Uskovainen äitini elää vain "tuonpuoleista" varten. En jaksa enää.
Äitini jäi leskeksi noin 2v sitten. Asuu yksin noin tunnin ajomatkan päässä minusta ja lapsenlapsistaan. Olen yrittänyt saada häntä muuttamaan lähemmäksi meitä, jotta voisi olla enemmän lastenlasten (ja minun) elämässä mukana.
Ei halua muuttaa. Minun on vaikea sitä ymmärtää, koska olemme hänen ainoat läheiset ihmiset ja sukulaiset. Pyrimme käymään kylässä noin 2 viikon välein, joskus harvemmin jos on kovasti kiireitä. Häntä tämä ei tunnu haittaavan. Ei käy koskaan meillä, vaikka bussilla pääsisi ja vierashuonekin löytyy.
Tiedän, että tämä selittyy hänen uskollaan. Ei niin välitä tästä elämästä, kun keskittyy niin kovasti siihen seuraavaan. Itse en ymmärrä, miksei voisi täällä maan päällä kuitenkin olla enemmän läsnä ja mukana meidän elämässä, onko se jotenkin pois siitä seuraavasta, jos niin tekisi?
Olen vaan jotenkin tosi uupunut ja mietin usein millaista olisi jos olisi "normaali" äiti. Sellainen jota kiinnostaa myös nämä maanpäälliset asiat, kuten lastenlasten koulu ja harrastukset. Mutta ei.
Tähän loppuun vielä pieni "kiva" esimerkki äitini käytöksestä noin 20 vuoden takaa. Olin vakavasti masentunut ja joutunut keskeyttämään opinnot. Vanhempani olivat kylässä ja äitini totesi minulle vaan, että mikäli päädyt "lopulliseen ratkaisuun", niin pitää tehdä ensin ristinmerkki ja rukoilla. Tuntui hirveältä, että oma äitini ei tuntunut välittävän elänkö vai kuolenko, kunhan teen tietyt rituaalit oikein.
No joo, tää nyt oli tällainen avautuminen. Ehkä täältä löytyy joku kohtalotoveri.
Kommentit (114)
Lukekaa viestini nro 60. Ette tunne Raamattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan uudestisyntynyt, pelastavassa uskossa oleva, kehota ketään itsemurhaan !
No ei hän toki siihen kehottanut!
ap
Ja siitä on vuosia? Ja olisiko hän voinut estää jos halusit kuolla? Muuttuiko äiti vasta leskeydyttyään? Onko se surua? Joka tapauksessa on se hänen oikeutensa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on välit äitiisi. Oma äitini ei ole uskonsa vuoksi missään tekemisissä minun, syntisen kanssa. Eikä lastenlastensakaan. Kyllä uskonto on hieno ja kaunis asia😊
Helpottaa ymmärtämistä kun tajuaa että uskovaiset ovat 99% mieleltään sairaita. Tarvitsisivat kipeästi lääkettä ja terapiaa. Parempi että lapsesi eivät kuulu hänen elämäänsä, saisivat traumoja. Omaiset eivät voi parantaa, vain lääkärit, jos nyt aina hekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on maailman valo, emme me.
Meidän tulee kohdella lähimmäisiämme oikeudenmukaisesta ja auttaa heikkoja, mutta me emme ole valo. Jeesus voi toimia meidän kauttamme, mutta me emme ole valo. Sitä sanaa kannattaa käyttää varoen, sillä se on myös Jumalan vastustajan käyttämä ilmaisu, Lucifer valon tuoja.
Kyllä! Emme ole maailman valo, Jeesus yksin on maailman valo.
Meidän tulee kuiteinkin heijastaa Jeesuksen valoa ja totuutta. Näin pysyykin uudestisyntynyt, Pyhällä Hengellä täyttynyt uskova tekemään.
Menee niin kauhean yleväksi nyt, etten enää osaa vastata, vaikka uskovana itseäni pidänkin. Mutta siunausta sinne:)
No kyllä siellä näemmä puhutaan, että olemme maailman valkeus, vuoden 1776 Raamattu Matt. 5.
14. Te olette maailman valkeus*. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on,
15. Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.
16. Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Uudemmissa käännöksissä käännetty valkeus/valo.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa viestini nro 60. Ette tunne Raamattua.
Kyllä, ei pysty vaan kaikkea ulkoa muistamaan. Mutta vihjeeksi, kannattaa oikeasti varoa käyttämästä tiettyjä sanoja, sillä ne yhdistetään helposti johonkin muuhun, jos ei ole mitään linkkiä mukana. Jos laitat, "te olette valo", niin se ei yksinään kerro mitään, mutta nuo Raamatun kohdat oli ihan hyvä siihen perään. Luin sen huonosti, mutta puhutaan tosiaan valosta. Tarkoittaa tietenkin, että meidän tulee olla ja toimia kuten Jeesus toimisi. Niinkuin taisit myöhemmin kirjoittaakin.
20v sitten? Eipä isääsikään näköjään kiinnostanut "lopullinen ratkaisusi". Molemmat vanhempasi olivat näköjään paikalla. Et tainnut olla isin tyttö?
Käytän mieluummin Raamatun kohtaa, jossa meistä kristityistä puhutaan suolana. Sitä ei voine käsittää väärin.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Olipa ikävästi sanottu äidiltäsi masennuksen hetkellä sulle. En tiedä auttaako tuohon mikään jos hän elää omassa maailmassaan eikä ehkä vaikuta käyvän ihan täysillä. Voihan olla että taustalla on joku diagnosoimatta jäänyt mielenterveysongelma.
Kyllä, samaa mieltä. Kaikki tässä tapauksessa ei selity äidin uskolla. Epäilen myös esim. mielenterveys- tai luonneongelmaa, kenties hankalan lapsuuden vaikutuksia tms.
Uskovissa, niin kuin muissakin ihmisryhmissä, löytyy sekä terveitä ja fiksuja että sitten niitä vähemmän terveitä ja fiksuja myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa ikävästi sanottu äidiltäsi masennuksen hetkellä sulle. En tiedä auttaako tuohon mikään jos hän elää omassa maailmassaan eikä ehkä vaikuta käyvän ihan täysillä. Voihan olla että taustalla on joku diagnosoimatta jäänyt mielenterveysongelma.
Kyllä, samaa mieltä. Kaikki tässä tapauksessa ei selity äidin uskolla. Epäilen myös esim. mielenterveys- tai luonneongelmaa, kenties hankalan lapsuuden vaikutuksia tms.
Uskovissa, niin kuin muissakin ihmisryhmissä, löytyy sekä terveitä ja fiksuja että sitten niitä vähemmän terveitä ja fiksuja myöskin.
Olihan isäkin kylmä, koska asia ei häntä liikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
20v sitten? Eipä isääsikään näköjään kiinnostanut "lopullinen ratkaisusi". Molemmat vanhempasi olivat näköjään paikalla. Et tainnut olla isin tyttö?
En ollut en. Isä oli aina etäinen ja äiti kontrolloi hänen tekemisiään. Ei tainnut isällä olla edes oikein tietoa mun tilanteesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan uudestisyntynyt, pelastavassa uskossa oleva, kehota ketään itsemurhaan !
No ei hän toki siihen kehottanut!
ap
Ja siitä on vuosia? Ja olisiko hän voinut estää jos halusit kuolla? Muuttuiko äiti vasta leskeydyttyään? Onko se surua? Joka tapauksessa on se hänen oikeutensa.
On ollut samanlainen niin kauan kuin muistan. Kaipa se on hänen oikeutensa. Minun oikeuteni on se, että se harmittaa, turhauttaa ja surettaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20v sitten? Eipä isääsikään näköjään kiinnostanut "lopullinen ratkaisusi". Molemmat vanhempasi olivat näköjään paikalla. Et tainnut olla isin tyttö?
En ollut en. Isä oli aina etäinen ja äiti kontrolloi hänen tekemisiään. Ei tainnut isällä olla edes oikein tietoa mun tilanteesta.
ap
Eikä isällä kiinnostustakaan tainnut olla. Eihän asiat muuten tuohon solmuun olisi mennyt. Isän roolia aina vähätellään, mutta tässä se näkyy. Äidit on aina syyllisiä, ja isä on se pelastava ritari, joka ei koskaan tullut, koska äiti pilasi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että joudut seuraamaan sitä, että äitisi jättää ainoan elämänsä elämättä. Kannattaa pyrkiä ajattelemaan, että tuo on hänelle se mieluinen tapa elää.
Kuka voi sanoa toisen elämästä, että se on elämätöntä elämää? Jos ihminen on tyytyväinen itse siihen omaan elämäänsä, niin asia on, kuten pitääkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että joudut seuraamaan sitä, että äitisi jättää ainoan elämänsä elämättä. Kannattaa pyrkiä ajattelemaan, että tuo on hänelle se mieluinen tapa elää.
Kuka voi sanoa toisen elämästä, että se on elämätöntä elämää? Jos ihminen on tyytyväinen itse siihen omaan elämäänsä, niin asia on, kuten pitääkin olla.
Tuo uskonto tekee asiasta monimutkaisen, kun tietyissä piireissä sitä pidetään jopa hyvänä asiana jos maanpäällinen elämä on vaikeaa, jopa kärsimystä. Silloin ihminen ei pyri tekemään omasta tai muiden elämästä hyvää tai helppoa.
Mun koko äidin suku on tuollaista porukkaa, meidät on ns eristetty pois kun emme usko. Meillä tarkoitan äitiä ja hänen lapsiaan. Hänen isä ja sisaret on just tollaisia, aiemmin sentäs halusivat viesteillä kysellä kuulumisia ja toivottaa hyviä juhlia yms. Mutta äitin isä meni naimisiin tositosiuskovaisen kanssa eikä halua meidän kanssa olla missään tekemisissä, kun emme usko.
Aiemmin toinen täti oli vielä "salaa" meidän kaa tekemisissä ja kertoi, että he miettii joka kahvihetkellä missä järjestyksessä menevät taivaaseen.
Sitten ei uskaltanut enää olla tekemisissä.
Ei vaan voi ymmärtää, jos mä uskoisin tommoisiin niin kyllä mä olisin maan päällä sellaisten ihmisten kanssa, keitä en sitten siellä taivaassa pääsisi näkemään..
Miksi sinä et lapsesi kanssa muuta lähelle äitiäsi? Miksi äitisi pitäisi muuttaa, ajattelen esim. että hänellä on siellä asuinpaikassaan uskonyhteisö, jossa ystäviä tai muuten tuttavia naapuristossa. Ja kukapa sitä nyt kotoaan lähtisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Äitisi kuulostaa todella raskaalta persoonalta.
Raskas on oikein hyvä sana kuvaamaan häntä.
ap
Eikö tilanne olisi vielä raskaampi, jos hän asuisi siinä vaikka naapuritalossa teidän lähellä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä et lapsesi kanssa muuta lähelle äitiäsi? Miksi äitisi pitäisi muuttaa, ajattelen esim. että hänellä on siellä asuinpaikassaan uskonyhteisö, jossa ystäviä tai muuten tuttavia naapuristossa. Ja kukapa sitä nyt kotoaan lähtisi?
No ei ole oikein mahdollista meidän muuttaa, kun on työpaikat, lasten koulut ja harrastuspaikat tässä lähellä. Se voi olla meillä kaikilla ennemmin tai myöhemmin pakko lähteä sieltä kotoa. Ajattelen, että nyt olisi vielä hyvä hetki hänen sopeutua uuteen asuntoon.
ap
Juu, tiedän :)