vkl.

Lapselle luvassa traumoja vanhempana.

Tämä! Miksi halusit lapsen alunperin jos nyt onkin jo ikävä omaa aikaa? Minkä ikäinen siis olet kun tuntuu äitiys olevan täysin hukassa?

Ei minulla omaa aikaa ole ylenpalttisesti ja mielestäni isän kuuluu kantaa oma osuutensa vastuusta ja se on puolet. Siksi on oikein, että lapsi viettäisi puolet ajasta isällään. Ei 1-vuotias ole liian pieni vuoroviikkoasumiseen. Olen yli 40v, mutta mitä ikä tähän ylipäätään edes kuuluu?

Olen väsynyt kun lapsi sairastelee. Päiväkodista tarttuu kaikenlaisia pöpöjä. Eikö kuitenkin tärkeintä ole, että minä voin hyvin ja näin myös jaksan hoitaa lastani?

Ap

Ap - anna lapsi isälle. On aika selvää, että sinusta ei ole äidiksi kun haluat noin pientä työntää isälle jatkuvasti ja enenevässä määrin. Miksi aikuiset, tässäkin tapauksessa jo keski-ikään ehtinyt nainen, eivät ymmärrä, mitä lapsen saaminen tuo tullessaan? Kovin heppoisin mielin olet sinäkin tähän lähtenyt jos jo lapsen elämän alkumetreillä olet noin hukassa. Olisi pitänyt yrittää huolehtia vaan itsestään eikä tehdä lapsia.

Äitiä lähelle. 

Mitä te naiset vastaisitte, jos täällä mies kysyisi, muuttaako lähelle lapsen äitiä, vai omaa äitiä joka tukee paljon lapsen hoidossa??

Vierailija kirjoitti:

Mitä te naiset vastaisitte, jos täällä mies kysyisi, muuttaako lähelle lapsen äitiä, vai omaa äitiä joka tukee paljon lapsen hoidossa??

Sanoisin, että muuttaa lähemmäs äitiään. On aika selvää, että lapsen äidillä ei ole kaikki hyvin jos hän on valmis luopumaan noin pienen lapsen lähivanhemmuudesta. Onhan se hienoa, että isät kantavat vastuuta lapsen hoidosta nykyään yhä enemmän, mutta on ihan biologinen tosiasia, että äiti ei ole = isä. Äiti on pienelle lapselle numero yksi. Äiti on luonut syvän suhteen lapseen jo raskausaikana ja on itsepetosta väittää että se isä on ihan yhtä tärkeä pienelle lapselle. 

Mietin samaa vuosia sitten ja muutin lähemmäs vanhempiani, sillä heihin voin luottaa 100% hädän hetkellä. Isä tapasi lapsiaan säännöllisesti edelleen, toki pitkän välimatkan vuoksi ei niin usein, mutta hyvät välit heillä on. Sanoisin ap:lle, että en muuttaisi vieraaseen kaupunkiin, jos on jo valmiiksi tulehtuneet välit lasten isään. Oma hyvinvointi kärsii siitä (ja lasten) että olet käytännössä yksin kaupungissa, missä ei ole yhtään ystävää.