Miesystävä ei antanut lahjaa
Olen tapaillut miestä nyt 8 kuukautta, ollaan läheisiä ja viihdytään toistemme kanssa. Annoin hänelle, kuten kaikille läheisilleni joululahjan ennen joulua. Mies oli sukuloimassa aaton ja joulupäivän ja tavattiin tapanina. En saanut mieheltä mitään muuta kuin kortin, jossa ei ollut edes kirjoitettua joulutervehdystä. Tuli jonkin verran paha mieli, juteltiin asiasta ja mies pyyteli anteeksi ja oli pahoillaan. Selitin hänelle, etten odota mitään isoa, tykkään vaikka teepaketista tai sukista lahjana. Joulussa tärkeintä on rakkaiden ihmisten muistaminen.
Vaikka juteltiin ja sovittiin ihan rauhallisesti asia, jäi itseäni silti vaivaamaan muutama asia: ollaan jo nelikymppisiä molemmat, jaksanko kasvattaa miestä asioissa, jotka on itselle itsestäänselvyyksiä? Semmoinen turhanpäiväinen kitsaus häiritsee kanssa, hän on hyväpalkkaisessa työssä, mutta laskee pennilleen kaiken ja pihistelee ihan pienissäkin asioissa aina kun on mahdollisuus siihen. Itse taas tykkään hemmotella ja huomioida läheisiäni vaikkapa pienillä asioilla. Vaikka miehen kanssa on ihanaa ja läheisyys toimii tosi hyvin, mietin että olenko ikuisen poikamiehen kanssa, jaksanko opastaa häntä toisten huomioimisessa. En tiedä, piti jonnekin avautua tästä. Turhauttaa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aikuisesten suhteessa tunne olevansa huomioitu ja rakastettu ilman lasten lahjapaketteja niin olisikohan siinä suhteessa jotan vikaa silloin.
Lapset ovat eri asia kun niillä ei ole omaa rahaa ostaa tarpeitaan. Silloin niille varmaankin kaikki lahjat ovat tarpeellisia niin kauan kunnes tienaavat itse rahansa.
No siis, minulla on rahaa ostaa itse kaikki tarvitsemani, ja viedä itse itseäni esim. rlokuviin,ravintolaan hyvin syömään, ostaa itselleni kukkia jne.
Mutta mysteeriksi jää, mihin tarvitsen parisuhdetta, jos tehtäväni olisi siinäkin huomioida itse itseäni? Silloinhan on sama jatkaa elämää vain sinkkuna.
Ei ole ihan sama. Sinulla ei ole puolisostasi sellaista vanhuuden turvaa jos vaikka sairastuu niin sinkkuna on aika turvaton yksinään ja pitää turvautua ulkopuolist
Aika harvinaista ajatella tuollaista vanhuuden hyötyä puolisosta. Ehkä miehet sitten ajattelevat niin. Naiset elävät pidempään ja hoitavat miestä, miehet harvoin hoitavat naista. Ainakin minä asun vanhana mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Äijä valittu varallisuuden perusteella.
Eiku onnea.
Ansaitsen itse omat rahani. Ja ihan keskipalkkaisessa työssä olen. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aikuisesten suhteessa tunne olevansa huomioitu ja rakastettu ilman lasten lahjapaketteja niin olisikohan siinä suhteessa jotan vikaa silloin.
Lapset ovat eri asia kun niillä ei ole omaa rahaa ostaa tarpeitaan. Silloin niille varmaankin kaikki lahjat ovat tarpeellisia niin kauan kunnes tienaavat itse rahansa.
No siis, minulla on rahaa ostaa itse kaikki tarvitsemani, ja viedä itse itseäni esim. rlokuviin,ravintolaan hyvin syömään, ostaa itselleni kukkia jne.
Mutta mysteeriksi jää, mihin tarvitsen parisuhdetta, jos tehtäväni olisi siinäkin huomioida itse itseäni? Silloinhan on sama jatkaa elämää vain sinkkuna.
Ei ole ihan sama. Sinulla ei ole puolisostasi sellaista vanhuuden turvaa jos vaikka sairastuu niin sinkkuna on aika turvaton yksinään ja pitää turvautua ulkopuolisten apuun kokonaan.
Terveenä ja aktiivisena varmasti tuntee ettei tarvitse parisuhdetta ollenkaan jos ei siitä ole mitään rahallista hyötyäkään. Mutta sitten kun on jo myöhäistä niin ei sitä suhdetta enää saakkaan jos ei ole aikanaan sitä saanut minkäälaista luotua. Yksineläjien kohtalo tulevaisuudessa vanhaksi ja sairaaksi tulemalla ei ole hääppöinen.
Sinä nyt ajattelet vain aineellista hyötyä puolisosta mutta et ajattele sen pidemmälle mitään mitä hyötyä puolisosta voisi olla yksinelämiseen verrattuna.
No jo on. En ajatellut alkaa ilmaiseksi kodinhoitajaksi siksi, että jos joskus vanhana tarvitsisin toisen apua. Ja jos ei huomioi minua terveenä, niin sairastuttuani sitten huomioisi, auttaisi ja hoivaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pihi nainen. Vituttaa entisen miesystävän typerät huomiolahjat aina kun näen ne. Hän oli ostosriippuvainen, eikä osannut mennä kauppaan ostamatta jotain joutavaa romua. Toi ne sitten meille "lahjoina". Voi jumalauta. En tahdo kahvimukia, missä lukee Budapest, kun en ole edes käynyt siellä...
Eihän tässä ollutkaan kyse sun ilahduttamisesta. Älä sotke asioita.
No minkä helvetin takia siitä pitäisi olla sitten iloinen ja kiitollinen. Joo, erosin, ei loppunut romunkanto siihen. Voi v***u.
Onko sinulla jotain ongelmia elämänhallinnassa, jos et pysty olemaan ottamasta vastaan lahjaa ex-mieheltäsi? Älä avaa ovea, niin helppoa se on.
Se mies ei ostanut lahjaa sinulle AP siksi, koska on niin pihi.
Mitä sä AP ostit lahjaksi miehelle? Tosi noloa, jos itse ole ostanut esim . 30-50€lahjakortin johonkin palveluun tai vaikka ravintolaan ja mies ajattelee, että joulukortti on riittävä vastalahja.
Mulle tuo olisi suhteen loppu ellei olisi hyvää selitystä (posti toi myöhässä) ja lisäksi joku korvaus, pelkkä sanallinen "sori" ei kyllä riittäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aikuisesten suhteessa tunne olevansa huomioitu ja rakastettu ilman lasten lahjapaketteja niin olisikohan siinä suhteessa jotan vikaa silloin.
Lapset ovat eri asia kun niillä ei ole omaa rahaa ostaa tarpeitaan. Silloin niille varmaankin kaikki lahjat ovat tarpeellisia niin kauan kunnes tienaavat itse rahansa.
No siis, minulla on rahaa ostaa itse kaikki tarvitsemani, ja viedä itse itseäni esim. rlokuviin,ravintolaan hyvin syömään, ostaa itselleni kukkia jne.
Mutta mysteeriksi jää, mihin tarvitsen parisuhdetta, jos tehtäväni olisi siinäkin huomioida itse itseäni? Silloinhan on sama jatkaa elämää vain sinkkuna.
Ei ole ihan sama. Sinulla ei ole puolisostasi sellaista vanhuuden turvaa jos vaikka sairastuu niin sinkkuna on aika turvaton yksinään ja pitää turvautua ulkopuolist
Naisille on yleensä osana olla se joka hoitaa, sitten kun itse on vanha niin puoliso on jo kuollut eikä hoitamassa
Emme ole puolison kanssa lahjoneet toisiamme moniin vuosiin. Olemme todenneet, että kummpikin osaa hankkia tarvitsemansa itse ja paremmin kuin puoliso. Tämä ei suinkaan tarkoita, että emme arvostaisi toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole puolison kanssa lahjoneet toisiamme moniin vuosiin. Olemme todenneet, että kummpikin osaa hankkia tarvitsemansa itse ja paremmin kuin puoliso. Tämä ei suinkaan tarkoita, että emme arvostaisi toisiamme.
Miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen
Vierailija kirjoitti:
Emme ole puolison kanssa lahjoneet toisiamme moniin vuosiin. Olemme todenneet, että kummpikin osaa hankkia tarvitsemansa itse ja paremmin kuin puoliso. Tämä ei suinkaan tarkoita, että emme arvostaisi toisiamme.
Minäkin osaan huomioida itse itseäni paremmin kuin kukaan muu. Siksi en olekaan parisuhteessa, koska mihin sellaista tarvitsee kun itse voi kaiken hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut toiselta lahjoja vailla. Annan lahjoja, mutta en odota vastalahjoja.
En minäkään, mutta tämmöinen parisuhteen alku on eri asia. AP
Ensi kerralla ostat vain käyttötavaraa, jota itsekin tulet käyttämään. Kuten vaikka shampoon, tai saippuaa ja laitat sen sitten sinne sinun vessaan tai suihkuun, jota sitten käytätte molemmat. Niin ja tietysti annat aina sen lahjan sinun kotonasi. Ostat sen teen hänelle lahjaksi ja sitten keität heti sen teen teille. Ajattele näitä niinkuin teidän yhteisinä lahjoina, jos kerran hän ei osta sinulle omaa. Ehkä jopa sanot suoraan, että tämä on teille niinkuin yhteinen lahja kun hän ei kerran jaksa hankkia mitään pelkästään sinulle. Niin hän ei voi edes viedä sitä omaan kotiinsa mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aikuisesten suhteessa tunne olevansa huomioitu ja rakastettu ilman lasten lahjapaketteja niin olisikohan siinä suhteessa jotan vikaa silloin.
Lapset ovat eri asia kun niillä ei ole omaa rahaa ostaa tarpeitaan. Silloin niille varmaankin kaikki lahjat ovat tarpeellisia niin kauan kunnes tienaavat itse rahansa.
No siis, minulla on rahaa ostaa itse kaikki tarvitsemani, ja viedä itse itseäni esim. rlokuviin,ravintolaan hyvin syömään, ostaa itselleni kukkia jne.
Mutta mysteeriksi jää, mihin tarvitsen parisuhdetta, jos tehtäväni olisi siinäkin huomioida itse itseäni? Silloinhan on sama jatkaa elämää vain sinkkuna.
Ei ole ihan sama. Sinulla ei ole puolisostasi sellaista vanhuuden turvaa jos vaikka sairastuu niin sinkkuna on aika
Minusta määrätyssä iässä kaikki sinkkumiehet alkavat etsimään sitä omaishoitajaa itselleen. Mielellään 20 vuotta nuorempaa naista. Tyylin mies 70 ja nainen 50 vuotias. Varsinkin nämä, jotka joskus ovat olleet naimissa.
Voi hitsin pimpulat! Yritä pärjäillä. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä AP ostit lahjaksi miehelle?
Vastaa AP!
Entä onko jommalle kummalle tulossa syntymäpäivä lähiaikoina? Jos miehelle on tulossa, niin älä sitten osta hänelle lahjaa, kun ei hän tunnu arvostavan lahjoja. Tai jos sulla on ensin syntymäpäivä, niin saa nähdä, ostaako mies lahjaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aikuisesten suhteessa tunne olevansa huomioitu ja rakastettu ilman lasten lahjapaketteja niin olisikohan siinä suhteessa jotan vikaa silloin.
Lapset ovat eri asia kun niillä ei ole omaa rahaa ostaa tarpeitaan. Silloin niille varmaankin kaikki lahjat ovat tarpeellisia niin kauan kunnes tienaavat itse rahansa.
No siis, minulla on rahaa ostaa itse kaikki tarvitsemani, ja viedä itse itseäni esim. rlokuviin,ravintolaan hyvin syömään, ostaa itselleni kukkia jne.
Mutta mysteeriksi jää, mihin tarvitsen parisuhdetta, jos tehtäväni olisi siinäkin huomioida itse itseäni? Silloinhan on sama jatkaa elämää vain sinkkuna.
Hyvin sanottu. Että jos 2 kertaa vuodessa on ylitsepääsemättömän vaikeaa huomioda seurustelukumppani niin onko suhde minkä väärti?
Tietty jos huomiointia on arjessa pieninä tekoina kuten valmiiksi keitetty kahvi tai tee, lajitelmasta puhumattakaan. Omasta kokemuksesta semmoinen joka ei huomio arjessa, ei huomioi synttäriä tai joulua. Ja suhteet ovat kaatuneet muihin syihin tosin kuin lahjattomuuteen.
8kk on pitkä aika. Onko mies huomioinut arjessa ihan muuten vaan koska on voinut/halunnut?
Vierailija kirjoitti:
Piheys on sairaus joka ei parane. Et voi tehdä mitään.
P.o. pihiys.
Vierailija kirjoitti: 8kk on pitkä aika siinä mielessä, että luulisi miehen muistavan jouluna omaa tyttöystävää. Huomioiko sinua mitenkään muuten? Muistaako mistä tykkäät, tunnetko itsesi rakastetuksi ja ymmärretyksi? Jos vastaus on ei, niin älä turhaa jatka suhdetta, koska mies kyllä jo nyt näyttää miten hän tulee sinua kohtelemaan tulevaisuudessa.
Tapaillut 8 kk? Onko tapailumies sama kuin kiinteä parisuhde?
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä AP ostit lahjaksi miehelle?
Vastaa AP!
Entä onko jommalle kummalle tulossa syntymäpäivä lähiaikoina? Jos miehelle on tulossa, niin älä sitten osta hänelle lahjaa, kun ei hän tunnu arvostavan lahjoja. Tai jos sulla on ensin syntymäpäivä, niin saa nähdä, ostaako mies lahjaa sinulle.
?
Itse kyllä olisin ihan helvetin pettynyt, jos saisin miesystävältä teepusseja. Teepusseja, mikä lahja se nyt on muka? Sama kuin antaisi ruisleipää tai vessapaperia. No, ole sitten ensi jouluna tyytyväinen, kun saat mieheltä teepusseja lahjaksi!
Ei ole ihan sama. Sinulla ei ole puolisostasi sellaista vanhuuden turvaa jos vaikka sairastuu niin sinkkuna on aika turvaton yksinään ja pitää turvautua ulkopuolisten apuun kokonaan.
Terveenä ja aktiivisena varmasti tuntee ettei tarvitse parisuhdetta ollenkaan jos ei siitä ole mitään rahallista hyötyäkään. Mutta sitten kun on jo myöhäistä niin ei sitä suhdetta enää saakkaan jos ei ole aikanaan sitä saanut minkäälaista luotua. Yksineläjien kohtalo tulevaisuudessa vanhaksi ja sairaaksi tulemalla ei ole hääppöinen.
Sinä nyt ajattelet vain aineellista hyötyä puolisosta mutta et ajattele sen pidemmälle mitään mitä hyötyä puolisosta voisi olla yksinelämiseen verrattuna.