Lue keskustelun säännöt.
Tsunami dokkari tv 4
Katso lähetysajat : Tsunami - Paluu paratiisiin - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (680)
301/680
|
28.12.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Odotin tältä dokkarilta enemmän sen vakavam teeman vuoksi, mutta jotenkin alkoi tuntua tämän pariskunnan suhteen seuraamiselta. Ei kiinnosta muiden suhteet pätkääkään.
No jos katsoo tekijöitä tässä dokkarissa niin odotukset ei voi olla korkealla. Joni Soila. Eikös sama tyyppi tuottanut Sofian salaisuudet eli kamalaa roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...
Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta.
Eikös se ollut hänen puolisonsa, joka pyysi, että mies menee varoittamaan muita?
Kuka tahansa auttaa omaa perhettään, kuinka moni ajattelee tuollaisessa tilanteessa myös muita? Minusta kunnioitettavaa.
Sillä oli vaan hintansa.
Eipä se mies olisi pytynyt ketään pelastamaan. Paitsi jos olisi osannut ohjata perheensä kivitalon kolmanteen kerrokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa nyt se haukkuminen ja syyttely. Tuolta ei paljon pakoon päässyt koska ne aallot tuli ryminällä. On ollut varmaan tuskaa palata tyhjää kotiin. Odotat ja odotat. Kaikki lapset tuli eriaikaan arkuissa suomeen. Surullisen näköistä oli kyllä ;(
Osassa kansaa asuu aina absoluuttinen tyhmyys. Samoinhan sotien jälkeen oli ihmisiä, jotka syyllisti sodasta selvinneitä, että mitäs menitte sinne. Tässä asiassa on sama juttu. Syljeskellään suusta mitä sattuu koska tyhmyys ja tietämättömyys katastrofialueiden tapahtumista on niin suurta. Dokumentista valkeni kyllä kaikille, että ihmiset eivät tajunneet, mitä oli tapahtumassa. Tsunameista ei tuolloin ollut tietoa, eikä meren outoa käytöstä osattu varoa. Ihmiset rannalla eivät ymmärtäneet vaaraa ja sitä että nyt pitää juosta.
Sen haluan sanoa, että kyllä tsunameista oli tietoa, mutta ei ihmiset niihin tietoihin kiinnittänyt huomiota Suomessa, koska täällä tsunamien todennäköisyys on lähes nolla. Harva ajatteli (tai tuntuu ajattelevan edes nykyään), että lomamatkoilla voi törmätä tsunameihin, maanjäristyksiin, tulivuorenpurkauksiin ymv.
Muutama kuukausi ennen tuota tsunamia muistan katsoneeni YLEltä? dokkarin tsunamista, jossa kerrottiin tarkasti miten se syntyy ja mikä siinä on vaarallista. Olisin samalla tavalla kuin se brittityttö (joka oli saattanut nähdä juuri sen saman brittidokkarin) tajunnut, että jos vesi yhtäkkiä katoaa monta sataa metriä epätavalliseen aikaan, se on tsunami, se tulee voimalla takaisin ja että pitää pyrkiä jonnekin korkealle.
Kyse oli tässäkin siitä, että tietoa on, mutta mikä ketäkin kiinnostaa, se on oma juttunsa. Jos pitää luontodokkareita tylsinä ja tarpeettomina, niin sitten ne sitä varmaan on. Ei ketään voi pakottaa niitä katsomaan.
Manic street preachersia tuli paljon kuunneltua ja silloin viimeistään otettua selvää mikä on tsunami. Mantsa oli kyllä koulussa lempilaji eli ehkä jo sieltäkin tuttu.
Kävin lukion 80 luvun lopussa. Kaikki maantiedon kurssit. Ei puhuttu tsunameista mitään. Olen nähnyt japanilaisen kuvan, jossa on iso aalto, mutta en ole tajunnut kuinka iso se aalto siinä kuvassa on. Ilmeisesti tsunami. Edes niiden maiden kansalaiset ei tienneet tsunamista, jotka ovat riskialueilla. Edellinen tappava aalto on ollut monta sukupolvea sitten. Ei ole tieto siirtynyt. Eri ssia nyt internetin aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja lukiessa menetin lopullisesti uskon ihmisten hyvyyteen. Empatia ja myötätunto tiessään. Mihin tämä ihmiskunta on menossa kun tuollaisesta tragediasta selvinneitä syyllistetään ja parjataan oikein urakalla. Lienee tosiasia että psykiatriseen hoitoon on lähes mahdotonta päästä, se näkyy kommenteista.
Ilmeisesti sinulla ei ole kokemusta henkilökohtaisesta vakavasta traumatsta. Kukaan "selvinnyt" ja tasapainoista elämää vaaliva ei lähde tuommoiseen "mässäilevään dokumenttiin". Heillä ei ole ollut terapiat kohdillaan.
Ootko tosissasi. Ohjelmasta on mässäily kaukana. Hakeudu itse pikaisesti terapian pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo oli arvata millaista kommenttia tämäkin saa.
Millainen kusipäinen niljake kadehtii ihmisiä jotka on menettäneet koko perheensä? Kadehtii heidän suhdetta, heidän matkaa?
Tässä ketjussa on meneillään tunteettomien persoonallisuushäiriöisten kokoontumisajot, sen verran pimeää kommentointia. Itsessäni päähenkilöiden kertomukset herättivät syvää myötätuntoa. Vahvoja, lämpimiä ihmisiä.
Näköjään ei ole asiaa jota ei voi kadehtia.. tämä KRP:n ruumiiden tunnistajakin kertoi saaneensa kommentteja että jahas, työnantajan maksamana pitkä loma Thaimaassa. Siis hän oli tunnistamassa mädäntyviä ruumiita siellä paahteessa.. käsittämätöntä.
Kas kun sitä myötätuntoa löytyy heti vaikka muille jakaa, kun tragedia koskettaa miehiä. Aasiahan halusi eroon tytöistä. Nyt saivat sitten ekologiaa enemmän kuin osasivat pyytää ja heti herää empatia. Naisuhreja huorittelette joukolla eikä mitään vastalauseita esitetä. Empatiaa on vain silloin, kun miehetkin saavat osansa onnettomuuksista.
Kuka täällä on huoritellut naisuhreja? Sinä tulet joka kerta räyhäämään ihan ihmeellisillä ennakkoluuloilla, ja kauhistelemaan kommentteja, joita ei ole olemassakaan. Painu muualle trollaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten on halua jatkaa enää elämää jos muu perhe kuolee. Rakkaat lapset virta vie mukanaan ja riuhtaisee irti äidin kädestä. Vielä hetki sitten lapset oli siinä ja perhe vietti onnellista elämää yhdessä, nyt lapset riistetään julmasti pois. Jäljelle jää tyhjyys. Hiljaisessa kodissa lasten äänet ovat ikuisesti vaienneet, lasten unilelut, koulureput muistuttavat lapsista joiden elämä jäi kesken. Enää et ikinä saa lapsiasi syliisi.
Jos he olisivat jääneet vellomaan siihen suruun ja vielä 20 vuotta tsunamin jälkeenkin makaisivat sohvan pohjalla, silmät itkusta punaisina huutaen maailman epäreiluutta, niin silloinhan täällä AV-mammat varmaan huutaisi, että menisivät jo elämässä eteenpäin.
Dokumentin päähenkilöt ovat menettäneet sen tärkeimmän, eli oman perheensä, puolison ja lapset. Toki heille jäi muuta sukua, vanhempia ja sisaruksia, mutta se oma perhe meni. Sen jälkeen, kun sen surun on sisäistänyt niin monelle tulee yleensä sellainen tunne tai ajatus, että nyt ei ole enää mitään menetettävää, että yrittää edes jollain tasolla nauttia loppuelämästä. Uskoo sitten kuoleman jälkeiseen elämään, jälleensyntymiseen tai ei, niin kuolleeksi itsekin pääsee jossain vaiheessa. Sitä ennen voi vielä yrittää saada iloa elämästä ja selvästi dokumentissakin esim. Liisa oli tsunamin aikaan ollut huolissaan äidistään ja miten hän selviää. Se, että edes hän jäi eloon, on varmasti tuohon lähipiirille lohtua ja iloakin.
Käsittämätöntä myös, että täällä arvostellaan sitä, että Gerts toivotti perheensä haudalla "pitäkää hauskaa". Kaikki mikä jälkeenjääneille tuo lohtua tällaisessa surussa, heille sallittakoon, kai hän nyt saa ajatella mitä haluaa, on lohdullista ajatella, että perhe on jossain yhdessä ja voivat pitää keskenään hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on halua jatkaa enää elämää jos muu perhe kuolee. Rakkaat lapset virta vie mukanaan ja riuhtaisee irti äidin kädestä. Vielä hetki sitten lapset oli siinä ja perhe vietti onnellista elämää yhdessä, nyt lapset riistetään julmasti pois. Jäljelle jää tyhjyys. Hiljaisessa kodissa lasten äänet ovat ikuisesti vaienneet, lasten unilelut, koulureput muistuttavat lapsista joiden elämä jäi kesken. Enää et ikinä saa lapsiasi syliisi.
Et ymmärrä, koska et ole sitä kokenut ja toivottavasti sinun ei tarvitsekaan kokea. Mitä muita vaihtoehtoja heillä on? Tappaa itsensä? Juopotella koko loppuelämä? Niin kuin se Liisa dokumentissa sanoi, että hänelle oli sanottu, että kyllä niitä ilonpilkahduksia vielä tulee ja niin oli tullutkin. Tapahtui se hirveä asia ja loppuelämä on erilainen, mutta elämä voi ja silti onkin elämisen arvoista.
Osittain aivan kamalaa kommentointia. Näköjään siitäkin että on menettänyt perheensä ja löytänyt lohdutusta, päässyt vielä dokumenttiin, voidaan olla kateellisia. Maailmankirjat on kyllä totaalisen sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Valtion piikkiin lomaillaan vuosi Thaimaassa . " Tuo kommentti kertoo kaiken maastamme. Täällä on liikaa säälittäviä surkeita ihmisiä, jotka ovat epäonnistuneet omassa elämässään täydellisesti, elävät tuilla jne..ja kadehtivat ihan kaikkia.. ja noita luusereita on tämäkin palsta täynnä.
Tämä suomalaisten kollektiivinen mielenmaisema on kuin rapuämpäri. Kun yksi ravuista on pääsemässä pois ämpäristä, muut rientävät vetämään tämän takaisin ämpäriin. Minä näen tässä suoran yhteyden siihen, miksi maamme on taloudellisesti rämpinyt liki 20 vuotta paikallaan. Me emme osaa olla iloisia jos jollakin menee hyvin vaan meidän täytyy heti ottaa luulot pois sellaisilta mollaamalla heitä.
Ei me tietenkään kaikki suomalaiset olla sellaisia, mutta tällaisia on liikaa yhteiskunnassamme. Asenne heillä on "ei se kannata v*tuiksi se me
Etkö huomaa tollo, että täällä jengi jo tahallaan härnää sua, kun oot niin tyhmä ja yksinkertainen paasaaja? Sympatiat sarjan henkilöille, mutta sun juttus on törkeitä.
Järkyttäviä kommentteja täällä. Liisan tsunamissa kuollut poika oli samassa koulussa kuin omat lapseni. Vaikka en tuntenutkaan Liisaa, niin monesti on tsunamin vuosipäivänä tullut mieleen, miten hän on selvinnyt. Olen todella iloinen siitä, että hän on löytänyt uuden kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa näkee hyvin miten jotkut ei kestä sitä että joku ohjelma on dokumentti, ehkä vähän hidastempoinen, rauhallinen eikä siinä ole mitään hirve draamaa, sosiaalipor...a tms. Täällä räävitään ja haukutaan ihan tavallisia ihmisiä jotka ovat kokeneet sellaisen trauman ettei palstalaiset yhteensäkään ikinä. Eivät he ole mitään luontaisia linssiluteita ja luontevia esiintyjiä. Miettikääpä itsenne tuohon rooliin. Olisko ehkä pikkusen vaikeeta ja tuskasta selittää kameroille kipeitä asioita.
Kyllä näitä eestaas jankkauksia tulee pohdittua onko palstalaiset oikeasti näin järkyttäviä, onko minkäänlaista kriisintajua. Sääli näitä hönsaivoja kun heidänkin kohdalle kriisejä tulee, mihin sitten arvostelut jakautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä kommentteja täällä. Liisan tsunamissa kuollut poika oli samassa koulussa kuin omat lapseni. Vaikka en tuntenutkaan Liisaa, niin monesti on tsunamin vuosipäivänä tullut mieleen, miten hän on selvinnyt. Olen todella iloinen siitä, että hän on löytänyt uuden kumppanin.
No se on todellakin tullut selväksi miljoonassa kommentissasi. Ota jo rauhoittava lääke.
Miljoonassa? Olen kirjoittanut tähän ketjuun tähän mennessä tasan yhden viestin (323). No, tämä on sitten toinen.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näkee hyvin miten jotkut ei kestä sitä että joku ohjelma on dokumentti, ehkä vähän hidastempoinen, rauhallinen eikä siinä ole mitään hirve draamaa, sosiaalipor...a tms. Täällä räävitään ja haukutaan ihan tavallisia ihmisiä jotka ovat kokeneet sellaisen trauman ettei palstalaiset yhteensäkään ikinä. Eivät he ole mitään luontaisia linssiluteita ja luontevia esiintyjiä. Miettikääpä itsenne tuohon rooliin. Olisko ehkä pikkusen vaikeeta ja tuskasta selittää kameroille kipeitä asioita.
Höpönlöpö!
Tykkäsin tästä dokumenttisarjasta, aihe on toki järkyttävä ja toivoisi, ettei kukaan olisi tuollaista joutunut kokemaan. Liisan ja Gertsin suru ja traumaattiset kokemukset välittyvät mielestäni ohjelmasta vahvasti. Minusta on hienoa, että ovat löytäneet lohtua toisistaan. Ei ohjelmasarjaa kuivin silmin pystynyt katsomaan. Minua kosketti erityisesti, kuinka Gerts sytyttää kynttilät lapsilleen iltaisin ja juttelee heille, sekä ne muistolaatikot, jotka Liisalla oli tallessa, jotka olisi antanut lapsilleen heidän ollessaan aikuisia.
Toivon Liisalle ja Gertsille voimia. Olette rohkeita, kun esiinnytte tuossa ohjelmassa ja jaatte käsittämättömän raskaat kokemuksenne. Ei kukaan voi ymmärtää sitä tuskaa, mitä olette käyneet ja käytte koko loppuelämänne läpi.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen noita hyökyaaltokuvia katsellessa miten ihmisillä ei ole mitään itsesuojeluvaistoa. Vaikka nähdään että mereltä vyöryy kerrostalon kokoinen aalto, porukka siirtyy 10 m vesirajasta rantaan päin kattomaan tilannetta eikä tajua että vesimassa vyöryy km sisämaahan.
Ihmettelin myös jaksossa esiintyvän miehen "sankarisyndroomaa" hän jätti vaimonsa ja lapsensa ja lähti auttamaan muita. Minkälainen mies tekee noin. Oma perhe on aina etsijalla. Tosin kukaan ei tainnu tajuta tilanteen vakavuutta ennenkuin siinä vaiheessa kun 30m korkea vesimassa kaatuu päälle ja vie kaiken mennessään.
Tsunamiaalto EI ole merellä kerrostalon kokoinen vaan muutaman kymmenen sentin tavallista aaltoa korkeampi. Vasta lähempänä rantaa muuttuu korkeammaksi ja siinä vaiheessahan ihmiset on sitten viimeistään paenneet.
Gertsin puoliso Yvonne pyysi Gertsiä käymään siellä rannalla ja varoittamaan muita, että lähtisivät sieltä rannalta. Ei he varmaan siinä vaiheessa uskoneet tai tajunneet millainen jättiaalto sieltä tulee, vaan luulivat varmaan, että aalto tulisi joitakin kymmeniä metrejä siitä rantaviivasta jne.