Uskovainen äitini elää vain "tuonpuoleista" varten. En jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minun äiti on myös uskossa oleva ihminen. Ei vietä joulua, ei osallistu lastenlasten syntymäpäiville tai muihinkaan juhliin. Tämä on ihan ok, jokainen aikuinen ihminen elää niin kuin elää oman vakaumuksen mukaan. Mutta sitä en hyväksy, että minun perheen valintoja arvostellaan, esim. sitä että lapsella on synttärit ja kakku. Mummon mielestä lapsen ei tarvitse olla keskipisteenä. Mummon mielestä lapsi ei tarvitse joululahjaa tai joulukuusta. Itse olisin lapsena ollut tosi onni jos meillä olisi laitettu joulu, mutta ei laitettu kun se ei sopinut äidin uskontoon. Ja se on ihan ok, aikuisethan sen päättää miten juhlua vietetään vai ei mitenkään. Mutta nyt kun olen itse aikuinen niin omasta joulustani kaipaa yhtään mitään arvostelua, sillä nyt minä olen aikuinen ja päätän miten teen. Mies kysyi, että haetaanko minun äiti meille jouluksi. Totesin vaan, että ei ole mitään syytä hakea, ei viihtyisi kuitenkaan.

Tämä isoäiti on varmaankin jehovan todistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen yrittänyt saada häntä muuttamaan lähemmäksi meitä, jotta voisi olla enemmän lastenlasten (ja minun) elämässä mukana."

No lopeta se yrittäminen ja väkisin tyrkyttäminen. Hän ei halua sitä! Sulla on joku ongelma kun et tajua ettei äitisi jaksa EHKÄ teitä enempää kuin kerran kahdessa viikossa..? Miksi hänen pitäisi asua teitä lähempänä, jättää rakas kotinsa, tuttu ympäristö ja olla tekemisissä koko ajan. Miksi itsekään haluat sitä jos on ongelmia joskus. Anna muiden elää tavallaan, rauhassa. Ja vaikka asuisitte lähempänä teoriassa esim. te muuttaisitte lähemmäs kun äiti on vanha, ei tarkoita että haluaisi koko ajan olla yhdessä. Lepoa ja omaa elämää. Johan moni väsyy sellaiseen jatkuvaa yhdessäoloon ja sukulointiin. Jos etsit kommuunielämää, hae se aikuisten kanssa muualta. 

Oletpa sinä harvinaisen tyhmä.

Sitten kun vanha äi

Ot: niillä vanhuksilla, joilla on omakin elämä, muutto lähemmäs lapsia voi tehdä elämän todella yksinäiseksi.

Edesmennyt äitini sanoi jo kymmenen vuotta ennen poismenoaan että kuolee kohta eikä hänen kannata enää ostaa esim vaatteita. Ei häneen kannata enää sijoittaa oli tunnuslauseena. Ilmeisesti tätä asennetta on enemmänkin liikkeellä.

Minun lapseni asuvat 500km päässä. Varsinkin toinen heistä pyytää usein minua muuttamaan lähemmäs.

Ei ole helppo päätös. Olen pian eläkeiässä. Tässä iässä muuttaminen kauas paikkakunnalta, jossa on asunut vuosikymmeniä on kaikkea muuta kuin helppoa.

Ymmärrän täysin aloittajan äitiä.

No äitisi on kuunnellut tyttärensä ongelmia koko tyttären elämän ajan. Tytär kuuntelee nyt vuorostaan omia lapsiaan , parasta edessä murrosikä ja kotoa lähtö. Äiti on ihan oikeassa että kun haluaa kuolla tai on kuolemassa niin tekee ristin merkin ja isämeitää kuin hyvä jos omistaa ristin sehän on sovituksen symboli. Jos sydän on väsynyt eikä jaksa täällä on valinta miten jatkaa ei sitä Raamatussa tuomita Jeesus sanoo sen sydän on väsynyt/ jotkut on liian hyviä tähän pahaan maailmaan. Sydämet tutkii niiden luoja ei ihminen. Syyttäminen on vihollisen hommia. Kiusaaja on vihollisen ammatti. Jos haluat auttaa muuta itse äitisi lähelle. Olet nuorempi muuttamaan hän vanhenee. Älä esitä vaatimuksia vaan vaihteeksi anna jotain vaatimatta takaisin. Ihminen on itsekäs aina. Äidin on iloinen kun hän näkee lapsenlapset ja voit antaa heistä kuvia muistoksi paperisia. Vanhuksia ei saa kiusata tietokoneilla. Sitten kun omat lapsesi lähtee luotasi älä narise. 

Anna, hyvä ihminen äitisi olla rauhassa.

Ap haluaisi äidistään ilmaisen lapsenpiian🙄

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni asuvat 500km päässä. Varsinkin toinen heistä pyytää usein minua muuttamaan lähemmäs.

Ei ole helppo päätös. Olen pian eläkeiässä. Tässä iässä muuttaminen kauas paikkakunnalta, jossa on asunut vuosikymmeniä on kaikkea muuta kuin helppoa.

Ymmärrän täysin aloittajan äitiä.

Kannattaisi varautua tulevaisuuteen. Vanhenemisen myötä kunto heikkenee ja on hyvä saada apua lähellä asuvilta lapsilta. Muutto on nyt helpompaa kuin myöhemmin.

Minkä ikäinen äitisi on ap?

Jos hän pärjää itsenäisesti, hoitaa asiansa niin anna hänen olla rauhassa tutussa omassa ympäristössään.

Apua voi itse ostaa.

Hän on ehkä introvertti joka ei juurikaan kaipaa seuraa. Käytte silloin tällöin tapaamassa oman jaksamisesi mukaan.

Ylös, ulos ja lenkille. Jos masentunut ei tuota noudata niin silloin on aika mennä testamentin tekoon. Ja varmistaa ettei sukulaisille jää sotkuja selvitettäväksi. Nm aivonpaloja seiniltä pesseenä.

Ei vanhuksia kannata lähiseudulle riesaksi tuoda. Hoivakotiin vaan kun aika koittaa. Ikäihmisille ei lastenhoitoa voi ulkoistaa vaikka miten itseä laiskotuttaisi.

Kuulostaa raskaalta. Mitä olen seurannut, niin uskovaiset monesti ajattelevat, että ihmisiin ei voi luottaa, mutta Jumalaan voi.  Voi olla että näin ajattelevalla on niin perustavaalaatua olevia huonoja kokemuksia ihmisistä, että päätyy ajattelemaan näin. Mutta se on läheisille raskasta. Minäkin kaipaisin halausta enkä aina raamatunlauseita. 

Kyllä minä jatkaisin sitä omaa elämää oman perheen kanssa. Kumpi ap sinulle on tärkeämpi, äiti vaiko omat lapset, ennen kaikkea sinä itse? 

 

et voi muuttaa kuin itseäsi. Ja en, en ole pumpulissa elänyt. Minun äitini oli väkivaltainen, sairas ihminen, mutta nykyään muuttunut. Olin 16 vuotta pois hänen elämästä perheineni. Hänellä jäi näkemättä lastenlasten ja lapsenlapsenlapsen  kasvu ja kehitys. On kuitenkin avosylin vastaanottanut ja nauttii kaikesta terveempänä ja järkevämpänä ihmisenä. En tiedä mikä hänet muutti. Ehkä isäni sairaus, jättivät alkoholin piis. 

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt äitini sanoi jo kymmenen vuotta ennen poismenoaan että kuolee kohta eikä hänen kannata enää ostaa esim vaatteita. Ei häneen kannata enää sijoittaa oli tunnuslauseena. Ilmeisesti tätä asennetta on enemmänkin liikkeellä.

Toisille ikäihmisille 10 vuotta on kuin sekunti

toisille nuoremmille se voi olla kuin 100 vuotta