Lue keskustelun säännöt.
Tsunami dokkari tv 4
Katso lähetysajat : Tsunami - Paluu paratiisiin - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (680)
Kun ihminen menettää lapsensa, on tuska sellaistaö mitä ei koskaan ole kuvitellut olevankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä törkeitä kommentteja. Yrittäkää itse mennä kertomaan samanlaisesta kokemuksesta. Todella rohkeaa kertoa noin henkilökohtaisesta asiasta julkisesti.
Ihan järkyttävää kommentointia toisen ulkonäöstä ja surusta. Nuo ihmiset ovat käyneet läpi pahimman mahdollisen tragedian, jota kantavat mukanaan loppuelämänsä. Ovat vahvoja, kun pystyvät jatkamaan elämäänsä.
Olen menettänyt puolisoni eron kautta. En ole saanut mitäänkorvausta, kodistakin piti luopua. Kun puoliso kuolee, saat loppuelämän ajan leskeneläkettä, saat jatkaa asumista kodissasi. Omien lasten menettämistä en voi edes ajatella!
Se oli niin surullinen kohtaus, kun Liisa totesi, että lapset jäi sitten pieniksi ja tulee aina se haikeus, kun ystävien lapset pääsee ripille, ylioppilaaksi jne. Samaten se kun selasi niitä lasten tavaralaatikoita, niin siitä huomasi miten koville otti. Hyvä kuitenkin, kun on muistoja lapsista säilytetty. Se oli hienoa nähdä miten sekä Liisa että Gerts ovat löytäneet elämänhalua- ja iloa ja vaikuttavat niin sopivalta parilta. Ei tuollaista menetystä voi kuin toinen saman kokenut ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt puolisoni eron kautta. En ole saanut mitäänkorvausta, kodistakin piti luopua. Kun puoliso kuolee, saat loppuelämän ajan leskeneläkettä, saat jatkaa asumista kodissasi. Omien lasten menettämistä en voi edes ajatella!
Miten kehtaat verrata erotilannetta siihen, että toinen puolisoista kuolee? Tajuatko, että se kuollut ei koskaan tule takaisin ja ihmiset antaisi kaikki rahansa jos vaan saisivat sen rakkaan puolison takaisin.
"Jos he olisivat jääneet vellomaan siihen suruun ja vielä 20 vuotta tsunamin jälkeenkin makaisivat sohvan pohjalla, silmät itkusta punaisina huutaen maailman epäreiluutta, niin silloinhan täällä AV-mammat varmaan huutaisi, että menisivät jo elämässä eteenpäin."
Ihan varmaan näin! Usein muuten tragedioita kohdanneet ihmiset löytääkin toisensa just näistä suru-/terapiaryhmistä, esim. nuorten leskien ryhmästä. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä Aki Sirkesalolle tapahtui tapaninpäivänä 2004? -Hän nousi viimein pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä Aki Sirkesalolle tapahtui tapaninpäivänä 2004? -Hän nousi viimein pinnalle.
Olet ihan uskomattoman ajattelematon.
Sä puhut ihmisestä. Jonkun pojasta. Rakkaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli niin surullinen kohtaus, kun Liisa totesi, että lapset jäi sitten pieniksi ja tulee aina se haikeus, kun ystävien lapset pääsee ripille, ylioppilaaksi jne. Samaten se kun selasi niitä lasten tavaralaatikoita, niin siitä huomasi miten koville otti. Hyvä kuitenkin, kun on muistoja lapsista säilytetty. Se oli hienoa nähdä miten sekä Liisa että Gerts ovat löytäneet elämänhalua- ja iloa ja vaikuttavat niin sopivalta parilta. Ei tuollaista menetystä voi kuin toinen saman kokenut ymmärtää.
Minusta se oli aika surullinen hetki, kun laatikossa oli aapinen. Ja se joku koulusta lähetetty käsityö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt puolisoni eron kautta. En ole saanut mitäänkorvausta, kodistakin piti luopua. Kun puoliso kuolee, saat loppuelämän ajan leskeneläkettä, saat jatkaa asumista kodissasi. Omien lasten menettämistä en voi edes ajatella!
Miten kehtaat verrata erotilannetta siihen, että toinen puolisoista kuolee? Tajuatko, että se kuollut ei koskaan tule takaisin ja ihmiset antaisi kaikki rahansa jos vaan saisivat sen rakkaan puolison takaisin.
Tuskin antaisivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yvonne taisi tarkoittaa noita teini-ikäisiä lapsiaan kun kehoitti miestään menemään tarkastamaan, että varmasti lähtivät tulemaan pois rannalta. Koko perhe oli todennäköisesti ollut yhdessä aamiaisella ja teinit lähtivät rannalle. Pelastuivat kuin ihmeen kaupalla ja kuka tietää, jos tää mies olisi jäänyt pikkulastensa ja avovaimonsa luokse olis koko perhe pelastunut?. Tuskin Yvonne oli huolissaan koko turistimassasta rannalla.
Miten tyhmiä ihmiset on kun jäävät rannalle ihailemaan tsunamia vaikka pelastautumiseen oli aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tyhmiä ihmiset on kun jäävät rannalle ihailemaan tsunamia vaikka pelastautumiseen oli aikaa.
Jälkiviisaus on paras viisaus. Ei ne ihmiset tajunneet, että se oli tsunami.
Vierailija kirjoitti:
Uutta suoleen kun entinen kuolee... siinä ei pariskunta paljon suru-aikoja pyhittänyt
Kuka määrittelee suruajan? Sinäkö?
Kaksi vuotta on mielestäni ihan sopiva suruaika. Vähempikin riittää, jos toiselta saa rakkauden lisäksi voimaa ja vertaistukea selvitä aivan järkyttävästä elämänkriisistä.
Mun mielestä tää oli hyvä ja koskettavakin dokumentti. Sekä Liisa että Gerts olivat ihan tavallisia suomalaisia, tunteista puhuminen ei selvästi ollut helppoa. Ja vaikka aikaa on kulunut, niin aivan varmasti tuonne palaaminen saa ajatuksetkin palaamaan niihin hetkiin.
Vierailija kirjoitti:
Liisa nappasi nopeasti rehtorismiehen itselleen. Parin kuukauden sisällä häämatka, katastrofi, yhteydenotto Gertsiin.
Millainen ihminen tällaista kehtaa edes kirjoittaa??
Vierailija kirjoitti:
Liisa nappasi nopeasti rehtorismiehen itselleen. Parin kuukauden sisällä häämatka, katastrofi, yhteydenotto Gertsiin.
Mitä hänen olisi mielestäsi kuulunut tehdä?
Kaivautua loppuelämäkseen maakuoppaan mustassa kaavussa vihtomaan itseään piikkimatolla selkään? Ettei vaan ainakaan elämä jatku millään tavalla kun se suru omalle kohdalle kerran sattui?
Kehtaisitko kirjoittaa tuollaisen kommentin johonkin omalla nimelläsi?
Oliko kuvia tunnistamattomiksi turvonneista ruumiista?
Ihan törkeitä kommentteja. Kaunis ja tyylikäs nainen!