Lue keskustelun säännöt.
Äidin kielteinen asenne minun poismuuttooni
27.12.2024 |
Haluisin ymmärtää mun äitiä, mut tuntuu vaikeelta. Ehkä täällä osattas antaa neuvoa mitä mun pitäs tehä ja ehkä joku tunnistaa itsensä äidin käytöksestä ja osais antaa syitä siihen käytökseen? Äiti ei anna mitään perusteluita miks puhuu miten puhuu.
Oon siis 22v, oon asunu omillani vasta vuoden. Oisin halunnu muuttaa jo ku täytin 18, äiti kerto sillon mulle kaikkia kauhuskenaarioita siitä miten en pärjäis omillaan ja et kuinka todennäkösesti kaikki menis pieleen, menettäsin vaa rahani ja joutusin muuttaa takas kotii ku huomaisin etten pärjää. Sanoi, että muuta sitten ku valmistut amiksesta. Valmistuin, taas sama keskustelu ja sama lopputulos. En kuulemma pärjäis yksin, saan vaan rahaa säästöön jos asun hänen kanssa ja et jos joskus haen korkeakouluun, voin muuttaa sitten. Asuin vuoden valmistumisen jälkeen äidin luona ja sit tuli joku kriisi et kaikki omanikäset asuu jo omillaan ja on itsenäisiä ja sit ite äitin nurkissa. Hommasin asunnon ilman lupaa, tuli kauhee riita. Muutin, ja sit äiti leppy kun huomas et pärjään yksinki. Ja tähän asti on nyt menny tän vuoden ihan hyvin.
Mut nyt ku haluisin korkeekouluun, haluisin samalla vaihtaa paikkakuntaa. Haluisin "uuden alun": uusi ala, uudet ihmiset, uusi ympäristö... Nyt on alkanu sama rumba ku sillon ku halusin muuttaa äidin luota omilleen. Etten pärjäis uudessa kaupungissa ja miten todennäkösesti vaa paskoisin asiani ja joutusin muuttaa takas tänne vanhaan kaupunkiin. Et en löytäis asuntoo, kavereita, ala on aivan väärä. Ei ymmärrä tota uuden alun konseptia samalla tavalla ku mä, sanoo vaan et saathan sä sen täälläki ku meet vaa kouluun. Mä haluisin et kaikki muuttuu. Jos menisin tän kaupungin amkiin, tuntisin luultavasti hirveetä kateutta niitä luokkalaisia kohtaan ketkä ois saanut sen uuden alun, samalla kun itellä sama vanha jatkuu mut vaa lisänä koulu.
Mua pelottaa tehä vastoin äidin tahtoa. Pelkään et asiat menis just sillee niiku se on nyt kaavaillu.
Täst tuli nyt pitkä selostus, anteeks. Oisin tosi kiitollinen kaikenlaisista mielipiteistä, joten kommentoi jos vaan viitsit.
Kommentit (64)
Minun äirini on ollut aina tuollainen. Otan osaa. Sinussa ei ole vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet äidit ripustautuu tuolla tavoin tyttäriin. Haluavat, että tytär jää lähelle passaamaan äitiään. Muuta selitystä ei ole.
Voi ei. Onko äitisi yksinäinen? Mutta ei tuo siltikään ole hyväksyttävää. Lapset ovat vain lainassa.
Teet kuten viimeksi. Haet unelmiesi alalle ja muutat. Äitihän leppyi viimeksikin, kun huomasi että pärjäät. Miksei aikuinen ihminen pärjäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äirini on ollut aina tuollainen. Otan osaa. Sinussa ei ole vikaa.
Ai niin, lisään vielä. Olen jo 54 vuotias, mutta äitini mielestä en osaa vieläkään mitään, en pärjää missään ja mihinkään ei saa ilman hänen lupaa mennä. Emme ole juurikaan tekemisissä. Hän ei ole ikinä kannustanut minua mihinkään/missään, vaan pelkästään kieltänyt. Silti hän haukkuu kun minusta ei ole tullut sitä tai tätä. Kehuu sitten minulle tuttujensa lapsia, jotka ovat tehneet sitä ja tätä.
Onpa lannistavaa puhetta äidiltä. Välimatka voisi tehdä hyvää siinäkin mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläs voi olla joku kehitysvaihe käymättä läpi. Ei tuollaisia kauhuskenaarioita kuulu lapselleen vuodattaa tai varsinkaan jauhaa siitä miten toinen tulee epäonnistumaan. Ihan asiallisesti voi käydä läpi sitä, miten jotku ei pärjää ja esim raha-asiat kusee joidenkin pikavippien takia. Tuollainen kauhistelu on vähintään epäkypsää, mutta pahimmillaan jotain persoonallisuushäiriöistä
Korkeekouluun? Mikä köyhän miehen Vettenterä siellä kirjoittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheaa lukea tuo mitä kirjoitit: "Mua pelottaa tehä vastoin äidin tahtoa. Pelkään et asiat menis just sillee niiku se on nyt kaavaillu."
Vanhempien pitäisi tukea lapsiaan, etenkin juuri epäonnistumisten hetkellä, eikä lietsoa pelon ilmapiiriä.
Tsemppiä sinulle, mene vaan unelmiasi kohti, mitään niin pahaa ei voi tapahtua, etteikö irtiotto tekisi pelkästään hyvää.
Olet edennyt vastuullisesti tähänkin asti. Vaikuttaa siltä, että pärjäisit myös toisessa kaupungissa. Ilman muuta lähdet muualle opiskelemaan, jos sitä haluat. Sinun elämä, sinun päätös.
Myös itselle tuli aikoinaan halu lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hyvin meni. En ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ottaa vaan hieman etäisyyttä häneen muuttamalla riittävän kauas. Äitisi on aiheuttanut sinulle jo ihan tarpeeksi vahinkoa. Ei häntä välttämättä tarvitse tai voikaan ymmärtää. Toisen pään sisään kun ei pääse.
Äidilläsi on ongelma, johon hän tarvitsisi keskusteluapua.
Sinulla on oikeus tehdä omat päätöksesi ilman pelottelua. Nyt tarvutset irtioton! Hae opiskelemaan juuri sinne, minne haluat ja muuta minne haluat. Jos äitisi on viisas, hän toivottaa sinulle onnea ja tukee sellaisissa asioissa, missä nyt vanhemmat voivat tukea.
Toivottavasti pystyt myös palauttamaan välit äitiisi sitten, kun on kulunut hetki irtiotosta, jonka nyt tarvitset äitisi vallasta. Äiti on kuitenkin äiti ja teillä on vielä monia hyviä hetkiäkin kahden aikuisen kesken myöhemmässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei pysty irrottautumaan sinusta omista syistään. Joudut siis itse irrottautumaan hänestä jos haluat itsenäisen elämän. Syyt äitisi käytökseen voivat olla moninaiset, hänen omat traumat tai itsekkäät motiivit. Kannattaa jatkossa miettiä, mitä äidille paljastaa, että äiti ei ehdi sabotoimaan ja manipuloimaan sinun elämääsi.
Jos siis saat opiskelupaikan jostain vastaan niin tietysti muutat sitten sinne. Eikai äidilläsi ole mitään opiskelua vastaan? Jos jutut jatkuu, kuuntelet kärsivällisesti mutta lopuksi sanot että "mun pitää nyt tehdä tämä itseni takia ja kiitos, nyt tiedostan riskit ja toivon apua ja tukea. Ehkä sitten tulenkin häntä koipien välissä takaisin mutta yritettävä on."
Usko itseesi!!!!! Jos nyt teet niinkuin äitisi sanoo ja uskot hänen puheitaan, tulet myöhemmin katumaan. Mikään ei ole pahempaa myöhemmin kuin ajattelu "olisi sittenkin pitänyt..." Äitisi lannistaa sinua, jottet ala elämään omaa elämääsi ja "jätä" häntä. Älä jää siihen.
Oletko ainoa lapsi?
Kuulostaa siltä että äitisi pelkää pikemminkin sitä ettei HÄN pärjää ilman sinua. Hän ei uskalla itsenäistyä ei siksi halua sinunkaan itsenäistyvän, mutta se on pakko. Sinä et ole häntä varten. Sinä olet itseäsi varten ja sinä teet omat ratkaisusi ja omat virheesi ilman että sinun täytyy pyytää niihin äidiltäsi lupaa tai siunausta.
Aikuistuneiden lasten on saatava lähteä maailmalle, opiskelemaan ja töihin, pois kotoa, pois kotipaikkakunnalta. Ette te voi olla lähtemättä vain siksi että äiti huolestuu.
Napanuora on katkaistava, ja jos äiti ei sitä pysty tekemään, lapsi tekee sen.
Minä olen äiti ja kohta on ensimmäinen lapsi muuttamassa pois enkä haluaisi. Mutta ymmärrän että hänet täytyy päästää. Monille naisille käy niin että lapsesta tulee elämän tärkein asia ja että itse on olemassa vain lasta ja hänen hyvinvointiaan varten. Oma elämä ja sen muut aiemmin tärkeät asiat jäävät sivuun. Äidistäsi varmaan tuntuu että kun sinä lähdet niin hänelle ei jää mitään eikä elämällä ole enää tarkoitusta. Harmi että hän tuo sen esille pelottelemalla sinua ja antaa ymmärtää ettet pärjäisi, mikä ei ole totta, varmasti pärjäät!
Tämä on äidillesi kasvun paikka. Voit varmaan parhaiten tukea häntä esimerkiksi vaikka sopimalla että voitte nähdä ja tehdä jotain yhdessä säännöllisesti, eli et hylkää kokonaan. Kannusta häntä hankkimaan omia harrastuksia ja muuta sisältöä elämään. Tee selväksi että jos hän moittii valintojasi tai epäilee pärjäämistäsi, että et hyväksy sellaista keskustelutyyliä. Tsemppiä!
Mulla on samanikäisiå lapsia kuin sä olet. Kyllä äitien kuuluu kannustaa, rohkaista ja tukea.
jos äitisi ei sano sinulle, niin mä sanon.
Hae korkeakouluun ja mene kohti unelmia! Sullahan on tosi hyvä tilanne kun sulla on jo yksi ammattikin- pystyt tarvittaessa tekemään vanhan alan töitä kun opiskelet. Sinä pärjäät kyllä! Ja uudessa koulussa saat kyllä ystäviä ja hyvän tukiverkon kun tutustut opiskelukavereihin.
sun tehtävä ei ole kantaa äitisi angsteja. Äitisi on aikuinen nainen joka osaa kyllä hakea keskusteluapua jos napanuoran katkaisu ottaa koville. Tämä sun lähtö on normaalia elämän kiertokulkua. Jos jäät vain äiti tähden susta voi tulla katkera, eikä suhteenne muutu normaaliksi. Nyt siihen on mahdollisuus. Pidä pääsi ja mene kohti omaa elämääsi!
Äitien pitäisi tukea taloudellisesti ja kannustaa. Ei pelotella. Eikä varsinkaan lytätä. Riippuu tietysti asuuko kaukana vai lähellä, että miten saa tuotua jotain tai vietyä. Ja onko alue kiva vai ei.