Rehellisesti, olisitkö jäänyt hämmästelemään 'mahtavaa' aaltoa Thaimaassa
Rannalle? Kuinka pitkäksi aikaa? Mitä ajatuksia olisi herättänyt?
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Heti veden vetäytyessä olisin lähtenyt juoksuun. Ysärillä jo alakoululaisena opin, mitä pitää tehdä jos vesi vetäytyy mereen. Ihmettelen, että niin moni ei tiennyt.
Ei tuo olisi välttämättä riittänyt. Olisimme hyvinkin silti voineet kuolla.
No siten ettei sitä opetettu Suomen kouluissa, eikä edes paikallisissa. Paikalliset ihmiset menivät keräämään rapuja ruoaksi kun vesi vetäytyi, miten turistit olisivat muka massoittain tienneet juosta pakoon kun eivät hekään? Ei tämä ollut yleistietoa silloin.
Ei kukaan 20 v myöhemmin voi muistaa, milloin mitäkin opetettiin, kun oli pieni lapsi (alakoululainen!). Eiköhän tuo ole opetettu tsunamin jälkeen ja nyt on vain tällä ihmisellä sellainen mielikuva, että opetettiin ennen tsunamia.
Ja tottakai jossain yksittäisissä kouluissa voi olla aina joku johonkin asiaan perehtynyt ja jostain asiasta innostunut opettaja, joka voi sitten kertoilla asioita tai esimerkkejä elävästä elämästä ihan oppikirjojen ulkopuoleltakin. Tai muuten painottaa jotain asiaa siinä kuin joku toinen kääntää vain seuraavan sivun, että tätä ei nyt kokeessa kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin aaltoa Aki Sirkesalon kanssa. Hän meni aallolle surfamaan. Niinistö kiipesi tolppaan.
Aki Sirkesalo kuoli perheensä kanssa bungalowiin. Bungalow romahti heidän päälleen.
20 vuotta sitten en tiennyt tätä asiaa mutta nyt tsunamin jälkeen on hyvin tiedossa enkä jäisi ihmettelemään.
Olisivatpa Vauva-palstan kirjoittelijat olleet Thaimaassa Tapaninpäivänä 20 vuotta sitten niin Tsunamissa ei olisi kuollut yhtään suomalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä tsunamivaroitus tukikohdassa ei oletettu, että Intian valtamereen tulisi hyöky siitä maanjäristyksestä, seurasivat vain Tyynen meren tilannetta.
Mutta paikallisia olisi voitu opettaa vuosikymmeniä koulussa mitä tarkoittaa kun vesi yhtäkkiä alkaa lähtemään rannasta ja turisteja ohjeistaa esimerkiksi kyltein rannalla. Suuri uhrimäärä tuli juuri siksi, että niin harva lähti ajoissa turvaan. Jos "kaikki" olisivat tienneet, uhreja olisi luultavasti tullut "vain" satoja satojen tuhansien sijaan.
Ilmeisesti jotkut ei vieläkään tajua, että suurin osa tsunamin uhreista ei ollut rannalla pällistelemässä aaltoa vaan kotona, kaupungilla, töissä, ostoksilla ja mitä ikinä ihmiset tekevät. Ei se tsunami jäänyt rantaan vaan tuhosi kokonaisia asuinalueita, taloja, kulkuteitä, kyliä ja kaupunkeja. Siitähän sen tuhovoima tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka väittää että olisivat samantien paenneet "kun koulussa aikoinaan opetettiin" niin todennäköisesti ette olisi. Vasta tuon tapahtuman jälkeen tuo tieto on kairautunut ihmisten mieliin. Siellä olisitte samalla tavalla hölmistyneenä ihmetelleet mitä nyt oikein tapahtuu.
Mutta ei kaikki sinne jääneet möllöttämään sillonkaan, vaan tajusivat lähteä. Juuri nämä on olleet kertomassa tästä dokumenteissa. Pari päivää sitten tuli National Geographicilta neljäosainen dokumentti ja siinä ne fiksummat oli kertomassa juuri tuosta hetkestä. En tarkoita tässä Ruudun dokumenttia, sitä en ole vielä katsonut.
Totta, mutta harva heistäkään taisi tajuta miten paha tilanne lopulta tulisi olemaan. Jos olisi tajunnut, olisi karjunut muitakin rannallaolijoita lähtemään pois ja kauas ja vähän nopeasti sittenkin.
Suurin ongelma tämän palstan tietämyksessä selkeästi on, että ihmiset luulevat tsunamissa kuolleiden olleen kaikkien rannalla.
Tiesin jo silloin mikä on tsunami, olisin lähtenyt täyttä vauhtia pois rannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan, tiedän mitä tarkoittaa kun vesi vetäytyy rannasta. Myös lapseni tietää sen, kuuluu ihan perusopetukseen.
No ei ollut 20 vuotta sitten tällaista tietoa. Nyt on hyvä viisastella.
Kyllä toisilla oli. Sinulla ja monella muulla ei ollut.
Varmaan olisin jäänyt ihmettelemään.
Ennen tätä onnettomuutta en tiennyt mitään tsunamista.
Sitä en tiedä missä vaiheessa olisin tajunnut lähteä karkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka väittää että olisivat samantien paenneet "kun koulussa aikoinaan opetettiin" niin todennäköisesti ette olisi. Vasta tuon tapahtuman jälkeen tuo tieto on kairautunut ihmisten mieliin. Siellä olisitte samalla tavalla hölmistyneenä ihmetelleet mitä nyt oikein tapahtuu.
Mutta ei kaikki sinne jääneet möllöttämään sillonkaan, vaan tajusivat lähteä. Juuri nämä on olleet kertomassa tästä dokumenteissa. Pari päivää sitten tuli National Geographicilta neljäosainen dokumentti ja siinä ne fiksummat oli kertomassa juuri tuosta hetkestä. En tarkoita tässä Ruudun dokumenttia, sitä en ole vielä katsonut.
Totta, mutta harva heistäkään taisi tajuta miten paha tilanne lopulta tulisi olemaan. Jos olisi tajunnut, olisi karjunut muitakin rannallaolijoita lähtemään pois ja kauas ja vähän nopeasti sit
Itse en olisi kyllä tiennyt, ja Suomen tiedotusvälineissäkin taidettiin ensin puhua maanjäristyksestä vain (tai äitini kertoi ainakin vain sitä sanaa käyttäen asiasta aamulla, kun olin joulun takia hänen luonaan käymässä silloin).
Maikkarilla olevassa dokkarissa oli kuitenkin myös tällainen tapaus, jossa luksuslomapaikan työharjoittelija ällisteli aina vaan vetäytyvää vesirajaa. Surffarina hän tajusi, että vesi tulee kyllä aaltona takaisin ja soitti pomolleen.
Pomo taas oli kuullut vaimonsa sanovan, että maa oli aamulla järisssyt. Pomo piti asiaa vaimon horinana ja raskaan liikenteen aiheuttamana tärinänä, mutta osasi yhdistää nämä kaksi juttua ja määräsi evakuoinnin, käski vaikka tukasta raahata turistit kauemmas. Olivat nyt jälkeenpäin sitä mieltä, että moni pelastui tämän nuoren surffarin ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä tsunamivaroitus tukikohdassa ei oletettu, että Intian valtamereen tulisi hyöky siitä maanjäristyksestä, seurasivat vain Tyynen meren tilannetta.
Mutta paikallisia olisi voitu opettaa vuosikymmeniä koulussa mitä tarkoittaa kun vesi yhtäkkiä alkaa lähtemään rannasta ja turisteja ohjeistaa esimerkiksi kyltein rannalla. Suuri uhrimäärä tuli juuri siksi, että niin harva lähti ajoissa turvaan. Jos "kaikki" olisivat tienneet, uhreja olisi luultavasti tullut "vain" satoja satojen tuhansien sijaan.
Musta jotenkin tuntuu, että suurin osa esim. 200 000 kuolleesta indonesialaisista ei edes seissyt rannalla pällistelemässä veden katoamista. Todennäköisesti olivat muissa päivittäisissä puuhissaan ja autuaan tietämättömiä siitä, että jokin aalto on heitä kohden matkalla.
Ikävä kyllä rannalta lähtö ei olisi auttanut ellei olisi tajunnut juosta hiton kauas ja kiivetä korkealle.
Olisin itse varmaan kävellyt vain vähän kauemmas ja jäänyt sinne pällistelemään ajatellen,että nilkat saattaa kastua.
Ei 80luvulla peruskoulussa opetettu mistään tsunameista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen kanssa katselimme merelle ja ihmettelimme ilmeisen suurta aaltoa. Sitten vanhemmat tajusi, että ehkä kannattaisi lähteä rannalta, joten lähdettiin. Mutta en usko kenenkään meistä ajatelleen että kyseessä oli juuri tsunami tai että se olisi ollut niin vaaraallinen. Lähdettiin kauemmas lähinnä sen vuoksi, että mukana oli tuolloin myös pikkusisarukseni. Mutta siinä vaiheessa ehdittiin mennä vain jonkin matkaa kauemmas. Olin silloin yläasteikäinen ja menin edellä, en oikeastaan tiedä mitä muille tapahtui. Itse en missään vaiheessa varsinaisesti joutunut vaaraan, vesi nousi välillä rinnan korkeudelle, mutta pääsin eteenpäin ja selvisin mustelmilla ja haavoilla. Toinen vanhemmistani pelastui minun lisäkseni.
Hurja juttu. Tuntuuko sinusta, että olet jo sen pahimman kohdannut ja selviät mistä vain? Miten selvisit? Mietitkö usein asiaa?
En halua ajatella elämääni vain tsunamin kautta, tai vertailla sitä muihin elämänkokemuksiini. Läheisten kuolemat on varmaan aina pahoja kokemuksia, tapahtui ne sitten miten tahansa. Meillä tapahtui näin, jonkun toisen kohdalla toisin. Minulla oli tukena vanhempani ja muut läheiset. Selviäminen on mielestäni väärä termi sillä tavalla että ainahan elämä menee eteenpäin tavalla tai toisella. Mutta jos ajatellaan selviämisenä sitä että elämä tuntuu vielä elämisen arvoiselta tai mielekkäältä, niin läheiset, tulevaisuuden haaveet, asiat mitä halusin tehdä ja kokea, ja mielekäs tekeminen yleisesti oli varmaan tärkeimmät. Varmasti aika nuori ikäkin auttoi. Allekirjoitan myös tietyiltä osin sen että aika kultaa muistot, ja muutaman muunkin kliseen.
Tietysti asiaa tulee mietittyä aika usein jollain tavalla, tosin nykyään mietin enemmän kuolleita läheisiä itsessään enkä heidän kuolinsyytä tai tsunamia. Mutta varsinkin silloin kun aihe on enemmän pinnalla tulee mietittyä enemmän.
jossain videossa instahoro käveli kädet puuskassa eikä edes katsonut lähestyvää aaltoa
Vierailija kirjoitti:
jossain videossa instahoro käveli kädet puuskassa eikä edes katsonut lähestyvää aaltoa
Instagram perustettiin 6 vuotta myöhemmin, mutta hyvä yritys.
Vierailija kirjoitti:
Perheen kanssa katselimme merelle ja ihmettelimme ilmeisen suurta aaltoa. Sitten vanhemmat tajusi, että ehkä kannattaisi lähteä rannalta, joten lähdettiin. Mutta en usko kenenkään meistä ajatelleen että kyseessä oli juuri tsunami tai että se olisi ollut niin vaaraallinen. Lähdettiin kauemmas lähinnä sen vuoksi, että mukana oli tuolloin myös pikkusisarukseni. Mutta siinä vaiheessa ehdittiin mennä vain jonkin matkaa kauemmas. Olin silloin yläasteikäinen ja menin edellä, en oikeastaan tiedä mitä muille tapahtui. Itse en missään vaiheessa varsinaisesti joutunut vaaraan, vesi nousi välillä rinnan korkeudelle, mutta pääsin eteenpäin ja selvisin mustelmilla ja haavoilla. Toinen vanhemmistani pelastui minun lisäkseni.
Tuohon kuvaukseesi (perheestä 1 vanhempi ja 1 lapsi pelastui, pelastunut yläasteikäinen) sopii vain yksi tsunamissa ollut suomalainen perhe ja siinäkin lapset (pojat) olivat hyvin samanikäisiä, vain 2 vuotta ikäeroa. Vanhempi pelastui, nuorempi ei, vanhemmista toinen pelastui.
Aika tunnistettavasti kerrot itsestäsi, nimet pystyy selvittämään kadonneiden listasta. Vai onko koko tarina vain satua ja halua esiintyä tsunamista selviytyneenä? Vaiko seuraavaksi kerrot että et olekaan suomalainen?
Huvittavan paljon pätijöitä täällä,varmaan samoja jotka Estonia-ketjussa väitti ettå olisivat ekoista kolahduksista juosseet kannelle ja pukeneet liivit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin aaltoa Aki Sirkesalon kanssa. Hän meni aallolle surfamaan. Niinistö kiipesi tolppaan.
Aki Sirkesalo kuoli perheensä kanssa bungalowiin. Bungalow romahti heidän päälleen.
Heidänhän oli kyseisenä päivänä tarkoitus olla viidakkoretkellä, jossa olisivat olleet täysin turvassa, mutta lapsen sairastuttua olivat peruneet retkelle osallistumisen.
80 luvulla ostin akvaarion. Ostin myös useita harrastukseen liittyviä kirjoja. Jossain englanninkielisessä opuksessa kerrottiin kaloista, joita idän (kiinalaiset) ihmiset pitivät lasipurkeissa ennustajina. Nämä kalat alkoivat poukkoilla reilusti ennen maanjäristyksiä ja tsunameja.
Suomessa ko. kaloja myytiin tuolloin, kasarilla nimellä aasianmutakala.
Eli, oliko tietämystä paikallisillakin paremmin jotain 1800 luvulla ja katosiko se sitten?