Lue keskustelun säännöt.
Voinko vaan lähteä ja jättää mieheni ja lapseni?
28.12.2024 |
Tämä on ilkeästi sanottu, mutta en vain jaksa meidän lasta. On alakoululainen, mutta käytös on kun 3 vuotiaalla. Sylkee, lyö minua, mutta on kuitenkin minussa kokoajan kiinni, hyvä kun edes vessassa pääsen yksin käymään.
Tätä tilannetta on kestänyt jo vuosia (avauduin lapsen 4-vuotisneuvolassa) ja perhetyöntekijä kävi antamassa pari kontaktoitua kuvaa. Vaadin ja sain sentään lisätutkimuksia ja on lapsella ollaan toteamassa adhd ja muihinkin (mm psykologin) testeihin on lähetteet vetämässä.
Tuntuu ettei tunnelin päässä näy valoa. Omat voimavarat on jo aikoja myöten käytetty. Epäilen että miehenikin pettää kun ei makkarinkaan puolella tapahdu mitään. Ja miksi tapahtuisikaan kun olen kun vain varjo entisestäni. Olen menettänyt myös elämän ilon. Juon nykyään viikossa ihan liikaa koska en muuten pääse edes hetkeksi pakoon arkea kun ei ole tuki verkostoja jotka pärjäisi lapsemme kanssa.
Ainoa ajatus mistä olen saanut voimaa, olisi se että lähtisin mitään ilmoittamatta. Toki sen verran kertoisin ettei poliisietsintää tarvita, mutta muuttaisin jonnekin Lappiin erämökkiin että saisin vähän hengittää. Ja sitten aloittaisin elämääni alusta. Tottakai jossain kohtaa näkisin lastakin taas, mutta haluaisin että fyysiset ja henkiset mustelmat ehtisi parantua.
Nyky menolla tulen pian päättäämään päiväni ennen aikojaan ja tiedän että jos "vain eroan" isä yrittää olla vain vkl isä, mutta omalle voinnille mulle sopisi paremmin olla vkl äiti, mutta tämä ei ole mahdollista jos en vain lähde
Kommentit (82)
No jos on ADHD, auttaisiko lääkitys. Ja sinulle terapia/lääkitys?
Ei se mene noin, että katoat ja tulet sitten takaisin. Sulla ei ole mihin tulla takaisin.
Oma isä teki tuon häippäsyn. Ja tuli sitten muutaman vuoden kuluttua takaisin. En luottanut häneen yhtään. Avioliitto vanhempien välillä hajosi sitten myöhemmin eikä isä enää ollut sen jälkeen missään tekemisissä lastensa kanssa. On työllistetty terapeutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki eri asunto vai kumppani hankkii. Saat siellä lepoa. Asu erillään. Toinen vanhempi hoitaa lasta. Ehkä joku asiantuntija osaisi sanoa miten voi välttää lyömisen tai sylkemisen. Sukulainen pitää huolta lapsesta sillä aikaa myös? Jo pikkulapsena pitäisi ehkä tehdä rajoja lapselle, isolla lapsella se on hieman vaikeaa. Missä tilanteissa tulee lyömään, sanotko ikävällä äänellä vai ihan yhtäkkiä vaan. Onko lääkehaittaa lapsella tms. Mistä hermostuu.
Mies on sen oloinen että keksii jonkun verukkeen jolla tulisivat lapsen kanssa asunnolle tyyliin" katsotko lasta kun käyn nopeasti kaupassa" sitten se lapsi onkin kouluun asti mun luona.
Sukulaisia ei edelleen ole jotka lapsen perään katsoisi, mm tuon äkkipikaisen käytöksen takia kun alkaa lyömään. Suuttuessaan alkaa sylkeä.
Koulussa on sentään kohtuukäytöksinen eikä ole onneksi siellä käynyt kenenkään päälle. Minä saan eniten iskuja ja lapsi purkaa huonon koulupäivän minuun, usein huutamalla.
Mä en näe nyt muita ratkaisuja kun mun pois lähteminen. Joko oman käden kautta tai niin kauas että saan parannuttua ja sitten voin muuttaa lähemmäksi lasta
Ap
Miehet on kautta aikain näyttäneet mallia tuossa katoamisen taidossa, joten anna mennä vaan. Miehethän on johtajia, eikös se niin ollut, eli seuraat vaan johtajan esimerkkiä.
Heti maanantaina soitat paikkakuntasi sosiaalitoimeen ja vaadit lapsesi sijoittamista johonkin ammattilaisten pitämään ryhmäkotiin tai vastaavaan.
Saat viimeistään silloin joko itsellesi tai lapsellesi paikan kun kerrot, ettet jaksa enää etkä tiedä kumpi selviää hengissä ja kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tapa itseäsi. Vaihtoehtoja on.
Lastensuojeluun voit itse ottaa yhteyttä. Tilapäinen sijoitus tai säännöllinen tukiperhe voisi olla mahdollinen.
Sossuun yhteys ja sanot ettet jaksa enää yhtään. Lapsi tilapäishoitoon johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos on ADHD, auttaisiko lääkitys. Ja sinulle terapia/lääkitys?
Ei se mene noin, että katoat ja tulet sitten takaisin. Sulla ei ole mihin tulla takaisin.
Oma isä teki tuon häippäsyn. Ja tuli sitten muutaman vuoden kuluttua takaisin. En luottanut häneen yhtään. Avioliitto vanhempien välillä hajosi sitten myöhemmin eikä isä enää ollut sen jälkeen missään tekemisissä lastensa kanssa. On työllistetty terapeutteja.
En haluaisi tehdä tätä häipymistä, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja. Tai ainakin tilanne tuntuu siltä. Voisin kyllä vaikka soitella/laittaa viestiä lapselle sieltä Lapin erämaasta, mutta uskoisin että jos pääsisin edes pariksi viikoksi tai kuukaudeksi pois, saisin voimavaroja olla taas lapsen arjessa mukana.
Nyt multa on viety kaikki ja tämä lapsen ja miehen hylkääminen on ainoa ajatus mikä on saanut minut pysymään vielä elävien kirjoissa
Ap
Ei ole kenenkään etu, että tapat itsesi, ei myölaosen. Itsemurha on itsekästä. Voimien loppumisen tunnustaminen ja lastensuojeluun turvautuminen ei ole. Alkoholista eroon pääseminen sitten tavoitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä ei tietysti kiinnosta keksiä mitään ratkaisuja, vaikka sanot hänelle että pelkäät olevasi vaaraksi lapsille.
Mä oon melkein tehnyt niin. Esikoinen kuoli, ja itse oon kaksisuuntainen.
Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki eri asunto vai kumppani hankkii. Saat siellä lepoa. Asu erillään. Toinen vanhempi hoitaa lasta. Ehkä joku asiantuntija osaisi sanoa miten voi välttää lyömisen tai sylkemisen. Sukulainen pitää huolta lapsesta sillä aikaa myös? Jo pikkulapsena pitäisi ehkä tehdä rajoja lapselle, isolla lapsella se on hieman vaikeaa. Missä tilanteissa tulee lyömään, sanotko ikävällä äänellä vai ihan yhtäkkiä vaan. Onko lääkehaittaa lapsella tms. Mistä hermostuu.
Mies on sen oloinen että keksii jonkun verukkeen jolla tulisivat lapsen kanssa asunnolle tyyliin" katsotko lasta kun käyn nopeasti kaupassa" sitten se lapsi onkin kouluun asti mun luona.
Sukulaisia ei edelleen ole jotka lapsen perään katsoisi, mm tuon äkkipikaisen käytöksen takia kun alkaa lyömään. Suuttuessaan alkaa sylkeä.
Koulussa on sentään kohtuukäytöksinen eikä ole onne
Entä jos olet päättäväinen. Ei ole pakko suostua miehen ehdotuksiin ottaa asuntoosi lapsi. Ja kerro että voimasi on lapsen käytökseen lopussa. Mistä esimerkki on tullut lyömiseen, tarhassa vai isältä, muu? Mummojen ja suvun pitäisi kyllä auttaa hieman, jos tilanne on hankala.
Kouluikäiselle lapselle voinee aloittaa lääkityksen ja terapian. Eihän ilman niitä koulun käynnistäkään tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti heikkojen ihmisten EI TODELLAKAAN pitäisi hommata lapsia.
Voit soittaa oman Hyvinvointialueesi sosiaaliseen kriisiapuun ja kerro tilanteesi. Sieltä on sulle pakko heidän apua tarjota. Itse olen soittanut toisen ihmisen puolesta akuuttitilanteessa ja apu järjestyi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Voit soittaa oman Hyvinvointialueesi sosiaaliseen kriisiapuun ja kerro tilanteesi. Sieltä on sulle pakko heidän apua tarjota. Itse olen soittanut toisen ihmisen puolesta akuuttitilanteessa ja apu järjestyi nopeasti.
Eikö aloittaja voisi mennä sinne Lappiin sitten. Se "apu" vie varmaan ongelmiin jos ap. juo. Laittaisivat vaan parantolaan tai asuntolaan.
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei tietysti kiinnosta keksiä mitään ratkaisuja, vaikka sanot hänelle että pelkäät olevasi vaaraksi lapsille.
Oletetaan vastaava tilanne toisin päin: mies on kotona hoitamassa lapsia, juo liikaa ja sanoo että saattaa satuttaa lapsia koska on niin uupunut ja sekaisin. Ja nainen - ei tee mitään?
Niin ei voisi käydä, koska nainen ryhtyisi kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta tilanne saataisi ratkaistua.
Miksi miehet on täysin hyödyttömiä?
Sinun pitää hakea apua!
Miksi ihmeessä menisit suoraan johonkin erämökkiin edes yrittämättä hakea ensin apua.
Ja keskustele sen miehesi kanssa.
Mene nyt ensi hätään johonkin kulpylähoteliin vaikka pariksi yöksi. Kun saat nukuttua ja syötyä hyvin ja rauhassa, maailma on taas parempi paikka. Kyllä mies pärjää vlopun yli lapsen kanssa.
Hanki eri asunto vai kumppani hankkii. Saat siellä lepoa. Asu erillään. Toinen vanhempi hoitaa lasta. Ehkä joku asiantuntija osaisi sanoa miten voi välttää lyömisen tai sylkemisen. Sukulainen pitää huolta lapsesta sillä aikaa myös? Jo pikkulapsena pitäisi ehkä tehdä rajoja lapselle, isolla lapsella se on hieman vaikeaa. Missä tilanteissa tulee lyömään, sanotko ikävällä äänellä vai ihan yhtäkkiä vaan. Onko lääkehaittaa lapsella tms. Mistä hermostuu.