Meidän lapsiperheen autoton elämä tuntuu olevan ongelma kaikille muille paitsi meille
Niin, lähipiiri (erityisesti minun vanhemmat) jankuttavat koko ajan että milloinkas ostatte auton. Asutaan 3km päässä pienen kaupungin keskustasta, kuljetaan kaikki matkat pyörällä, lapset istuvat pyöräkärryssä. Meillä on kummallakin sekä kesä- että talvipyörät ja sekä aikuisille että lapsille sopivaa ulkovaatetta, lasten kärry on katettu joten siellä pysyy kuivana sateessakin. Miksi tämä risoo niin monia?
Kommentit (138)
En minä auton omistajana ala miksikään yleiseksi taksiksi kenellekään, se on olen tehnyt kaikille selväksi, ja pidän rajani. Ja on toiminut hyvin käytäntö. Itse päätän/harkitsen tilanteen mukaan toisten mahdolliset kuljettamiset, eikä ne muut päätä minun puolesta omia kyyti tarpeitaan.
Miten autohulluja voi ihmiset olla? Siis en tarkoita sitä, että ollaan puolesta tai vastaan vaan sitä, että henkeen ja vereen otetaan tuo asia vakavasti.
Hyvä, jos kaupungissa on vain yksi jäähalli ja siellä riittävästi harjoitusvuoroja. Eikä lapsi halua jääkiekkomaalivahdiksi, siinä kenttäpelaajan varustekassissakin on melkoisesti kantamista, jo muutamassa sadassa metrissä. Ja toivotaan myös, etteivät valitse sellaista lajia, jossa kilpaillaan, koska aika nuoresta pitäen niitä kilpailuita järjestetään muualla kun siinä omalla kentällä/hallissa. Ainakaan Tampereella ei noin hyvä tilanne ole. Pieniäkin junnuja pitää kuljetella ympäri kaupunkia ja naapurikuntien jäähalleihin. Kaupunginosafutisjoukkueet alkaa pelata jo tosi pieninä pitkin kaupunkia. Täällä tosin joukkoliikenne on aivan surkeaa jollei asu ratikkareitin vierellä.
Vierailija kirjoitti:
Autoilevana mummona minua kiehuttaa se, että pojan perhe olettaa minun hankkivan turvaistuimet ja hakevan heidät asemalta mummolaan, kun bussit eivät täälläpäin kulje. Ehei, soittakoot taksin. Minulla ei ole aikomustakaan sijoittaa tuhatlappusta kerran kuukaudessa tehtävän vierailun takia.
Meillä on autossa pojan kaveriperheen vanha istuin. Käytettynähän turvaistuimia ei oikein uskalla ostaa. Pojalle tai vaimoilleen ei tulisi mieleenkään vaatia mummola-autoon uutta turvaistuinta. Ratkaisuja löytyy, jos on hyvää tahtoa.
Meillä auto on miehen maksama ja miehen käytössä pääasiassa työpäivisin eli 5 pvä viikossa. Hän hyötyy kyllä siitä lyhyempänä työmatkaan ajallisesti ja onhan siinä mukavuus tekijäkin.
Kauppareissuihin toki käytetään sitten työaikojen ulkopuolella.
Joskus pummaan kyydit tottakai, jotta ei turhaan tarvitse ostaa bussilippua. Ei tarvetta kuukausikortin kuitenkaan. Mutta ei mitään hankalia juttuja eli esim. kyydit työmatkan varrella jne.
Onpa töykeää.
Kuulkaas nyt, harvassa taloudessa auton kulut jaetaan puoliksi, jos auto lähinnä miehen käytössä työmatkoihin, vaikka sitä käytetään myös perheen yhteisiin juttuihin kuten kauppareissuihin. Tuo vastauksena siihen kun jotkut supisseet, että kuinka kamalaa varmaan, kun joku pääsee autolla, ilman että maksaa siitä?
Ties vaikka ei HSL lippujakaan pahemmin osta. Hehheh hirveää.
Muistuu mieleen hauska tapaus kerran. Autossa olisi ollut tilaa mutta narinaa kuuluu, että jos on HSL lippu niin miksi pitäisi autokyytiin tulla.
Vierailija kirjoitti:
Autoilevana mummona minua kiehuttaa se, että pojan perhe olettaa minun hankkivan turvaistuimet ja hakevan heidät asemalta mummolaan, kun bussit eivät täälläpäin kulje. Ehei, soittakoot taksin. Minulla ei ole aikomustakaan sijoittaa tuhatlappusta kerran kuukaudessa tehtävän vierailun takia.
Olen jo useamman vuoden kuljettanut ainakin kerran kuussa tyttäreni lapsia kotoaan mummolaan ja takaisin ja muillekin reissuille. Nakkaan varastostani turvaistuimet auton kyytiin ja menoksi. Ei ole minulle suuri vaiva. Matkaa edestakaisin tulee hieman alle 200 km. Istuimet eivät maltaita maksa suhteessa siihen, kun niiden käyttöikä on useita vuosia (siirtyvät isommalta pienemmälle). Lastenlasten ollessa vauvaikäisiä, en ole heitä yksin kuljettanut, vaan tyttäreni on ollut aina silloin mukana.
Mukava on höpötellä lastenlasten kanssa automatkoilla. Useimmiten minä olen kuskina näillä reissuilla, mutta välillä on pappakin.
Lähellä meitä asuvat noin kuusikymppiset mummo ja pappa, joilla ei käy koskaan lapsenlapset kylässä (kyseinen mummo on itse sen sanonut ääneen ja se myös on näkynyt vuosien saatossa, myös naamavärkistä). Jokainen tietysti tyylillään...
Älkää sanoko, että se yksi väite oli myös sen naisen suhteen, että ei menty sinne tai tänne koska ei halua mennä julkisilla kuten lasten harrastukset tms. Bihahaaaaaaa!
Älkäö sanoko että ihmiset on niin yksinkertaisia?
Mihin sitä autoa tarvii. Pentujen ei muutenkaan tarvitse harrastaa mitään junttilajeja kuten joukkueurheilua. Harrastakoot sellaista minne pääsee pyörällä tai bussilla.
Auto ei välttämätön Helsinki-Espoo (Vantaa en tiedä) mutta se paljon siitä koituu harmia riippuu pitkälti monesta seikasta.
Työmatkoista, perhekoosta (paljon täytyy roudata ostoksia) lasten harrastuksista osaksi, vaikka suurin osa kai pyörälläkin saavutettavissa. Onko paikat yhden matkan vai vaihtojen päässä jne.
En autottomana ole todellakaan mikään kyytejä pyytävä/käskevä pummi. Mulle on sanottu monet kerrat et "soittele jos jonnekin kyytiä tarvitset" useamman henkilön suusta. En ole kyllä kehdannut siltikään kysellä kyytejä kuin vaan pakon edessä, jos silloinkaan. Yleensä otan taksin sitten. Pelkään oikeasti et saan taakan ja pummin leiman otsaan nopeasti, kun jotkut oikeasti leimaa toisen hyvinkin nopeasti vaikka yhdestä-kahdesta kyydistäkin, jos kysyisin kyytiä jonnekin. Toki maksan kyydeistä, jos niin on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan myös hyvin pärjätty autotta vauvan kanssa. Ei voida edes kyytejä pummia, kun ei ole turvaistuinta. Kesäksi ehkä vuokrataan auto ja istuin, jos halutaan ajella Suomea ympäri. Ainoat taksimatkat kulkivat kodin ja synnytyssairaalan välillä.
Missä on erikseen synnytyssairaala?
Vierailija kirjoitti:
Ne "ei me tarvita autoa mihinkään" tyypit kyselee joka viikko joltain kyytiä x syystä.
No en kyllä koskaan ole 24 autottoman vuoteni aikana kysynyt. Minne julkisilla ei pääse, sinne en mene.
Sen sijaan auto-ihmiset tekevät ongelman.
Esimerkki: meidät on kutsuttu viikonlopuksi kylään landelle ystävien luokse. Tulemme bussilla ja varaudumme joko kävelemään1,5 km matkan tai ottamaan taksin, jos sataa rankasti.
Ollaan kerrottu, millä bussilla tullaan ja milloin se on perillä ja että siitä noin vartti ja ollaan oven takana.
No, tuttavaperheen isä oli kireänä autolla vastassa bussipysökillä. Bussi oli minuutilleen aikataulussaan, niinhän ne yleensä on. Isä mutisi että aika kauan piti odottaa. Minulla ei ollut mitään tietoa, että on odottamassa, ei oltu pyydetty vaan erikseen olin selvästi sanonut ettei tarvita kyytiä.
Eli isä oli vastoin sovittua lähtenyt autolla vastaan. Ja löhtenyt ihan jonkun oman aikataulunsa mukaan.
Illalla kuulin, kun marisi vaimolleen, ettö meni koko ilta pilalle, kun joutu kuskaamaan, piti odottaa tunnin. Että erikoiskohtelua olin vaatinut.
Tulin tosi surulliseksi. En yhtään olisi tarvinnut hänen kyytiään. Olisin halunnut kävellä pitkän istumisen jälkeen. 1,5km on ihan nopsa perusmatka kävellä hyvällä säällä. Pidän kävelemisestä ja kantamusten kanssa se myös muodostuu hyväksi treeniksi, mitä kaipaan.
Eli todellakin olisin hoitanut itse meidän perheen kulkemiset, olin tämän selkeästi ilmaissut kuin myös ajan, milloin tulemme. Tyyppi itse päätti uhriutua, olla katsomatta kelloa ja syytti kaikesta minua.
Eli todella samaa mieltä kuin AP.
En minäkään hevillä kyytejä kysele, ihan siksikin ettei mua luulla "pummiksi", leima joka näköjään voi tulla yllättävän helpostikin keskustelujen perusteella täällä ja livenäkin.