Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen deittimarkkina on nelikymppisen naisen kannalta?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiselle naiselle sopiva kumppani löytyy 60+ ikäryhmästä miehiä. Ei kannata yrittääkään nuorempia.
No ainakin Dannylle nelikymppinen on ihan liian vanha.
Hänellä on sentään varaa valita koska on varakas, nuorekas ja tyylikäskin.
Ja saa naiset sairastumaan psyykkisesti. Kuka muuta kaipaisi?
Voiko naisella koskaan missään olla itsellään vastuu ja syyllisyys omista valinnoistaan ja teoistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sen ikäisille naisille on paljon kysyntää, kunhan eivät ole yh-jätettä
Missä se kysyntä on, ei ole näkynyt..?
Vierailija kirjoitti:
Jos huolii isimiehiä niin voi olla helpompaa, mutta lapsivapaita, alkottomia ja tupakoimattomia miehiä ei tule vastaan kuin erittäin harvoin, ja yleensä ne ei sitten ole muuten sopivia (esim ovat astrologia-henkisyys-hippejä). Käyn treffeillä pari kertaa vuodessa, en ole edes suudellut ketään sitten vuoden 2023... Eli sanoisin markkinan olevan aivan olematon jos on yhtään mitään kriteereitä. Ja itse en ainakaan noista kolmesta vaan pysty tinkimään, mieluummin olen sinkku.
N45
Lapsettomuuskin alkaa nelikymppisestä lähtien olla potentiaalinen red flag sekä miehissä että naisissa, ihan puhtaasti käytännön syistä: pieni osa on toki veloja, mutta vielä yleisempää on se että ihmisessä on jotain merkittäviä puutteita, joiden vuoksi hän ei ole kelvannut/pystynyt siihen hommaan: rahattomuutta, mt-ongelmia, autismi tmv.
Ihan kivaa se on treffailla. Itselläni on jooa vähän ikävä sinkkuaikoja kun oli jännää tavata erilaisia miehiä. Löysin Tinderistä hyvän miehen. Valinnanvaraa oli hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huolii isimiehiä niin voi olla helpompaa, mutta lapsivapaita, alkottomia ja tupakoimattomia miehiä ei tule vastaan kuin erittäin harvoin, ja yleensä ne ei sitten ole muuten sopivia (esim ovat astrologia-henkisyys-hippejä). Käyn treffeillä pari kertaa vuodessa, en ole edes suudellut ketään sitten vuoden 2023... Eli sanoisin markkinan olevan aivan olematon jos on yhtään mitään kriteereitä. Ja itse en ainakaan noista kolmesta vaan pysty tinkimään, mieluummin olen sinkku.
N45
Lapsettomuuskin alkaa nelikymppisestä lähtien olla potentiaalinen red flag sekä miehissä että naisissa, ihan puhtaasti käytännön syistä: pieni osa on toki veloja, mutta vielä yleisempää on se että ihmisessä on jotain merkittäviä puutteita, joiden vuoksi hän ei ole kelvannut/pystynyt siihen hommaan: rahattomuutta, mt-ongelmia, autismi tmv.
Pitkälti näin. Olen tinderöinyt ikähaarukassa 40-46 ja menestyneille ja täyspäisillä miehillä on tuossa vaiheessa yleensä lapsi(a). Lapsettomat ovat yleensä tuossa vaiheessa vähän toisenlaista sakkia, matalammin koulutettuja, päihteistä tykkääviä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huolii isimiehiä niin voi olla helpompaa, mutta lapsivapaita, alkottomia ja tupakoimattomia miehiä ei tule vastaan kuin erittäin harvoin, ja yleensä ne ei sitten ole muuten sopivia (esim ovat astrologia-henkisyys-hippejä). Käyn treffeillä pari kertaa vuodessa, en ole edes suudellut ketään sitten vuoden 2023... Eli sanoisin markkinan olevan aivan olematon jos on yhtään mitään kriteereitä. Ja itse en ainakaan noista kolmesta vaan pysty tinkimään, mieluummin olen sinkku.
N45
Lapsettomuuskin alkaa nelikymppisestä lähtien olla potentiaalinen red flag sekä miehissä että naisissa, ihan puhtaasti käytännön syistä: pieni osa on toki veloja, mutta vielä yleisempää on se että ihmisessä on jotain merkittäviä puutteita, joiden vuoksi hän ei ole kelvannut/pystynyt siihen hommaan: rahattomuutta, mt-ongelmia, autismi tmv.
No itse olen radikaalivela, joten lapset on joka tapauksessa se isoin red flag. Oman kokemuksen mukaan rahan puute tai Mt-ongelmat ei kyllä näytä ihmisten lisääntymistä hillitsevän... Mutta iso osa lapsettomista on sitten, niinkuin mainitsin, joko ikuisia bilepeterpaneja (jotka ei käy mulle koska olen lähes absolutisti enkä muutenkaan tykkää bike-elämästä), tai sitten jotain hippejä (jotka on lähes täysin omien arvojeni vastakohtia). Näistä kun en voi kompromissia tehdä, eikä nämä tyypit myöskään luonnollisesti huolisi minua, se tarjonta on todella todella olematonta.
No ainakin tälleen sata kiloisena hankalaa Tinderistä löytää seuraa kun ongelmaksi muodostuu aina se, että käytän ylioppilaskuvaa profiilissani ja painoin silloin 50 kiloa, eikä minulla ollut kaksoisleukaa. En ymmärrä miten sillä ulkonäöllä on niin suuri merkitys. Ensin kuitenkin tykkäävät. En mielestäni ole paljon eri näköisempi kuin reilu 20 vuotta sitten, ehkä vähän painoa on tullut lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan riippu naiseesta, heh? Jos on iloinen ja hymyileväinen ja hoikka kaunis nainen, tuskin on vaikeaa. jos on katkera ja kyynistynyt ja ei pidä itsestään huolta ja haukkuu kaikki miehet, niin en tiedä.
Ihan karmeaa se on ihan kaikissa ikäluokissa. Kannattaa tapailla ihmisiä vain "omissa piireissä" ja jos niissä ei ole miehiä, todeta ettei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita miesten kanssa ja se siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huolii isimiehiä niin voi olla helpompaa, mutta lapsivapaita, alkottomia ja tupakoimattomia miehiä ei tule vastaan kuin erittäin harvoin, ja yleensä ne ei sitten ole muuten sopivia (esim ovat astrologia-henkisyys-hippejä). Käyn treffeillä pari kertaa vuodessa, en ole edes suudellut ketään sitten vuoden 2023... Eli sanoisin markkinan olevan aivan olematon jos on yhtään mitään kriteereitä. Ja itse en ainakaan noista kolmesta vaan pysty tinkimään, mieluummin olen sinkku.
N45
Lapsettomuuskin alkaa nelikymppisestä lähtien olla potentiaalinen red flag sekä miehissä että naisissa, ihan puhtaasti käytännön syistä: pieni osa on toki veloja, mutta vielä yleisempää on se että ihmisessä on jotain merkittäviä puutteita, joiden vuoksi hän ei ole kelvannut/pystynyt siihen hommaan: rahattomuutta, mt-ongelmia,
Muistan vielä hyvin omatkin pettymykset kun (toistaiseksi) lapsettomana naisena etsin sellaista n. 35-42-vuotiasta miestä. Jos mies oli keskustelutaitoinen, koulutettu ja itsestään huolehtiva niin niitä mukuloita oli melkein vakiona vähintään kaksi.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tälleen sata kiloisena hankalaa Tinderistä löytää seuraa kun ongelmaksi muodostuu aina se, että käytän ylioppilaskuvaa profiilissani ja painoin silloin 50 kiloa, eikä minulla ollut kaksoisleukaa. En ymmärrä miten sillä ulkonäöllä on niin suuri merkitys. Ensin kuitenkin tykkäävät. En mielestäni ole paljon eri näköisempi kuin reilu 20 vuotta sitten, ehkä vähän painoa on tullut lisää.
Läskin defenssi.
Teidän mielestä vain ä m m i l l ä saa olla ulkonäkö standardeja, miehillä ei. Heti kun miehet niitä asettaa, niin alkaa ulina tyyliin: "En ymmärrä miten sillä ulkonäöllä on niin suuri merkitys." Ainoa kysymys millä on mitään merkitystä, on se että:
Mikä helvetin pakko teidän ä m m i e n on tunkea suuhun kaikki mahdollinen sinne menevä ja syödä koko aika???????? Te ette edes tee "työksenne" mitään muuta kuin istutte niillä läskiperseillänne vuoden ympäri tasalämpöisissä konttoreissa tuhlaamassa happea ja papereita tönien, ja kotona ei tehdä naisille kuuluvia töitä mutta saatanallisella innolla kyllä tönitään tuikkukuppeja kirjahyllyissä edestakaisin.
Teillä ei ole mitään fyysistä perusteta ta energiantarpeeseen perustuvaa syytä syödä kokoaikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tälleen sata kiloisena hankalaa Tinderistä löytää seuraa kun ongelmaksi muodostuu aina se, että käytän ylioppilaskuvaa profiilissani ja painoin silloin 50 kiloa, eikä minulla ollut kaksoisleukaa. En ymmärrä miten sillä ulkonäöllä on niin suuri merkitys. Ensin kuitenkin tykkäävät. En mielestäni ole paljon eri näköisempi kuin reilu 20 vuotta sitten, ehkä vähän painoa on tullut lisää.
Laita ensi kerralla jonkun hyvännäköisen kaverisi kuva Tinderiin. Silloin sinulla käy parempi flaksi.
Olen itse deittaillut aika vähän, koska sinkkukaudet ovat jääneet kohtalaisen lyhyiksi. Olen 46-v, ja ainakaan itse en ole kokenut deittailua mitenkään hirveäksi. Siitä en tiedä, millaiset deittimarkkinat noin yleisesti ottaen ovat, mutta paljon tiedän yli 40-vuotiaita naisia, jotka ovat pariutuneet. Monella heistä on lapsiakin, eli se(kään) ei ole haitannut. Ja suunnilleen samanikäisten miesten kanssa ovat pariutuneet, mitään ikäerosuhteita ei tuttavapiirissäni ole. Itselläni oli viimeksi Tinderissä ikähaitari max 6 vuotta kumpaankin suuntaan omasta iästä, swaippasin mahdollisimman vähän oikealle, ja tällä metodilla löytyi seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten sarkasmia ymmärrä, veliseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää halua tietää. Olin Tinderissä pari vuotta sitten ja löysin nykyisen mieheni todella nopeasti. Monin tavoin paras mies jonka kanssa olen koskaan ollut. Jos ja todennäköisesti kun tämäkin suhde loppuu (piankin ehkä) niin antaa olla. Mikään ei ole tämän surun ja tuskan arvoista enää. Kannattaa olla vaan itsekseen ja nauttia muista asioista.
Miksi hyvä suhde hyvään mieheen loppuu?
Miehellä on tosi paljon vaivoja eikä kykene enää seksiin. Olen kipuillut asian kanssa tosi paljon. Kuten totesin, monin tavoin paras mies jonka kanssa koskaan olen ollut. Ja varmasti olisi hyvä kumppani vaikka loppuiäksi. Mutta se taitaisi tarkoittaa seksistä luopumista jo näin nelikymppisenä. En tiedä olenko valmis siihen. Tämän kanssa taistelen.
"Läskin defenssi.
Teidän mielestä vain ä m m i l l ä saa olla ulkonäkö standardeja, miehillä ei. Heti kun miehet niitä asettaa, niin alkaa ulina tyyliin: "En ymmärrä miten sillä ulkonäöllä on niin suuri merkitys." Ainoa kysymys millä on mitään merkitystä, on se että:
Mikä helvetin pakko teidän ä m m i e n on tunkea suuhun kaikki mahdollinen sinne menevä ja syödä koko aika???????? Te ette edes tee "työksenne" mitään muuta kuin istutte niillä läskiperseillänne vuoden ympäri tasalämpöisissä konttoreissa tuhlaamassa happea ja papereita tönien, ja kotona ei tehdä naisille kuuluvia töitä mutta saatanallisella innolla kyllä tönitään tuikkukuppeja kirjahyllyissä edestakaisin.
Teillä ei ole mitään fyysistä perusteta ta energiantarpeeseen perustuvaa syytä syödä kokoaikaa!"
Tähän siis oli tarkoitus vastata tuolla sarkasmikuittauksella, mutta lainaus ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää halua tietää. Olin Tinderissä pari vuotta sitten ja löysin nykyisen mieheni todella nopeasti. Monin tavoin paras mies jonka kanssa olen koskaan ollut. Jos ja todennäköisesti kun tämäkin suhde loppuu (piankin ehkä) niin antaa olla. Mikään ei ole tämän surun ja tuskan arvoista enää. Kannattaa olla vaan itsekseen ja nauttia muista asioista.
Miksi hyvä suhde hyvään mieheen loppuu?
Miehellä on tosi paljon vaivoja eikä kykene enää seksiin. Olen kipuillut asian kanssa tosi paljon. Kuten totesin, monin tavoin paras mies jonka kanssa koskaan olen ollut. Ja varmasti olisi hyvä kumppani vaikka loppuiäksi. Mutta se taitaisi tarkoittaa seksistä luopumista jo näin nelikymppisenä. En tiedä olenko valmis siihen. Tämän kanssa taistelen.
Minulla vähän sama homma. Mies on viisikymppinen ja täysin haluton. Varsinaista fyysistä vaivaa ei ole, häntä ei vain kiinnosta eikä välitä edes puhua asiasta. Seksiä on n. kerran kuussa ja sekin minun mielikseni. Itse olen nelikymppinen ja mietin jatkuvasti että olenko oikeasti valmis siihen että seksielämä oli tässä. Voi olla että on yksinkertaisesti pakko erota.
Riippuu varmaan hyvin pitkälti ihmisestä, tämä koskee sekä naisia että miehiä. Osa on nelikymppisenä jo ns. Elämän kuluttamia, katkeroituneita, ilottomia ja rapakuntoisia, jolloin deittimarkkinat voivat näyttäytyä hyvin erilaiselle kuin paremmin itsestään huoltapitäneille, hyvin säilyneille ja elämäniloisemmille yksilöille.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin älä ainakaan usko näitä palstatrollien juttuja, joissa neljäkymppiset naiset ovat suunnilleen ongelmajätettä ja seuraa voi löytää hyvällä tuurilla jostain eläkepapoista. Tosielämä on sitten jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse deittaillut aika vähän, koska sinkkukaudet ovat jääneet kohtalaisen lyhyiksi. Olen 46-v, ja ainakaan itse en ole kokenut deittailua mitenkään hirveäksi. Siitä en tiedä, millaiset deittimarkkinat noin yleisesti ottaen ovat, mutta paljon tiedän yli 40-vuotiaita naisia, jotka ovat pariutuneet. Monella heistä on lapsiakin, eli se(kään) ei ole haitannut. Ja suunnilleen samanikäisten miesten kanssa ovat pariutuneet, mitään ikäerosuhteita ei tuttavapiirissäni ole. Itselläni oli viimeksi Tinderissä ikähaitari max 6 vuotta kumpaankin suuntaan omasta iästä, swaippasin mahdollisimman vähän oikealle, ja tällä metodilla löytyi seuraa.
Niin, nämä lapselliset tapailevat toisia lapsellisia, joka tekee hommasta paljon helpompaa. Mitä enemmän ihminen on "keskiverto" sitä helpompaa kaikenlaisen (samalla tavalla keskiverron) seuran löytäminen on.
Jos huolii isimiehiä niin voi olla helpompaa, mutta lapsivapaita, alkottomia ja tupakoimattomia miehiä ei tule vastaan kuin erittäin harvoin, ja yleensä ne ei sitten ole muuten sopivia (esim ovat astrologia-henkisyys-hippejä). Käyn treffeillä pari kertaa vuodessa, en ole edes suudellut ketään sitten vuoden 2023... Eli sanoisin markkinan olevan aivan olematon jos on yhtään mitään kriteereitä. Ja itse en ainakaan noista kolmesta vaan pysty tinkimään, mieluummin olen sinkku.
N45