Miten toimia tällaisessa perintöasiassa?

Haluaako kukaan lapsista tilaa omistukseensa? Yhteisomistukset eivät toimi. Tila jää hoitamatta. Mies ajattelee järkevästi, kun miettii kulujen maksua.

Pari kommentoijaa oli huomannut, mutta suurin osa ei, että niiden lasten täytyy haluta pitää se tila, muuten ei ole mitään väliä kenelle se testamentataan yms. Jos miehellä on hallintaoikeus niin silloin sitä ei ainakaan voi myydä niin kauan kuin mies elää, mutta sen jälkeen se on ihan lapsista kiinni. Moni ei ehkä myöskään ole tajunnut, että ei puoliso mitään peri ilman testamenttia, vaan ne lapset ja jos niitä ei ole niin sukulaiset.

Joo.. asioista kannattaa ottaa selvää, kysyä lapsilta, sekä tehdä testamentti hyvissä ajoin.

Lapset ovat myös olleet sitä mieltä että tämän joskus haluaisivat itselleen. Etenkin toinen ei halua menevän vieraalle. Kyseessä siis tosiaan pieni tila, joka toimii myös vapaa-ajan mökkinä aivan hyvin ja siinä käytössä etenkin ovat kiinnostuneita. Mökkinä tämä meilläkin oli aiemmin, ja kulut ovat pienet. Ja lapsille tämä olisi jäämässä kokonaan, miehelle ei osaakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Monikaan vastaaja ei lukenut aloitusta kunnolla. 

Minusta tuo olisi paras, isä ostaisi talon lapsiltaan, lapset on kuitenkin jo aikuisia, ja voihan olla etteivät edes halua koko tönöä. Vaikka isä myöhemmin möisi koko talon, voi lapset ostaa takaisin jos haluavat. Lapsille paras että saisivat rahat heti, aloittajan kuoltua, tuskin tuossa arvo nousee 

Juttelet ensin lasten kanssa ja sitten menet juttelemaan juristin kanssa joka laittaa paperit kuntoon.

Olette aviopari? Sinun kuollessa ei tarvitse ositusta tehdä, vaan puolet on sinun miehesi omistuksessa toisen puolen jakavat lapsett siis teidän yhteiset tai vain sinun lapset.Tontille voi jopa rakentaa ja sitten myös miehen kuoltua tehdä ositus ja lapset jakavat kiinteistön kokonaisuudessaan. Nyt pitää olla varovainen jos joku lapsista vaatii omaa rahallista omaisuuttaan ja hänen osansa tulisi jonkun lunastettavaksi, ettei kiinteistöä tarvitse myydä.

Miehellä on myös oikeus vaatia omaa osuuttaan kiinteistöstä. Siinä onkin lakimiesten kanssa neuvottelu, että saa sellaiset aikeet peruttua. Mieskin saattaisi joutua myymään osuutensa sinun kuoltuasi jos lapset tätä vaativat ja alkavat riitelemään.

Mutta ajattele nuoria, ei niillä ole suurta halua asua ensisellä maatilalla. tuskin haluavat vierekkäin taloakaan rakentaa.

Sitten vielä kaikki jakautuvat kustannukset ylläpidösta. Onko kaikilla haöua maksaa kustannuksia?

Mutta ositusta ei ole pakko tehdä sinun koltua, vasta miehesi kuoltua on ryhdyttävä toimiin. Kunhan sopu säilyisi.

Siihen testamenttiin voi suomessa laittaa lisänä, kenelle perintö perinnönjakajien jälkeen menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Testamentti jossa mainitaan ehdot. Puolisohan ei muutenkaan peri, tasinkoa voi saada jos sinulla on enemmän omaisuutta kuin hänellä. Puolisolle jää  yleensä hallintaoikeus asuntoon. 

Mutta mitkä ehdot tässä sitten tulisi mainita? Miehellehän tosiaan ei tästä jäisi mitään. Mutta hän on ajatellut, että ostaisi talon lapsilta hyvää hyvyyttään, ja että saisi tässä asua ja voisi huolehtia kaikki maksut. Voiko sellaista millään testamentilla estää? En tiedä olisiko tuo hyvä vai huono suunnitelma. Ap

 

Et voi estää sitä, että lapset myyvät perimänsä talon. 

Mene juristin juttusille. 

Eihän se juristi voi pakottaa mihinkään, jos lapset myyvät isälleen niin se on isän omaisuutta siihen asti että kuolee ja taas on lapsilla, jos ei myy sitä ennen. Juristit ei voi estää lapsiakaan myymästä.

Siihen testamenttiin voi sisällyttää mihin tarkoitukseen perijät saavat perinnön käyttää.

Onko se ihan toimiva maatila? Haluaako kumpikaan lapsista jatkaa tilan toimintaa? Yhteisomistus ei välttämättä tule toimimaan, on se maatila tai huviasunto. Paras olisi keskustella lasten kanssa, jos he ovat jo aikuisia he voivat sanoa onko heillä halua tai rahkeita jatkaa tilalla vai aiotko jakaa sen kahtia niin että kumpikin saa oman osan jonne voivat sitten kesämökit laittaa.

Jos olette naimisissa eikä teillä ole avioehtoa, niin tehkää se nyt. Ilman avioehtoa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuksiin. Kun toinen kuolee, puolisoiden välillä tehdään omaisuuden ositus samaan tapaan kuin avioerossa. Ilman avioehtoa omaisuus jaetaan puoliksi niin että puolet jää leskelle ja toinen puoli kuolinpesälle eli lapsille. Jos kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, leskellä on ilman avioehtoa oikeus saada tasinkoa kuolinpesältä niin että hänelle jää yhtä paljon kuin kuolinpesälle. Jos olet miestäsi varakkaampi niin voit estää miehen tasinko-oikeuden avioehdolla. Jos avioehtoa ei ole niin testamentista ei ole mitään apua. 

Jos taas leski on varakkaampi kuin kuollut puolisonsa, leski voi kieltäytyä maksamasta tasinkoa kuolinpesälle.

Jos mies ei suostu avioehtoon niin keinot on vähissä.

Täällä sotketaan nyt asioita huolella. Jos ja kun asia on tärkeä tunnetasolla ja taloudellisesti, vaihtoehdoista kannattaa keskustella juristin kanssa ja tehdä paperityöt huolella. Asianajajan laskusta huolimatta siinä voi säästää veroissakin pitkän pennin, ja saada mielenrauhaa, kun ei asiat ole sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olette naimisissa eikä teillä ole avioehtoa, niin tehkää se nyt. Ilman avioehtoa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuksiin. Kun toinen kuolee, puolisoiden välillä tehdään omaisuuden ositus samaan tapaan kuin avioerossa. Ilman avioehtoa omaisuus jaetaan puoliksi niin että puolet jää leskelle ja toinen puoli kuolinpesälle eli lapsille. Jos kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, leskellä on ilman avioehtoa oikeus saada tasinkoa kuolinpesältä niin että hänelle jää yhtä paljon kuin kuolinpesälle. Jos olet miestäsi varakkaampi niin voit estää miehen tasinko-oikeuden avioehdolla. Jos avioehtoa ei ole niin testamentista ei ole mitään apua. 

Jos taas leski on varakkaampi kuin kuollut puolisonsa, leski voi kieltäytyä maksamasta tasinkoa kuolinpesälle.

Jos mies ei suostu avioehtoon niin keinot on vähissä.

Ositusta ei ole välttämättä tehtävä toisen puolison kuleman jälkeen. Pesä voi jatkaa jakamattomana. Kiinteistöllä voidaan tehdä muutoksia esim. joku haluaa rakentaa, mutta tähän tarvitaan kaikien perikunnan jäsenten ja aviomiehen lupa.

Jakamaton pesä.

Ehkä on parempi pitää kiinteisö jakamattomana ja huolehtia, että kiinteistön maksut hoidetaan omistusoikeuden mukaan. Siis mies hoitaa puolet kiinteistön kuluista ja lapset hoitavat kumpikin puolet toisesta puoliskosta. Sitten on aikaa miettiä kunnes miehesi kuolee. En ymmärrä etteikö miehesi olisi tasavertainen kanssasi, vaikka omistat kiinteistön ja muita perijöitä ei ole.

Avioehto maatilan osalta.

Miehellä on turhan kontrolloiva asenne asioihin. Vähiten riskejä on, kun maatila menee suoraan lapsille. Ja kun lapset ovat jo aikuisia, niin se ei ole ylenmäärin ongelmallistakaan.

Se on totta, että et voi estää lapsia myymästä tilaa. Mutta vaikuttaa siltä, että lapsilla ei ole myyntiaikeita. Mikään ei estä isää pitämästä tilaa kunnossa ja maksamasta sen kuluja, vaikka se olisikin lasten omaisuutta. Ei kai tällainen ole miehelle mikään ongelma, jos lasten parasta haluaa?

Minulla ja miehelläni on iso maatila. Suurin osa siitä on yhteisessä omistuksessa, pienempi osa on vain miehen omistuksessa.

Vaikka meillä onkin tarkoitus pitää maatilaa eläkkeelle asti, ja ottaa halukkaat lapset myös mukaan toimintaan, niin tilanne muuttuu, jos esim mieheni kuolee. Silloin meidän yhteiset tilukset eivät jää minulle, vaan lapsille menee heidän osuutensa. Luultavasti tilan pyörittäminen jatkuisi kuolinpesän nimissä, kunnes nuorin lapsista on täysi-ikäinen. Siinä vaiheessa koen selkeimmäksi ja järkevimmäksi, että myös minun osuudestani tehdään sukupolvenvaihdos jatkajalle, jolloin tilan toimintakyky paranee, kun päätöksenteko on yksissä käsissä. Eikä se tarkoita sitä, että jättäisin tilaa jatkavan lapseni yksin selviämään, vaan yhdessähän tilaa vedettäisi eteenpäin parhaamme mukaan antaen sinne taloudellista ja työpanosta niin paljon kuin mahdollista.

Toivotaan, että saamme elää vanhaksi, ja muutos tulee suunnitellusti ja hallitummin kuin kuolemantapauksessa.

Nuoret ei tosiaan välttämättä halua pitää vanhaa taloa jos vaikka vielä opiskelevat tai ovat omankin  perheen perustamiset ym vielä menossa. Vanhastakin talosta menee kiinteistöverot, lämmitys- sähkö- ja muut ylläpitokulut (vesi, jätemaksut, mahdolliset tienhoitokulut, vakuutukset )jotka voivat muodostua nuorelle aika isoiksi, jos on omakin asunto vielä. Ja tilanne on vielä hankalampi jos yksi sisaruksista haluasi pitää ja muut haluavat myydä. Olen läheltä seurannut tällaista tilannetta, ja kyllä talo meni välittömästi myyntiin kun toinen vanhemmista kuoli eikä toisen kyvyt/resurssit riittäneet enää talon ylläpitoon. eli kannattaa lähteä juristin puheille hyvissä ajoin. Nuoretkin ihmiset menehtyvät syöpiin, liikenneonnettomuuksiin, aivoverenvuotoihin ja muitakin äkillisä tauteja on myös nuoremmilla ihmisillä. Kannattaa jutella lastenkin kanssa ajoissa.

Minkä ikäisiä olette kun et halua miehellesi omistusta kuolemasi jälkeen. Hän perii pahimmassakin tapuksessa lakiosansa jos jätät perinnöttömäksi. Lakiosaa ei pidä unohtaa.

Hänen kanssaan kyllä kannatta jutella ja lasten myös. Teidän ikä on mikä?

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ei tosiaan välttämättä halua pitää vanhaa taloa jos vaikka vielä opiskelevat tai ovat omankin  perheen perustamiset ym vielä menossa. Vanhastakin talosta menee kiinteistöverot, lämmitys- sähkö- ja muut ylläpitokulut (vesi, jätemaksut, mahdolliset tienhoitokulut, vakuutukset )jotka voivat muodostua nuorelle aika isoiksi, jos on omakin asunto vielä. Ja tilanne on vielä hankalampi jos yksi sisaruksista haluasi pitää ja muut haluavat myydä. Olen läheltä seurannut tällaista tilannetta, ja kyllä talo meni välittömästi myyntiin kun toinen vanhemmista kuoli eikä toisen kyvyt/resurssit riittäneet enää talon ylläpitoon. eli kannattaa lähteä juristin puheille hyvissä ajoin. Nuoretkin ihmiset menehtyvät syöpiin, liikenneonnettomuuksiin, aivoverenvuotoihin ja muitakin äkillisä tauteja on myös nuoremmilla ihmisillä. Kannattaa jutella lastenkin kanssa ajoissa.

Kyllä tämä on hyvin perusteellisesti hoidettava. Tuossa puhuttiin kuolemasta, ikävää tietysti. Mutta lapsen kuollessa jos et sitäkin asiaa muuta , perii tämän lapset osuutensa. Luultavasti lapsesi mies ei perisi tyttäresi kuoltua. Sitten on testamenttiin laitettava lause, etteivät lasten aviomiehet eikä aviovaimot peri mitään.  On monta asiaa ajateltava. huh sentään.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette kun et halua miehellesi omistusta kuolemasi jälkeen. Hän perii pahimmassakin tapuksessa lakiosansa jos jätät perinnöttömäksi. Lakiosaa ei pidä unohtaa.

Hänen kanssaan kyllä kannatta jutella ja lasten myös. Teidän ikä on mikä?

Hmmm, lakiosa koskee vain rintaperillisiä, elikkäs lapsia, joita ei tässä oltu sivuuttamassa. Voi tulla yllätyksenä että puoliso ei peri mitään jos on lapsia. Hänelle kuuluu ainoastaan mahdollinen tasinko avio-oikeuden perusteella.