Toisen menneisyys hallitsee aina joulua
Mies on menettänyt lapsena vanhempansa joulun aikaan ja tuntuu, että tämä hallitsee edelleen meidän joulua. Tästä on siis aikaa vuosikymmeniä, mutta mies elää edelleen vahvasti tässä tapahtumassa erityisesti joulun aikaan. Enimmäkseenhän se on sitä ettei hänen mielestään oikein mikään ole koskaan hyvin, ei halua tehdä mitään jne. Silloin kun vietettiin joulut erillään niin sujui ihan ok, mutta yhteiset joulut tuntuu itsestäni aika raskailta. Meillä joulu on kuitenkin suht tavallinen, aika rentoa olemista, yhdessäoloa, ulkoilua, esimerkiksi.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma takana.
Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.
Totta kai sitä saa surra, mutta mielestäni on kohtuutonta, että minä joudun kestämään kaiken sen, esimerkiksi syyllistämisen siitä, että haluaisin nähdä vanhempiani, sisaruksiani tai muita sukulaisia jouluna. Ei se kai kuitenkaan minun syytäni ole että miehen vanhemmat menehtyi aikoinaan tapaturmaisesti joulun aikaan. Mutta mies käyttäytyy kuin olisi. Ap
Minä .minä.minä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua mies on hakenut itsellleen?
Ei suremiseen tarvita apua.
Jos lapsuuden tapahtumat pilaavat aikuisuuden niin on syytä hakea apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trauma takana.
Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.
Totta kai sitä saa surra, mutta mielestäni on kohtuutonta, että minä joudun kestämään kaiken sen, esimerkiksi syyllistämisen siitä, että haluaisin nähdä vanhempiani, sisaruksiani tai muita sukulaisia jouluna. Ei se kai kuitenkaan minun syytäni ole että miehen vanhemmat menehtyi aikoinaan tapaturmaisesti joulun aikaan. Mutta mies käyttäytyy kuin olisi. Ap
Minä .minä.minä...
Niinhän tuo mies tuntuu ajattelevan. Aika itsekästä.
Ap on surunpilaaja pahimmasta päästä.