Lue keskustelun säännöt.
Voimakas ajopelko
28.12.2024 |
Kävin autokoulun aikoinaan 19-vuotiaana ja koko autokoulun ajan jännitin ajamista ihan hirveästi ja kortin saatuani yritin hetken aikaa ajaa, mutta pelkäsin koko ajan niin paljon, että lopulta lopetin kokonaan. Nyt olen 33-vuotias enkä ole useisiin vuosiin ollut ratissa ollenkaan ja ajatuskin aiheuttaa stressiä. Nyt kuitenkin elämäntilannesyistä olisi arjen sujuvuuden kannalta huomattavasti helpompaa näin lapsiperheessä jos minäkin pystyisin ajamaan.
Onko muilla kokemusta siitä, että voimakkaasta pelosta olisi päässyt yli? Tiedän kyllä, että pelko lähtee vain ajamalla. Mutta mulla pelko on ollut niin voimakasta, että se on estänyt ajamisen ja aikoinaan auton ratissa tuntui koko ajan kuin olisi pienen paniikin partaalla, ei se ole turvallistakaan silloin.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menisin sun tilanteessa autokouluun uudestaan. Siellä opettajat ammattilaisia ja saisit harjoitella ammattilainen vieressä.
Itse otin vastaavassa tilanteessa ajotunteja (yksi riitti). Autokouluissa voi olla erityisosaamista tähän, en ollut itsekään pienen autokoulun ainoa pelkoasiakas, vaikka niin luulin.
Sitten vaan harjoittelua joka päivä, niin pikku hiljaa helpottaa. Varsinkin kun huomaa miten paljon helpompaa ja itsenäisempää elämä on, kun uskaltaa ja tekee.
Suosittelen terapiaa. Muutaman kerran jälkeen uudestaan autokouluun.
Kuten itsekin sanoit, ettet pysty edes pihasta lähtemään autolla.
Silloinhan vika on päässä.
Myös autossa istuvien turvallisuuden vuoksi suosittelen tekemään yllämainitusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Onko tämä tervettä pelkoa oman ajotaidon heikkoudesta vai liittyykö tähän jotain muutakin? Ajotaitoa voi harjoittaa jo vaikka vekslaamalla siellä pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen terapiaa. Muutaman kerran jälkeen uudestaan autokouluun.
Kuten itsekin sanoit, ettet pysty edes pihasta lähtemään autolla.
Silloinhan vika on päässä.
Myös autossa istuvien turvallisuuden vuoksi suosittelen tekemään yllämainitusti.
En jaksa uskoa, että mikään keskusteluterapia hyödyttää tähän.
Itse olen pakon edessä (joku että mies siirsi veneen ja minä auton veneennostopaikalle, traileri odotti jo siellä paikalla) vuosien tauon jälkeen ajanut esim. niin, että mies on ensin ajanut auton suoralle tielle niin, että minun tarvitsee vain ajaa sitä tietä ja sitten kääntyä oikealle tms. Itse pelkään siis erityisesti vasemmalle kääntymistä ja no joku motarille ryhmittyminen olisi myös täysin henkisesti mahdotonta. Olisiko sinun pelkosi jotenkin palasteltavissa niin, että voisit aloittaa sellaisista osa-alueista, jotka eivät pelota ihan niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin sun tilanteessa autokouluun uudestaan. Siellä opettajat ammattilaisia ja saisit harjoitella ammattilainen vieressä.
Autokoulun tehtävä on opettaa ihmiset ajamaan autoa. Autokoulunopettajien tehtävä ei ole psykiatrisoida jotain ylivoimaisia pelkotiloja.
Olen päässyt ajopelosta yli. Suunnilleen sama tarina, että ajoin kortin 18-v. ja ajelin jonkin verran silloin vain pienellä maaseutupaikkakunnalla. Opiskelujen vuoksi kaupunkiin muutettuani en tarvinnut autoa vuosiin ja sellainen hankittiin perheenlisäyksen myötä.
Ekat ajokerrat olivat juurikin paniikinomaisia, oikein muistan, kuinka pelosta ja jännityksestä naama oli punaisena. Erityisen pelottavaa oli liittymästä motarille liittyminen ja kaistanvaihdot. Ajelin alkuun vain puolison kanssa, mutta vähitellen rohkaistuin yksinkin. Mitä enemmän olen ajellut, sitä etäisemmältä ajatus ajopelosta enää tuntuu. Ajan kaikissa keliolosuhteissa, vieraissa kaupungeissa lukuunottamatta Hgin keskustaa. Jos asuisin pääkaupunkiseudulla harjoittelisin kyllä ajamaan siellä keskustassakin. Vaikka autokoulun open kanssa alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Onko tämä tervettä pelkoa oman ajotaidon heikkoudesta vai liittyykö tähän jotain muutakin? Ajotaitoa voi harjoittaa jo vaikka vekslaamalla siellä pihassa.
Mulla pelko kohdistuu mm. siihen etten hallitse autoa, liikennettä, pelkään muita liikenteessä olijoita ja yllättäviä tilanteita. Ja tuntuu etten kykene hahmottamaan ja reagoimaan oikein pelon takia. Ap
Sinulla ei ole MITÄÄN asiaa auton rattiin, olet vaaraksi itsellesi ja ennen kaikkea muille. Joidenkin ihmisten psyyke ei yksinkertaisesti kestä ajamista. Ei ole normaalia pelätä. Mieti nyt jos normaali ajaminenkin pelottaa, mitä tapahtuu sitten kun tulee yllättävä tai vaarallinen tilanne? Olen ollut ihmisen kyydissä joka on ajanut kymmeniä vuosia ja edelleenkin pelkää ajamista. Yllättävässä tilanteessa häneltä menee silmät kiinni. Häneltä pitäisi ottaa ajokortti loppuelämäksi pois.
Liiku julkisilla tai taksilla. Autoilu ei ole sinun juttusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen terapiaa. Muutaman kerran jälkeen uudestaan autokouluun.
Kuten itsekin sanoit, ettet pysty edes pihasta lähtemään autolla.
Silloinhan vika on päässä.
Myös autossa istuvien turvallisuuden vuoksi suosittelen tekemään yllämainitusti.
Ei auta terapiat tuohon. Pääongelmaisilla ei ole yleiseen liikenteeseen mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Onko tämä tervettä pelkoa oman ajotaidon heikkoudesta vai liittyykö tähän jotain muutakin? Ajotaitoa voi harjoittaa jo vaikka vekslaamalla siellä pihassa.
Mulla pelko kohdistuu mm. siihen etten
Sitten pitäisi juurikin lähteä mahdollisimman pienistä askelista. Saatko liikutettua autoa pihaSSA hallitusti. Turha sen pidemmälle on lähteä ennenkuin se onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole korttia tai autoa (46vN), talous ja valoherkkyys yms. Minua "pelottaa" kova vauhti autoilla, mielestäni se tuntuu epäluonnolliselta, ei mitenkään normaalilta. Yksi virhe ja auto on ties missä, vaikka ojassa tai kaiteella, miten ihmiset pitävät kädet kurissa ilman virheliikkeitä ja voivat vielä puhua samalla. Liikennemerkit hämmentävät monimutkaisuudellaan ja erikoiset monimutkaiset säännöstöt, vaikka turvallisuus on tietenkin ensin. Ihmisillä on vielä kaasujalka ja kiihdyttelyä. En tajua autoilutapaa. Ja jos joku hidastaa, sekin on kuulemma väärin ja aiheuttaa ties mitä. Eläin voi juosta tielle ja rekkoja menee joka paikassa, isoja autoja yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin sun tilanteessa autokouluun uudestaan. Siellä opettajat ammattilaisia ja saisit harjoitella ammattilainen vieressä.
Autokoulun tehtävä on opettaa ihmiset ajamaan autoa. Autokoulunopettajien tehtävä ei ole psykiatrisoida jotain ylivoimaisia pelkotiloja.
Ikävä tosiasia, mutta täyttä faktaa. Ihan turha alapeukuttaa tätä kommenttia, ei se sitä muuta.
Kuten totesit, ajaminen auttaa pelkoon. Itseäni auttoi liikkeelle lähtemisessä reitin tarkka suunnittelu. Kävin google mapsilla ja muistini varassa koko reitin läpi: onko vasemmalle kääntymisiä, kaistanvaihtoja, vilkkaita risteyksiä, missä menee suojateitä ja ketä pitää väistää. Valitsin aluksi aina mahdollisimman "helpon" reitin, vaikka olisi vähän pitänyt kiertää. Itseäni on jännittänyt eniten kaistanvaihdot (vaikea arvioida, milloin voin mennä ja antaako toinen tilaa) ja vasemmalle kääntymiset (mitä jos en uskalla mennä mihinkään väliin ja taakse kertyy kauhea jono). Nykyään nämäkään eivät tutuilla reiteillä jännitä, mutta uusissa paikoissa ajaminen on yhä aika jännittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen terapiaa. Muutaman kerran jälkeen uudestaan autokouluun.
Kuten itsekin sanoit, ettet pysty edes pihasta lähtemään autolla.
Silloinhan vika on päässä.
Myös autossa istuvien turvallisuuden vuoksi suosittelen tekemään yllämainitusti.
En jaksa uskoa, että mikään keskusteluterapia hyödyttää tähän.
Jos et uskalla ajaa autoa edes pihasta kadulle, kärsit voimakkaasta pelosta
Terapia on juuri oikea ratkaisu silloin.
Jos vaan lähdet nyt tuolla pelkotilalla ajamaan ajatuksella "kyllä se siitä", olet vaaraksi muille.
Ja muista, puolisosi ei ole terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Olet henkisesti sairas. Et ole ajokykyinen. Mene lääkäriin ja varmista että ajo-oikeutesi otetaan pois ennen kuin teet hölmöjä päätöksiä ja tapat liikenteessä jonkun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Noin voimakkaassa pelossa ottaisin kyllä ajotunteja, plus jos edellisestä ajokerrastakin on jo vaikka kuinka aikaa.
Liian paniikissa et välttämättä ole kovin turvallinen kuski. Kerran liikennevaloissa odotin omalla kaistallani valojen vaihtumista. Takanani oli pysähtynyt auto pienellä välimatkalla, eli ei ihan puskurissa.
Viereisen kaistan valo vaihtui vihreäksi, omani oli yhä punainen. Ja sitten rysähti.
Takanani seissyt auto oli painanut kaasun pohjaan ja ajanut perääni. Oli niin absurdi kolari, että nousin auton tonnin seteli-ilmeellä, että mikä mahtaa olla selitys siihen, että pysähdyksistä kiihdytät yhtäkkiä toisen pysähtyneen auton perään.
Kuski oli aivan paniikissa ja kertoi, että katsoi meidän kaistan valon vaihtuneen, ja ilmeisesti kai hermostuneena painanut liikaa kaasua liikkeellelähtiessä.
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.