Lue keskustelun säännöt.
Äidin kielteinen asenne minun poismuuttooni
27.12.2024 |
Haluisin ymmärtää mun äitiä, mut tuntuu vaikeelta. Ehkä täällä osattas antaa neuvoa mitä mun pitäs tehä ja ehkä joku tunnistaa itsensä äidin käytöksestä ja osais antaa syitä siihen käytökseen? Äiti ei anna mitään perusteluita miks puhuu miten puhuu.
Oon siis 22v, oon asunu omillani vasta vuoden. Oisin halunnu muuttaa jo ku täytin 18, äiti kerto sillon mulle kaikkia kauhuskenaarioita siitä miten en pärjäis omillaan ja et kuinka todennäkösesti kaikki menis pieleen, menettäsin vaa rahani ja joutusin muuttaa takas kotii ku huomaisin etten pärjää. Sanoi, että muuta sitten ku valmistut amiksesta. Valmistuin, taas sama keskustelu ja sama lopputulos. En kuulemma pärjäis yksin, saan vaan rahaa säästöön jos asun hänen kanssa ja et jos joskus haen korkeakouluun, voin muuttaa sitten. Asuin vuoden valmistumisen jälkeen äidin luona ja sit tuli joku kriisi et kaikki omanikäset asuu jo omillaan ja on itsenäisiä ja sit ite äitin nurkissa. Hommasin asunnon ilman lupaa, tuli kauhee riita. Muutin, ja sit äiti leppy kun huomas et pärjään yksinki. Ja tähän asti on nyt menny tän vuoden ihan hyvin.
Mut nyt ku haluisin korkeekouluun, haluisin samalla vaihtaa paikkakuntaa. Haluisin "uuden alun": uusi ala, uudet ihmiset, uusi ympäristö... Nyt on alkanu sama rumba ku sillon ku halusin muuttaa äidin luota omilleen. Etten pärjäis uudessa kaupungissa ja miten todennäkösesti vaa paskoisin asiani ja joutusin muuttaa takas tänne vanhaan kaupunkiin. Et en löytäis asuntoo, kavereita, ala on aivan väärä. Ei ymmärrä tota uuden alun konseptia samalla tavalla ku mä, sanoo vaan et saathan sä sen täälläki ku meet vaa kouluun. Mä haluisin et kaikki muuttuu. Jos menisin tän kaupungin amkiin, tuntisin luultavasti hirveetä kateutta niitä luokkalaisia kohtaan ketkä ois saanut sen uuden alun, samalla kun itellä sama vanha jatkuu mut vaa lisänä koulu.
Mua pelottaa tehä vastoin äidin tahtoa. Pelkään et asiat menis just sillee niiku se on nyt kaavaillu.
Täst tuli nyt pitkä selostus, anteeks. Oisin tosi kiitollinen kaikenlaisista mielipiteistä, joten kommentoi jos vaan viitsit.
Kommentit (64)
Kun olisit halunnut muuttaa pous kotoa 18 vuotiaana, kuka olisi maksanut silloin vuokrasi ? Ystäväni lapsi valmistuu nyt 3.n ammattiin. Opintotuet on käytetty, velkaa on paljon ja nykyinen ammatti, sairaanhoitaja, sillä ei säästetä puskuria, makseta lainoja ja säästetä asuntoon.
Kyllä moni 18 v haluaa muuttaa pois kotoa, mutta ei pysty maksamaan laskujaan ja siinä kohtaa ei kannata nostaa lainaa, kun vaihtoehtoja on.
Miten nyt ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olisit halunnut muuttaa pous kotoa 18 vuotiaana, kuka olisi maksanut silloin vuokrasi ? Ystäväni lapsi valmistuu nyt 3.n ammattiin. Opintotuet on käytetty, velkaa on paljon ja nykyinen ammatti, sairaanhoitaja, sillä ei säästetä puskuria, makseta lainoja ja säästetä asuntoon.
Kyllä moni 18 v haluaa muuttaa pois kotoa, mutta ei pysty maksamaan laskujaan ja siinä kohtaa ei kannata nostaa lainaa, kun vaihtoehtoja on.
Miten nyt ?
Mä en odota et kukaan osallistuu mun elämään rahallisesti. Koen et oon kasvanu tosi paljon siitä ku olin 18 ja nyt on eri elämäntilanne kun osaan jo asua yksin ja huolehtia omasta taloudesta
Äidit rakastaa...kukin tavallaan!
Todennäköisesti äitisi on niitä hirviöitä jotka eivät hyväksy mitään lastensa valintoja. Oma tätini oli sellainen: ainoa tyttärensä ei olisi saanut lähteä opiskelemaan lääketiedettä, ei ainakaan pois kotikaupungista. Vääränlaisen miehenkin serkkutyttö valitsi ja sai vääränlaisia lapsia. Ei olisi saanut väitellä tohtoriksi. Ei osannut tehdä mitään äitinsä mieliksi. Ja kun äiti kuoli 62-vuotiaana, alistettu tytär romahti.
Ap, sinä elät omaa elämääsi omilla ehdoillasi. Äitisi on päästettävä sinut vapaaksi ja annettava sinun uskoa omiin kykyihisi.