Tsunami dokkari tv 4

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää oli hyvä ja koskettavakin dokumentti. Sekä Liisa että Gerts olivat ihan tavallisia suomalaisia, tunteista puhuminen ei selvästi ollut helppoa. Ja vaikka aikaa on kulunut, niin aivan varmasti tuonne palaaminen saa ajatuksetkin palaamaan niihin hetkiin. 

Olen samaa mieltä siitä että dokumentti oli hyvä. Mutta minusta he kyllä puhui tunteista oikein hyvin, ottaen huomioon että asia ja aihe oli varmasti vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt puolisoni eron kautta. En ole saanut mitäänkorvausta, kodistakin piti luopua. Kun puoliso kuolee, saat loppuelämän ajan leskeneläkettä, saat jatkaa asumista kodissasi.  Omien lasten menettämistä en voi edes ajatella!

 

Miten kehtaat verrata erotilannetta siihen, että toinen puolisoista kuolee? Tajuatko, että se kuollut ei koskaan tule takaisin ja ihmiset antaisi kaikki rahansa jos vaan saisivat sen rakkaan puolison takaisin.

Tuskin antaisivat

Olen pahoillani puolestasi, ettet ole kyennyt rakastamaan ketään aidosti. Mitäpä sinä siis oikeastaan sillä rahallakaan muuta teet, kuin yrität täyttää tyhjää elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tyhmiä ihmiset on kun jäävät rannalle ihailemaan tsunamia vaikka pelastautumiseen oli aikaa.

Jälkiviisaus on paras viisaus. Ei ne ihmiset tajunneet, että se oli tsunami.

Ei ne olleet taatusti edes kuulleet koko sanaa tsunami, saati osanneet sellaista varoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää oli hyvä ja koskettavakin dokumentti. Sekä Liisa että Gerts olivat ihan tavallisia suomalaisia, tunteista puhuminen ei selvästi ollut helppoa. Ja vaikka aikaa on kulunut, niin aivan varmasti tuonne palaaminen saa ajatuksetkin palaamaan niihin hetkiin. 

Olen samaa mieltä siitä että dokumentti oli hyvä. Mutta minusta he kyllä puhui tunteista oikein hyvin, ottaen huomioon että asia ja aihe oli varmasti vaikeita.

Juu siis puhuivat kyllä, mutta etenkin naisesta näki, että vaikeaa oli puhua. Mun mielestä ihana pari. Ja kamalan surullista menettää perheet noin, unelmalomalla. Ihan toki yhtä kamalaa se olisi missä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt puolisoni eron kautta. En ole saanut mitäänkorvausta, kodistakin piti luopua. Kun puoliso kuolee, saat loppuelämän ajan leskeneläkettä, saat jatkaa asumista kodissasi.  Omien lasten menettämistä en voi edes ajatella!

 

Miten kehtaat verrata erotilannetta siihen, että toinen puolisoista kuolee? Tajuatko, että se kuollut ei koskaan tule takaisin ja ihmiset antaisi kaikki rahansa jos vaan saisivat sen rakkaan puolison takaisin.

Tuskin antaisivat

Olen pahoillani puolestasi, ettet ole kyennyt rakastamaan ketään aidosti. Mitäpä sinä siis oikeastaan sillä rahallakaan muuta teet, kuin yrität täyttää tyhjää elämääsi.

Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi.

Huono dokkari. Kehitetty rakkaustarinan ympärille, mutta sehän ei ikinä toimi tällaisissa katastrofeissa. Vainko nämä haluavat kertoa kokemuksistaan?

Vierailija kirjoitti:

Huono dokkari. Kehitetty rakkaustarinan ympärille, mutta sehän ei ikinä toimi tällaisissa katastrofeissa. Vainko nämä haluavat kertoa kokemuksistaan?

Minusta oli hyvä. Kerrottiin muutakin kuin pelkkiä tilastoja.

Surullinen tarina kaikkineen. Onni kuitenkin, että Liisa ja Gerts ovat löytäneet toisensa ja pystyvät ymmärtämään miten valtavan menetyksen molemmat ovat kokeneet. Kauniisti tehty dokumentti.

Tuon Liisan myminää ja hyminää ei jaksaisi kuunnella. Mies osaa puhua hyvin. 

Nainen tuntuu olevan onnellisempi nykyisestä suhteesta kun Thaimaaseen jääneestä, joten sikäli huono valinta dokumenttiin.

Dokkari muuten ok.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä törkeitä kommentteja. Yrittäkää itse mennä kertomaan samanlaisesta kokemuksesta. Todella rohkeaa kertoa noin henkilökohtaisesta asiasta julkisesti.

Voi olla, että se toimii myös terapiana. Kun ei ole enää mitään menetettävää, voi yhtä hyvin kertoa kaiken,

Mua jäi vaivaamaan yksi asia tuossa dokumentissa.  Mies kertoo alussa omasta perheestään, että lähtivät matkalle niin, että mukana olivat he vanhemmat ja kaksi lastaan, sekä vaimon kaksi lasta tämän edellisestä liitosta.  Mainitsi nimetkin 

Sen jälkeen näistä vaimon lapsista ei sanan sanaa.  Kuolivatko hekin, vai vain nämä heidän yhteiset lapsensa?  

Jotenkin jäi paha maku.  Mikä näiden kahden "bonus lapsen" kohtalo oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt puolisoni eron kautta. En ole saanut mitäänkorvausta, kodistakin piti luopua. Kun puoliso kuolee, saat loppuelämän ajan leskeneläkettä, saat jatkaa asumista kodissasi.  Omien lasten menettämistä en voi edes ajatella!

 

Miten kehtaat verrata erotilannetta siihen, että toinen puolisoista kuolee? Tajuatko, että se kuollut ei koskaan tule takaisin ja ihmiset antaisi kaikki rahansa jos vaan saisivat sen rakkaan puolison takaisin.

Juuri näin.  Entä se, että kun puoliso kuolee, silloin sitä toista ihmistä ei ole enää missään, lainkaan.  Lapsilla ei ole kuin yksi vanhempi.

Eronnut on kuitenkin elossa.  Lapset saa nähdä kumpaakin vanhempaansa ja kummallakin on se vanhemmuus.  Eronneet saa jopa niitä niin tarpeellisia lapsivapaita viikonloppuja, tai miten nyt toimivatkaan, mutta joka tapauksessa heillä on myös sitä ns. omaa aikaa lapsistaan.  Lapsen voi viedä toiselle vanhemmalle tarpeen mukaan.

Leskelle sitä vaihtoehtoa ei ole.  Eikä.ole lapsellakaan.

Miettikää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä puuttuu tunne. Liikaa aikaa kulunut ja elämä on nyt ollut pitkään ihan toisenlaista. Ja se näkyy, en oikein nyt tajua, mitä järkeä tässä on.

Mitä sä olisit kaivannut?  Kauheata tunnekuohua ja parkumista ja esitystä, miten huonosti kaikki on mennyt sen onnettomuuden jälkeen?

Ihmisten on jatkettava elämäänsä.  Et sinäkään kestäisi ystävää, joka kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen murhenäytelmän jälkeen edelleen roikkuisi olkapäässäsi nyyhkyttämässä ja vaatisi lohdutusta ja hyvitystä, ei muusta puhuisikaan eikä tarttuisi uusiin mahdollisuuksiin ikinä vaikka niitä kuitenkin olisi tarjolla.

Liikaa aikaa kulunut?  Milloin tämä dokkari olisi sun mielestä pitänyt tehdä?  Vuosi kaiken jälkeen, että olisi saaneet katsojat mässäillä toisten surulla?

Olen katsonut useamman dokumentin ja youtube-pätkän tästä tsunamista. Lisäksi lukenut kirjoja ja kuunnellut podcasteja.

Tsunamiaallot käyttäytyi eri tavalla eri paikoissa. Ensimmäinen aalto oli usein suhteellisen pieni, eikä tehnyt suurta tuhoa. Ei se aiheuttanut ihmisissä pelkoa, paikallisissikaan. Vähän kastui varpaat. Monet, paikalliset mukaan lukien, sekoitti sen vuoroveteen. Vasta seuraava aalto teki yleensä kunnolla tuhoa. Ja kolmas. Ei se aalto myöskään tullut kaikkialle seinän kokoisena, vaan aika vaarattoman näköisenä ja pienenä, ja silti teki tuhoa.

Mitä tulee Khao Lakiin, kyllähän moni lähti sitä aaltoa pakoon, kun kuuli äänen (kohinan). Se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. Vesi otti Khao Lakissa vallan kahden kilometrin säteellä - kahden kilometrin! Ei siinä ehtinyt kasaamaan perhettä kokoon ja päästä koko porukka kahden kilometrin päähän. Korkeampia rakennuksia oli tosi rajatusti, ei ollut juuri paikkoja, jonne kiivetä.

Moni selviytynyt on kertonut juokseensa pakoon, mutta silti joutuneensa "pesukoneeseen". 

Jos asuit "yläkertoksessa" eli tyyliin hotellin kolmannessa kerroksessa, niin selvisit. Jos 1. tai 2. kerroksessa, se oli menoa se.

Helppo olla jälkiviisas, kun ei ollut itse siellä. Kyllähän sen tsunamiksi nyt tunnistaa, kun nähnyt videoita niistä selkeistä, isoista tsunamiaalloista. Ja tietää kontekstin. Vaikka olisit tiennytkin, et välttämättä olisi ehtinyt pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Huono dokkari. Kehitetty rakkaustarinan ympärille, mutta sehän ei ikinä toimi tällaisissa katastrofeissa. Vainko nämä haluavat kertoa kokemuksistaan?

Näkyy toimivan oikein hyvin.  

Ja nämähän on fiksuja ihmisiä.  Miksi eivät saisi kertoa kokemastaan?  

Vastaavia dokumentteja isoja menetyksiä kokeneista ihmisistä on tehty iät ja ajat.  Ne on tarpeellisia, että ymmärrämme, että suuristakin katastrofeista voi selviytyä.   

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mauton juttu. Kävellään käsi kädessä. Mahtaa miehen ex vaimosta tuntua hyvältä, koska hänen lapsensa tuonne vei kuolemaan.

Siis mitenkä?  Eikös se ex-vaimo nimenomaan kuollut siinä tsunamissa?

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi vaivaamaan yksi asia tuossa dokumentissa.  Mies kertoo alussa omasta perheestään, että lähtivät matkalle niin, että mukana olivat he vanhemmat ja kaksi lastaan, sekä vaimon kaksi lasta tämän edellisestä liitosta.  Mainitsi nimetkin 

Sen jälkeen näistä vaimon lapsista ei sanan sanaa.  Kuolivatko hekin, vai vain nämä heidän yhteiset lapsensa?  

Jotenkin jäi paha maku.  Mikä näiden kahden "bonus lapsen" kohtalo oli?

eikö he näkynyt niissä kuvissa jotka näytettiin kun mies oli muistotilaisuudessa lentokentällä

NatGeolta tuli myös sarja tsunamista, oli pelastuneiden haastatteluja, seismologeja, toimittajia, pelastajia. Näkökulma tietty vähän eri, muistettiin sekin että Indonesiassa kuoli yli 170000 ihmistä ihan hissukseen - eivät olleet länsimaisia turisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en olisi pyytänyt miestäni menemään takaisin rannalle katsomaan selviääkö ne toiset sieltä pois ja jäänyt itse yksin pienten lasten kanssa! Ihan vastuutonta palata takaisin kun ymmärsivät että jotain outoa menossa ja lähtivät itsekin rannalta pois ajoissa.

En usko että minäkään olisin pyytänyt. Mutta vastuuttomaksi en sanoisi, ei tuossa voinut tietää miten toimia eikä se mitään olisi muuttanut vaikka olisivat yhdessä matkaa jatkaneet. 

No "minä ja minä ja minä en ja minä en...". 

Ihminen ei useinkaan toimi täysin rationaalisesti ja tuossa tilanteessa ei kukaan vielä tiennyt, miten vakavaksi kaikki seuraavassa hetkessä menee.  Kukaan ei näe eteenpäin edes kahta sekuntia.  Jälkiviisaat aina kehuskelee, kuinka "minä...!".  Todellisuudessa olisit ihan yhtä hukassa tuossa tilanteessa kuin kaikki muutkin.  

Selviytyminenkin on useimmiten ihan onnen kauppaa, ei omasta järkevästä päätöksestä johtuvaa.  Jälkeenpäin vain kuvittelee, että minä se osasin ajatella siinä ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi vaivaamaan yksi asia tuossa dokumentissa.  Mies kertoo alussa omasta perheestään, että lähtivät matkalle niin, että mukana olivat he vanhemmat ja kaksi lastaan, sekä vaimon kaksi lasta tämän edellisestä liitosta.  Mainitsi nimetkin 

Sen jälkeen näistä vaimon lapsista ei sanan sanaa.  Kuolivatko hekin, vai vain nämä heidän yhteiset lapsensa?  

Jotenkin jäi paha maku.  Mikä näiden kahden "bonus lapsen" kohtalo oli?

Opettele lukemaan viestiketjua jos asia noi paljon kiinnostaa, että pitää kysellä. Asia on moneen kertaan kerrottu ja linkkejäkin aiheeseen on ylempänä.