Lue keskustelun säännöt.
Voimakas ajopelko
28.12.2024 |
Kävin autokoulun aikoinaan 19-vuotiaana ja koko autokoulun ajan jännitin ajamista ihan hirveästi ja kortin saatuani yritin hetken aikaa ajaa, mutta pelkäsin koko ajan niin paljon, että lopulta lopetin kokonaan. Nyt olen 33-vuotias enkä ole useisiin vuosiin ollut ratissa ollenkaan ja ajatuskin aiheuttaa stressiä. Nyt kuitenkin elämäntilannesyistä olisi arjen sujuvuuden kannalta huomattavasti helpompaa näin lapsiperheessä jos minäkin pystyisin ajamaan.
Onko muilla kokemusta siitä, että voimakkaasta pelosta olisi päässyt yli? Tiedän kyllä, että pelko lähtee vain ajamalla. Mutta mulla pelko on ollut niin voimakasta, että se on estänyt ajamisen ja aikoinaan auton ratissa tuntui koko ajan kuin olisi pienen paniikin partaalla, ei se ole turvallistakaan silloin.
Kommentit (53)
Väistötilanne voi tulla sekunnissa penkereen puolelta, ellei ole pudotus tai oja. Yksi kuski tuntui väistävän kuin ohjelmoidusti jonka vieressä istuin. Itselläni se ei tunnu toimivan noin (vaikka on hyvät refleksit), vaan vaatisi aikaa edes nähdä kauempaa (ei noin läheltä) jos joku koukkaa samalle kaistalle ja tulee kohti, mitä jos osa on ajatuksissaan tai kuuntelee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pelkää ajamista niin paljon ettei kortillinen saa autoa liikkeelle edes omassa pihassa, niin miten kuvittelette tilanteen paranevan siitä että hän istuu autokoulun autoon ja vieressä opettaja koettaa patistaa liikkeelle? Ei autokoulussa käsitellä pelkoja, siellä opetellaan ajamista.
Liikennesääntöjen "kuivaharjoittelu" eli erilaisten liikennetilanteiden ja niihin liittyvien väistämissääntöjen läpikäynti olisi myös varmasti välttämätöntä.
Nykyautot ovat myös helpompia ajettavia kuin 15 vuotta vanhat autot.
Joka tapauksessa tuo pelko on pakko prosessoida pois, ennen kuin voit harkita liikenteen sekaan lähtemistä. Noin vahva melko tulee tuottamaan vaaratilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Kuten totesit, ajaminen auttaa pelkoon. Itseäni auttoi liikkeelle lähtemisessä reitin tarkka suunnittelu. Kävin google mapsilla ja muistini varassa koko reitin läpi: onko vasemmalle kääntymisiä, kaistanvaihtoja, vilkkaita risteyksiä, missä menee suojateitä ja ketä pitää väistää. Valitsin aluksi aina mahdollisimman "helpon" reitin, vaikka olisi vähän pitänyt kiertää. Itseäni on jännittänyt eniten kaistanvaihdot (vaikea arvioida, milloin voin mennä ja antaako toinen tilaa) ja vasemmalle kääntymiset (mitä jos en uskalla mennä mihinkään väliin ja taakse kertyy kauhea jono). Nykyään nämäkään eivät tutuilla reiteillä jännitä, mutta uusissa paikoissa ajaminen on yhä aika jännittävää.
Lisäksi "uudet reitit" on tullut käytyä läpi ensin niin, että olen istunut pelkääjän paikalla, kun mies ajaa, ja katsonut reittiä sillä silmällä. Tarkistanut, kenellä on kolmio missäkin risteyksessä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Olet henkisesti sairas. Et ole ajokykyinen. Mene lääkäriin ja varmista että ajo-oikeutesi otetaan pois ennen kuin teet hölmöjä päätöksiä ja tapat liikenteessä jonkun.
Höpöhöpö! Nämä kommentit on täysin tarpeettomia, se ei ole mitään henkistä sairautta jos kokemattomuuden vuoksi pelkää ajamista. Se on ihan normaalia. Eri asia sitten jos pelko ei kokemuksenkaan myötä helpota, silloin voi olla hyvä miettiä onko autoilu ihan välttämätöntä. Mulle autokoulussakin sanottiin, että kaikkein vaarallisimpia liikenteessä ovat pelottomat yli-itsevarmat kuskit, eivät he jotka pelkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Olet henkisesti sairas. Et ole ajokykyinen. Mene lääkäriin ja varmista että ajo-oikeutesi otetaan pois ennen kuin teet hölmöjä päätöksiä ja tapat liikenteessä jonkun.
Höpöhöpö! Nämä k
Terve ihminen ei kokemattomuutensa pelon takia halvaannu autoilemasta ollenkaan vaan hankkii sitä kokemusta niissä rajoissa mihin pystyy.
No ensinnäkin liikenteessä pitää muistaa, ettei kukaan ole yksin vastuussa siitä. Joka ikinen on vastuussa. Kaikkien täytyy katsella peileihin ja yrittää välttää kolarit. Joka ikisessä paikassa ei edes tarvitse ajaa. Minua ei saa esimerkiksi Helsingin keskustaan ajamaan. Kokemusta on, ei kiitos enää.
Minä pelkään itsestäni riippumattomia asioita. Sitä, että auto luisuu ojaan, joku kaahaa päälle tmv. Että menetän hallinnan kokonaan tai jotain. Jos kaikki on minun hallinnassani, en pelkää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pienin askelin liikkeelle. Ei sinun tarvitse heti ensimmäisenä Manskun pahimpaan iltapäiväruuhkaan lähteä, lähde omalla aikataulullasi harjoittelemaan. Myöhään illalla pieni lenkki kun käytännössä tiet ovat autioita.
Olen siinä pisteessä, että pelko estää kokonaan lähtemästä pihasta autolla. Näin vuosien jälkeen on varmaankin otettava ihan ajotuntejakin, koska en ole koskenutkaan auton rattiin niin pitkään aikaan. Kuitenkin jo ajatuskin ajamisesta nostaa sykkeen ja saa hikoamaan. En tiedä voiko tästä edes päästä yli. Ap
Noin voimakkaassa pelossa ottaisin kyllä ajotunteja, plus jos edellisestä ajokerrastakin on jo vaikka kuinka aikaa.
Liian paniikissa et välttämättä ole kovin turvallinen kuski. Kerran liikennevaloissa odotin omalla kaistallani valojen vaihtumista. Takanani oli p
No tuon kuskin paniikki saattoi johtua ihan siitä, että oli juuri rysäyttänyt perääsi, eikä ollut välttämättä missään erikoisemmassa paniikissa tuon virhearvion tehdessään. Noita sattuu, valitettavasti, ja aina pitäisi keskittyä, mutta keskittyminen voi joskus herpaantua. Tiedän tapauksen, jossa on ajettu rekan alle, kun on toiseen suuntaan menevien valo vaihtunut vihreäksi, mutta oma vielä ei.
Autokouluissa on tunteja juuri näihin tarkoituksiin. Useimmilla pelko johtuu kokemuksen, varmuuden ja taidon puutteista, juuri näihin autokoulu auttaa.
Tarpeettoman haukkumisen ja alas painamisen voisi jättää näistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkää ajamista niin paljon ettei kortillinen saa autoa liikkeelle edes omassa pihassa, niin miten kuvittelette tilanteen paranevan siitä että hän istuu autokoulun autoon ja vieressä opettaja koettaa patistaa liikkeelle? Ei autokoulussa käsitellä pelkoja, siellä opetellaan ajamista.
Pitäisi olla ystävällisiä ajopelko-opettajia ja sen syvää ymmärtämistä, ei tylytystä, samoin kuin pelkohammaslääkäreitä eli helläkätisiä. Moni ammattilainen krunttaa liikaa ihmisiä.
https://www.ajotaitohaltuun.fi/?gad_source=1&gclid=Cj0KCQiA4L67BhDUARIs…
On todella ikävä olo ap:n puolesta näiden nettitrollaajien vuoksi. Ajopelkoinen on varmasti hyvin tiedostava kuljettaja, toisin kuin nää amisteinit, jotka aiheuttaneet holtittoman lainsäädännön vuoksi valtavan määrän kuolemantapauksia liikenteessä viime vuosina.
Ja todellakin monissa autokouluissa tarjotaan ajopelkoon tukea, toisin kuin trollit täällä väittävät.
Tsemppiä ap, sä näytät vielä itsellesi, että osaat ja uskallat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kortti 16 vuotta ja liikennekulttuuri on muuttunut valtavasti noina vuosina. Kärsimättömyys on lisääntynyt ja itse todistan liikenteessä vaaratilanteita nykyään miltei päivittäin. Ajetaan perseessä kiinni, moottoritielle liittyminen on suurimmalle osalle vaikeaa (ajetaan liian lujaa tai sitten körötellään neljääkymppiä rampin loppuun), stop-merkkiä ei kunnioiteta, ajetaan päin punaisia, 30 km/h alueella taajamissa ohitellaan näytöstyyliin kiihdyttämällä, suojateiden, koulujen ja päiväkotien kohdalla ei hidasteta...
Mun mielestä ajopelko on ihan rationaalinen tunne ja siihen on syytä. Itse varaudun tätä nykyä aina hengenlähtöön, kun käynnistän moottorin.
Kiviaikavarvass auton ratissa 🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autokoulusta saa ajotunteja. Itse otin pari tuntia vuosien ajamattomuuden jälkeen. Jos se vähän auttaisi sinuakin?
Täällä Treella on moottoritien alun kohdalla tavallinen risteys, moni kiihdyttää hulluna sinne jo risteyksessä. Lisäksi sillan kohdalla ei yhtään hidasteta kummastakaan suunnasta, vaikka siinä menee joskus kauriita tien yli, kun törmäys tulee lentää auton osia ja kerran lensi ennen siltaa joku kivilasti. Alla kulkee ihmisiä kahden tien alta, ilman mitään suojaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkää ajamista niin paljon ettei kortillinen saa autoa liikkeelle edes omassa pihassa, niin miten kuvittelette tilanteen paranevan siitä että hän istuu autokoulun autoon ja vieressä opettaja koettaa patistaa liikkeelle? Ei autokoulussa käsitellä pelkoja, siellä opetellaan ajamista.
Niin ja pelko lähtee ajamalla.
Älä ainakaan talvella lähde liukastelenaan ja vaarantamaan muuta liikennettä köröttelemällä 50-70 km/h, 80 tai 100alueella.
Jos kuitenkin menet ajeleen vilkaise välillä tausta peiliin ja päästä takana oleva letka ohi ajamalla levikkeelle.
Mulla on ollut kortti muutaman vuoden. Nyt olen 38v. Aikoinani en mennyt autokouluun syynä juuri voimakas pelko ja autoilu ajatuksenakaan ei ole koskaan tuntunut omalta. Nyt sitten oli mentävä, syynä se, että piti lasta kuskata hoitoon.
Sain kortin toisella yrittämällä. Sekin oli positiivinen yllätys siinä mielessä, että olin täysin raakile kuski. Tuntui, että olin kävelemään opetteleva taapero. Autoa osasin käyttää juuri ja juuri. Hyvä kuski musta on tullut vasta kortin saannin jälkeen, ajamalla. Ajaminen pitää aloittaa heti. Itse aloitin ajelemaan hiljaisia reittejä ja siitä pikku hiljaa muitakin. Päivittäin tai ainakin useasti viikossa. Kun auton hallinta sujuu, eikä vie ajatuksia, olo rentoutuu ja luottamus itseen kasvaa. Ja mikä vapaus, kun saa yksin ajaa minne haluaa!!
Suurimmat pelot mulla oli, että ajan jonkun päälle. Pienemmässä mittakaavassa, että auto sammuu lähtötilanteessa. Auto sammuikin useasti, koska oma auto ei ole yhtä hyvä kuin autokoulun. Oma pää täytyy vaan pitää kylmänä, eikä keskittyä siihen, mitä muut ajattelee, jos mokaa.
Aloittajan kannattaa mahdollisuuksien mukaan ostaa lisää ajotunteja ja jos löytyisi ajo-opettaja, joka ymmärtäisi voimakasta pelkoasi. Teoriaopintojen kertaus myös varmasti lisäisi turvallisuuden tunnettasi.
Monet autokoulut antavat erikseen ns. pelkotunteja, on siihen erikoistuneita opettajia. Kannattaa googlata.
Miten ihmeessä sekopäille on voitu antaa ajokortteja?