Toisen menneisyys hallitsee aina joulua
Mies on menettänyt lapsena vanhempansa joulun aikaan ja tuntuu, että tämä hallitsee edelleen meidän joulua. Tästä on siis aikaa vuosikymmeniä, mutta mies elää edelleen vahvasti tässä tapahtumassa erityisesti joulun aikaan. Enimmäkseenhän se on sitä ettei hänen mielestään oikein mikään ole koskaan hyvin, ei halua tehdä mitään jne. Silloin kun vietettiin joulut erillään niin sujui ihan ok, mutta yhteiset joulut tuntuu itsestäni aika raskailta. Meillä joulu on kuitenkin suht tavallinen, aika rentoa olemista, yhdessäoloa, ulkoilua, esimerkiksi.
Kommentit (45)
Tuntuu että kaikki tämä kasaantuu minulle. Mies jollain tavalla syyttää minua siitä, että hänen joulunsa on kurjaa, enkä hänen mielestään ikinä tee oikein, vaikka tekisin mitä. Esimerkiksi eilen illalla hän syyllisti minua siitä, että katselin kivoja siskoni kanssa otettuja joulukuvia. Ap
Sinä siis haluaisit viettää rennon joulun mutta miehellesi joulu on suruaikaa, koska se muistuttaa häntä menetyksestä? Olet täyspaska.
Vierailija kirjoitti:
Trauma takana.
Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kaikki tämä kasaantuu minulle. Mies jollain tavalla syyttää minua siitä, että hänen joulunsa on kurjaa, enkä hänen mielestään ikinä tee oikein, vaikka tekisin mitä. Esimerkiksi eilen illalla hän syyllisti minua siitä, että katselin kivoja siskoni kanssa otettuja joulukuvia. Ap
En minäkään haluaisi viettää joulua sinun kanssasi. Sinä et osaa kohdata surevaa, et edes halua osata.
Ei kai siinä auta kuin antaa miehen surra ja sinä teet itsellesi niin hyvän joulun kuin yksinäsi kykenet.
Taas tämä. Eikö tää jo käsitelty ennen joulua?
No mun mielestä muut joulunvietytäjät ovat täysin viattomia hänen tragediaansa. eivätkä näinollen ansaitse ikävää kohtelua hänen taholtaan joka ainoa joulu elämässään. Vaikka joulu n ostaisi pintaan trauman noon sitten se on aikuisen käsiteltävä muulla tavoin ymmärtäen että joulu on myös muita perheenjäseniä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma takana.
Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.
Totta kai sitä saa surra, mutta mielestäni on kohtuutonta, että minä joudun kestämään kaiken sen, esimerkiksi syyllistämisen siitä, että haluaisin nähdä vanhempiani, sisaruksiani tai muita sukulaisia jouluna. Ei se kai kuitenkaan minun syytäni ole että miehen vanhemmat menehtyi aikoinaan tapaturmaisesti joulun aikaan. Mutta mies käyttäytyy kuin olisi. Ap
Hankala tilanne teillä. Kumpikaan ei ole tässä oikeassa tai väärässä.
Miehellä aktivoituu surulliset muistot ja purkaa ne epäreilusti sinuun.
Sinulla on oikeus haluta viettää rento normaali joulu.
Miehen päästä tätä tietysti pitäisi alkaa purkamaan. Hänen trauma ei taida olla käsitelty.
Ex-miehensä nainu isolla munalla aktiivisesti ja nyt sitten ei keskiverto tunnu miltään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kaikki tämä kasaantuu minulle. Mies jollain tavalla syyttää minua siitä, että hänen joulunsa on kurjaa, enkä hänen mielestään ikinä tee oikein, vaikka tekisin mitä. Esimerkiksi eilen illalla hän syyllisti minua siitä, että katselin kivoja siskoni kanssa otettuja joulukuvia. Ap
En minäkään haluaisi viettää joulua sinun kanssasi. Sinä et osaa kohdata surevaa, et edes halua osata.
Ei suru oikeuta kohtelemaan muita ihmisiä huonosti.
Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse jouluna suorittaa ja tuskailla, vaan voi ottaa rennosti.
Minulla joulunaika myös nostaa vahvasti ikävää edesmenneitä läheisiäni kohtaan, mutta en kosta sitä kiukuttelemalla muille jouluna.
Veikkaan, ettei miehen vuosikymmeniä sitten tapahtunut vanhempien menetys ole koko jutussa se pääpointti, vaan ylipäätään teidän erilaiset halut viettää joulua.
Vierailija kirjoitti:
Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse jouluna suorittaa ja tuskailla, vaan voi ottaa rennosti.
En halua suorittaa, vaan ottaa just rennosti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne teillä. Kumpikaan ei ole tässä oikeassa tai väärässä.
Miehellä aktivoituu surulliset muistot ja purkaa ne epäreilusti sinuun.
Sinulla on oikeus haluta viettää rento normaali joulu.
Miehen päästä tätä tietysti pitäisi alkaa purkamaan. Hänen trauma ei taida olla käsitelty.
Lettua tarjolle, niin päästää mies purkamaan.
Kuinka te voitte iloita ja nauttia joulusta vaikka MINUA masentaa? ----> eiks toi oo pikkasen itsekästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma takana.
Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.
Totta kai sitä saa surra, mutta mielestäni on kohtuutonta, että minä joudun kestämään kaiken sen, esimerkiksi syyllistämisen siitä, että haluaisin nähdä vanhempiani, sisaruksiani tai muita sukulaisia jouluna. Ei se kai kuitenkaan minun syytäni ole että miehen vanhemmat menehtyi aikoinaan tapaturmaisesti joulun aikaan. Mutta mies käyttäytyy kuin olisi. Ap
Ethän sinä kestä miehesi surua. Sinulla itselläsi ei ole vastaavia menetyskokemuksia, joten et tiedä miltä hänestä tuntuu. Jätä hänet ja vietä omanlaisesi joulu jossa kaikki ovat samassa moodissa kuin sinä.
Minulta on kuollut lapsi, ja siksi kieltäydyn sukujouluista joista tiedän että olisin ilonpilaaja, koska en jaksa teeskennellä ettei mitään ole tapahtunut.
Minä vedin taas aattoiltana huutoparkua ruokapöydässä aikuisten viinilasillisen jälkeen. Nousi niin pintaan muistot kuolleesta koirastani.
av-mamma hesoista
Trauma takana.