40-kymppiset naiset, millaista elämänne on?

Teen lyhennettyä työpäivää edelleen vaikka lapset jo isompia, käytän ajan terveellisen edullisen ruuan kokkailuun, liikuntaan, ihmissuhteisiin ja ihan vaan lepoon. Lapset tykkää edelleen yhdessäkin välillä puuhailla niin kiva että on siihenkin aikaa, eikä omasta terveydestä tarvitse tinkiä. Kohtahan ne muuttaa kotoa, parempi nauttia yhteisestä ajasta vielä nyt. 

Paha pms vaivasi välillä minuakin, hankin siihen gyneltä apua ja nyt pelittää kaikki taas. Erosin kolmenkympin puolivälillä. Nykyisessä parisuhteessa on onnellista, tyydyttävää ja tasapainoista olla. Harrastetaan yhdessä esim taidenäyttelyitä ja ulkoilua. Onnellinen suhde on vielä isompi voimavara kuin olisin voinut kuvitella.

Välillä mietin, olisiko uraan pitänyt panostaa enemmän, mutta en tunne juurikaan työstään onnellisia ihmisiä, vaikka monella on erinomainen työ. Himmaamalla on jäänyt energiaa elämiseen, kun vain budjettinsa kanssa on tarkka. Niin kauan kuin terveyttä riittää ja ihmissuhteet voi hyvin, olen ihan onnellinen. 

Onpa mukavaa lukea näitä tilannepäivityksiä. Meillä menee aika kivasti

Lisää?

Uskalsin vihdoin katkaista välit epävakaaseen ja läheisriippuvaiseen vanhempaan. Koen elämässäni ensimmäistä kertaa rauhaa, kun ei tarvitse jännittää, mistä seuraava kolmas maailmansota kehitetään. Samalla tuli tilaa alkaa vihdoin itse parantua omista traumoistaan, kun ei tarvitse kannatella ja olla vanhempi sille omalle ylitarvitsevalle vanhemmalle.

Alan vihdoin tunnistaa omia tarpeitani ja uskallan puolustaa niitä, jos joku yrittää kävellä yli. Voin henkisesti siis paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin.

Omaisuutta tao perhettä mulla ei ole, mutta pääsin vihdoin paremmin palkattuun ja mieluisaan työhön, joten odotan tulevaisuutta positiivisella mielellä. Lapsista en oikeastaan ole koskaan edes osannut haaveilla, mut omat perhekuviot oli niin epäterveet, että jäi äidin uhriutumisesta ja emotionaalisesta manipuloinnista lähinnä sellainen tunne, että lasten saanti pilaa sen elämän ja on pahin virhe, mitä nainen voi tehdä.

En tunnista itseäni tuosta. Ulkonäkö ei niinkään kiinnosta, toki harrastusten puitteissa urheilua tulee joten ei se nyt niinkään rapistunut ole. Sain ensimmäisen harmaan hiukseni jo 20-vuotiaana, ja minua ei lainkaan haittaa että niitä on tullut vuosien saatossa lisää. En yritä piilotella harmaita, vanheneminen kuuluu elämään. Myöskin rypyt on täysin OK:

Olen alkanut miettiä miksi en ajoissa opiskellut jotain mikä mahdollistaisi urakehityksen (ja rikastumisen). Nyt koen olevani jo liian muumio opiskelijaksi eikä muistikaan enää pelitä vanhaan malliin eli tuskin oppisinkaan helpolla. Eli junnaan matalapalkkatyössä. Tässäkö tämä oli -ajatuksin. 

Jos nyt joku sanoo ettei koskaan ole liian myöhäistä niin mainittakoon etten kyllä enää fyysisestikään jaksa juuri nousta sohvanmutkasta että sekin vähän haittaa elämänmuutoksessa. Haaveilen kaikista eniten nukkumisesta ja lepäämisestä, siitä huolimatta että nukun ja lepään joka ilta töiden päälle. 

Tästä huolimatta tunnun työelämässä olevan paljon energisempi ja terveempi kuin nuoret kollegat. Ehkä he osaavat kuluttaa energiaansa enemmän vapaa-ajalla. 

Oon 44 ja minusta elämä on aidosti ihanaa tässä iässä. En ole mitenkään väsynyt tai kärttyinen, kuten täällä on moni tuskaillut. 

 

Mulla on hyvä parisuhde, vaikka yhteisiä vuosia jo yli 20. Lapset teinejä, fiksuja ja järkeviä kumpikin. Talo maksettu, hyvä katkeamaton työura takana, taloudellinen tilanne hyvä. Täällä joku totesi, että tyytyväisimpiä ovat ne joilla lapset jo teinejä ja taloustilanne vakaa ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Kun lapset oli pieniä ja talolainaa jäätävästi, ei se kovin mukavaa ollut, kun oli jatkuva stressi rahasta ja pikkulapsiarki muutenkin väsytti. Kyllä se semmoista seesteisyyttä tuo, kun on raha-asiat järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Kivaa on :) Vihdoin alkaa kunnolla konkretisoitua pitkän opiskelun tuomat hyödyt hyvänä tulotasona ja mukavana vakkarityönä. Lapset on riittävän isoja, että yhdessä voi tehdä kaikenlaista hauskaa, parisuhde kukoistaa, terveys ja ulkonäkö on kohdillaan ja elämä muutenkin mallillaan. 

No kivat sulle. Jotkut meistä opiskelee pitkään eivätkä hyödy siitä mitään.

Kaveri sanoi nelkyt täytettyään, että tästähän se elämä vasta alkaa. Ei ole enää tarvetta miellyttää yhtään ketään, alkaa olla järkeä päässä ja lompsa on lyönnissä, niin voi toteuttaa itseään. Minusta tämä on hieno ikä siitä huolimatta, että kropassa alkaa olla lieviä kolotuksia, mutta nekin ovat toistaiseksi pysyneet kurissa liikkumalla. 

No mulla on vaippaikäiset muksut vielä, elämä on aika täyteläistä. Tässä iässä ei niin enää kiinnosta muiden mielipiteet, tulee tehtyä vahvasti itsen näköisiä ratkaisuja. 

Nelikymppisyydessä yksi parhaista asioista on se, että minä en kiinnosta enää ketään. Kukaan ei puutu tekemisiini tai olemiseeni. Miehet ei häiritse ja vanhemmat naiset ei ole kateellisia.

2- ja 3-kymppisenä naisena sitä oli jatkuvan arvostelun kohteena. Ihan sama mitä teki, niin se oli väärin. 

Nyt olen 41-vuotiaana raskaana eikä ketään kiinnosta. Ihan mahtavaa. Annas olla jos 2-kymppisenä on raskaana, kyllä neuvojia ja arvostelijoita riittää.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisyydessä yksi parhaista asioista on se, että minä en kiinnosta enää ketään. Kukaan ei puutu tekemisiini tai olemiseeni. Miehet ei häiritse ja vanhemmat naiset ei ole kateellisia.

 

2- ja 3-kymppisenä naisena sitä oli jatkuvan arvostelun kohteena. Ihan sama mitä teki, niin se oli väärin. 

 

Nyt olen 41-vuotiaana raskaana eikä ketään kiinnosta. Ihan mahtavaa. Annas olla jos 2-kymppisenä on raskaana, kyllä neuvojia ja arvostelijoita riittää.

Mua luullaan yhä nuoremmaksi ja saan yhä vihaa ja kyselyitä milloin teen lapsia, vaikka munasarjat on varmaan jo ylittäneet parasta ennen -päiväyksen.

Kiitos jokaiselle vastanneelle! Arvostan vastauksianne. 

On siis samassa veneessä olevia kuin minä, mutta myös niitä jotka elävät elämänsä onnellisimpia aikoja.

Kuten jo aloituksessa sanoin, eiköhän se tästä vielä joku päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jokaiselle vastanneelle! Arvostan vastauksianne. 

On siis samassa veneessä olevia kuin minä, mutta myös niitä jotka elävät elämänsä onnellisimpia aikoja.

Kuten jo aloituksessa sanoin, eiköhän se tästä vielä joku päivä. 

Jotenkin odottelen, että olisin jo 50 loppupuolella enkä 40 alkupuolella, että tämä välivaihe olisi ohi.

Vierailija kirjoitti:

En tunnista itseäni tuosta. Ulkonäkö ei niinkään kiinnosta, toki harrastusten puitteissa urheilua tulee joten ei se nyt niinkään rapistunut ole. Sain ensimmäisen harmaan hiukseni jo 20-vuotiaana, ja minua ei lainkaan haittaa että niitä on tullut vuosien saatossa lisää. En yritä piilotella harmaita, vanheneminen kuuluu elämään. Myöskin rypyt on täysin OK:

Harmaat ja yksittäiset rypyt on ok, muttei naaman ja leukalinjan valahtaminen, kalkkunakaula, hamsterinpussit leukalinjassa, silmäluomien valahtaminen (silmät näyttää paljon pienemmiltä), rasvan häviäminen poskista, yleinen naaman tätiytyminen. 

Perseestähän tää on. Ulkonäöltä on auttamatta täti vaikka olisi hoikka, vanhemmat sairastelee ja kuolee, edessä yksinäisyyttä ja kuolemia. 

oon 47, liekö enää nelikymppinen, kun 10 nuoremmat väittää olevansa myös nelikymppisiä. 

17vuotias ei pyöristetään ikään 10. Miksi minun 47 pitäisi pyöristää 40 

Nelikymppinen on max 43.

oletteko ?

 45 on 45 

ja 48 alkaa olla viiskymppinen..

Itken lapsettomuuttani ja PMS oireiden takia haukun ja pahoinpitelen miestäni. Ilkeilen töissä kaikille nuorille naisille joilla on vielä elämänhalua ja usko tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen on max 43.

 

oletteko ?

 45 on 45 

 

ja 48 alkaa olla viiskymppinen..

Täytän keväällä 43. Mikä sitten olen?