Toisen menneisyys hallitsee aina joulua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma takana. 

Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.

Eikös ap kirjoittanut vanhemmat olivat kuolleet vuosia sitten? Mielestäni tossa on jo kyse pitkittyneestä surusta. Ehkä miehen pitäisi hakea siihen apua? Omakin äiti kuoli pari päivää ennen joulua lähes 30v sitten. Toki hän käy mielessä vuosipäivänä, mutta en kyllä sure sitä silleen että syyllistäisin muita.

Miksi pakotat miehen viettämään yhteistä joulua? Miehesi suru voi olla hyvää ilman sinua.

Millaista apua mies on hakenut itsellleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kaikki tämä kasaantuu minulle. Mies jollain tavalla syyttää minua siitä, että hänen joulunsa on kurjaa, enkä hänen mielestään ikinä tee oikein, vaikka tekisin mitä. Esimerkiksi eilen illalla hän syyllisti minua siitä, että katselin kivoja siskoni kanssa otettuja joulukuvia. Ap

En minäkään haluaisi viettää joulua sinun kanssasi. Sinä et osaa kohdata surevaa, et edes halua osata.

miksi pitää surra vuosikymmeniä, eikö voisi päästää irti ja elää tätä päivää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma takana. 

Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.

Eikös ap kirjoittanut vanhemmat olivat kuolleet vuosia sitten? Mielestäni tossa on jo kyse pitkittyneestä surusta. Ehkä miehen pitäisi hakea siihen apua? Omakin äiti kuoli pari päivää ennen joulua lähes 30v sitten. Toki hän käy mielessä vuosipäivänä, mutta en kyllä sure sitä silleen että syyllistäisin muita.

Tämä trolli ilmestyy tänne monta kertaa joulun aikaan. Ja tarina elää.

Vierailija kirjoitti:

Millaista apua mies on hakenut itsellleen? 

Ei tietenkään mitään, koska hänellä ei ole mitään vastuuta itsestään, hän on mies.

Ja ap saa luvan lakata suoltamasta tätä samaa kakkaa palstalle joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ex-miehensä nainu isolla munalla aktiivisesti ja nyt sitten ei keskiverto tunnu miltään...

taas on aivot jalkojen välissä

Miehen pitäisi selvittää päänsä menneisyydestä. Mennä vaikka terapiaan. Eikä pilata muiden joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma takana. 

Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.

Totta kai sitä saa surra, mutta mielestäni on kohtuutonta, että minä joudun kestämään kaiken sen, esimerkiksi syyllistämisen siitä, että haluaisin nähdä vanhempiani, sisaruksiani tai muita sukulaisia jouluna. Ei se kai kuitenkaan minun syytäni ole että miehen vanhemmat menehtyi aikoinaan tapaturmaisesti joulun aikaan. Mutta mies käyttäytyy kuin olisi. Ap

Ethän sinä kestä miehesi surua. Sinulla itselläsi ei ole vastaavia menetyskokemuksia, joten et tiedä miltä hänestä tuntuu. Jätä hänet ja vietä omanlaisesi joulu jossa kaikki ovat samassa moodissa kuin sinä.

Minulta on kuollut lapsi, ja siksi kieltäydyn

No itseasiassa on, mutta en tietenkään voi täsmälleen tietää miltä miehestä tuntuu. Ap

Jos mies jatkaa tuota tulevina vuosina niin mene ap. jouluksi muualle. Jääkööt mies kotiin mököttämään.

Itselläni tämä oli ensimmäinen joulu ilman muistelua ja ruikutusta, no olin selvin päin.

Parisuhteessa parit eivät ole toistensa terapeutteja.

Aikuinen pitää itsestään huolta ja hakeutuu tarvittaessa terapiaan. 

Onko Sinulla mies vai pikkupoika miehenäsi?

Joidenkin kasvu on jäänyt kesken, eikä ymmärtäminen ratkaise ongelmaa. Sitä ei myöskään ratkaise empatia, kuunteleminen eikä alistuminen.

Kykeneekö "miehesi" keskusteluihin?

Jos, niin aloita neutraalilla äänen sävyllä ja mene suoraan asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma takana. 

Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.

Totta kai sitä saa surra, mutta mielestäni on kohtuutonta, että minä joudun kestämään kaiken sen, esimerkiksi syyllistämisen siitä, että haluaisin nähdä vanhempiani, sisaruksiani tai muita sukulaisia jouluna. Ei se kai kuitenkaan minun syytäni ole että miehen vanhemmat menehtyi aikoinaan tapaturmaisesti joulun aikaan. Mutta mies käyttäytyy kuin olisi. Ap

Ethän sinä kestä miehesi surua. Sinulla itselläsi ei ole vastaavia menetyskokemuksia, joten et tiedä miltä hänestä tuntuu. Jätä hänet ja vietä omanlaisesi joulu jossa kaikki ovat samassa moodissa kuin sinä.

Minulta on kuollut lapsi, ja siksi kieltäydyn

Jotenkin huvittavaa kommenttia, sinä kun et oikeastaan voi tietää ap:n kokemista menetyksistä mitään. Menetykset tai suru eivät oikeuta purkamaan omaa surua tai harmia muihin ihmisiin, kuten ap:n mies tekee.

Oikeuttaa. Se joka ei ole kokenut vanhempien kuolemaa ei ymmärrä surua 

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä muut joulunvietytäjät ovat täysin viattomia hänen tragediaansa. eivätkä näinollen ansaitse ikävää kohtelua hänen taholtaan joka ainoa joulu elämässään. Vaikka joulu n ostaisi pintaan trauman noon sitten se on aikuisen käsiteltävä muulla tavoin ymmärtäen että joulu on myös muita perheenjäseniä varten.

Miten joulu on muilta pois, jos yhdellä on erilaisia tunteita kuin muilla?

Ap:n tilanteessa joulut erossa olisi paras ratkaisu, jokainen saisi haluamansa. Paitsi ap, jonka mielestä joulut nyt vaan pitää olla yhdessä, koske olemme niin ihkurentoa väkeä.

Toivottavasti jonain päivänä ap:n puoliso kohauttaa olkapäitään ap:n suuren surun äärellä. Että hei, kai sä ymmärrät, että sun suru nyt ei kuulu tähän hetkeen, käsittele se muualla.

Mun mies menetti äitinsä taaperona jouluna. 

Kyllä tuo hänessä näkyy. Se tuli myös sukuperintönä siitä, että hänen isänsä suri aina jouluisin ja äidin vanhemmat myös. Eli kaikki vaan suri jouluisin hänen äitiään. 

(Miehen isällä ei ollut sukulaisia, vanhemmat kuolleet paljon aiemmin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma takana. 

Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.

Eikös ap kirjoittanut vanhemmat olivat kuolleet vuosia sitten? Mielestäni tossa on jo kyse pitkittyneestä surusta. Ehkä miehen pitäisi hakea siihen apua? Omakin äiti kuoli pari päivää ennen joulua lähes 30v sitten. Toki hän käy mielessä vuosipäivänä, mutta en kyllä sure sitä silleen että syyllistäisin muita.

Tuskin ap:n mieskään syyllistää, ap vain kokee kaiken miehen joulunaikaan sanoman negatiivisesti etenkin silloin, jos mies ei kehu ja riemuitse. Minusta kyse on siitä, että ap ei salli miehelle mitään ikäviä tunteita, kaiken tulee olla rentoa ja kivaa etenkin jouluna. Tuo vanhempien kuolema on ap:lle pelkkä tekosyy väheksyä toisen tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse jouluna suorittaa ja tuskailla, vaan voi ottaa rennosti. 

Olivatko sinun vanhempasikin lapsettomia sinkkuja? Eikä heidän kuolemansa hetkauttanut sinua puoleen eikä toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma takana. 

Vanhempien kuolema ei välttämättä ole trauma, mutta sitä saa surra. Ap ei tätä hyväksy.

Eikös ap kirjoittanut vanhemmat olivat kuolleet vuosia sitten? Mielestäni tossa on jo kyse pitkittyneestä surusta. Ehkä miehen pitäisi hakea siihen apua? Omakin äiti kuoli pari päivää ennen joulua lähes 30v sitten. Toki hän käy mielessä vuosipäivänä, mutta en kyllä sure sitä silleen että syyllistäisin muita.

Ei ole olemassa mitään pitkittynyttä surua. Suru on aina ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Millaista apua mies on hakenut itsellleen? 

Ei suremiseen tarvita apua.