Lue keskustelun säännöt.
Mies ei muistanut jouluna
25.12.2024 |
Mä käytin vaivaa ja aikaa hommaakseni miehelleni tarpeellisia ja hänelle mieluisia lahjoja. Mies ei sitten ostanut mulle mitään. Tietää, että pidän lahjoilla muistamisesta, oli sitten joulu, synttärit tai hääpäivä.
On kyllä ennen ostanut, vaikkakin kovan tuska takana, kun ei kuulemma osaa ostaa mitään. Ei kyllä viime synttärinä tai hääpäivänäkään mitään ostanut.
Onko se niin iso vaiva hommata joku pieni paketti?? En jaksanut mitään maininta, kun sekin tuntuisi tyhmältä. Kun kerran hän tietää kyllä mitä mieltä olen.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Meitä on naisia, jotka on kasvatettu pysymään suhteessa, varsinkin jos on naimisissa. Good girl vs bad girl. Vankilahan se voi olla, mutta on läheiset, oma suku ja toisen.
Itsekin olen todnäk kasvanut tällaiseen ajatukseen. Avioliitossa sitä silti toisen huonoa käytöstä ihan hirveän pitkälle, ja mielessään taputti itseään olalle aina kun tuli vuosipäivä (jota toinen ei huomioinut mitenkään), että olenpahan ollut jo näin ja näin monta vuotta saman ihmisen kanssa.
Kun hän sitten halusi eron löydettyään sen elämänsä oikean rakkauden, oli olo vuosia tosi epäonnistunut. Kun ei ollutkaan avioliitto loppuelämän pituinen.
Pikkuhiljaa yksinollessa vaan alkoi huomata, miten paljon rennompaa elämä on yksin. Yhden parisuhteen kerkesin välissä kokeilemaan, mutta koska sekin oli menossa jo heti samaan suuntaan, niin palasin yksinelooni.
Jos en saa parisuhteesta mitään, niin ei sellaiseen ole mitään järkeä mennä. Nyt jos joskus vielä parisuhdetta yritän, niin suhde päättyy heti jos jään merkkipäivänä ilman lahjaa tai muuta huomiointia. Ja tietty, jos muutoinkin näytän putoavan itsestäänselvyydeksi, jonka eteen ei jaksa nähdä edes pienintäkään vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä sanoisin miehelleni! Lahjat kuuluvat jouluun ja synttäreille. Sanoisin suoraan lahjaideoita, jotka eivät voi mennä pieleen, eikä mies voi jälkikäteen väittää ettei tiedä mitä ostaa.
Jos mies ei lahjoja halua, niin toki voit hänen toivetta kunnioittaa. Samalla tavalla kuinka miehen pitää osoittaa arvostavansa sinua ostamalla sinulle lahja, kun kerran sitä haluat.
Entä jos kutsuisit mahdollisia ystäviäsi ja siskojasi ja muita ämmiä kylään heti joulun ja synttärisi jälkeen ja sopisit niiden kanssa etukäteen, että jokainen sitten kyselee teiltä iloisen uteliaana, mitä miehesi antoi sinulle lahjaksi. Että tekevät juhlastasi ison numeron. Uskon, että jossain kuudennnen, seitsemännen kafrun kohdalla miehesi alkaisi jo murtua. Tai no, vähintäänkin ymmärtäisi yskän. Ja seuraavana vuonna kerrot, että juhlapäivän jälkeen tulee taas vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on naisia, jotka on kasvatettu pysymään suhteessa, varsinkin jos on naimisissa. Good girl vs bad girl. Vankilahan se voi olla, mutta on läheiset, oma suku ja toisen. Yksinäistä vanhuutta en halua. Voi sitten motkottaa täällä. Hyvä teille, joilla kunnon parisuhde. Tähän asti rakentamaa ei kannata hajottaa kun ei tiedä onko seuraava vielä ikävämpi tyyppi. Hyvät ja huonot puolet kaikissa, mutta Suomessa liikaa miehiä, jotka alkavat ottaa naisen itsestäänselvyytenä. Ja joo, nalkuttaja en ole, mutta törkeää käytöstä ei tarvitse niellä. Äitit varmaan passanneet liikaa kun ei naisita ymmärretä useinkaan.
Miksi on pakko olla joku? Oletko koskaan kokeillut yksin elämistä edes? Se on vapauttavaa, ihanaa, taivaallinen rauha ja saa olla täysin oma itsensä. Tehdä mitä ikinä haluaa. Viettää omannäköiset pyhät ilman naama väärinpäin sohvalla urputtavaa riippakiveä.
Ei ole sitä myllynkiveä kaulassa painamassa pohjaan joka ikinen päivä, kun huomaat ettei tuo ihminen, jonka pitäisi välittää minusta eniten, välitä minusta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on naisia, jotka on kasvatettu pysymään suhteessa, varsinkin jos on naimisissa. Good girl vs bad girl. Vankilahan se voi olla, mutta on läheiset, oma suku ja toisen.
Itsekin olen todnäk kasvanut tällaiseen ajatukseen. Avioliitossa sitä silti toisen huonoa käytöstä ihan hirveän pitkälle, ja mielessään taputti itseään olalle aina kun tuli vuosipäivä (jota toinen ei huomioinut mitenkään), että olenpahan ollut jo näin ja näin monta vuotta saman ihmisen kanssa.
Kun hän sitten halusi eron löydettyään sen elämänsä oikean rakkauden, oli olo vuosia tosi epäonnistunut. Kun ei ollutkaan avioliitto loppuelämän pituinen.
Pikkuhiljaa yksinollessa vaan alkoi huomata, miten paljon rennompaa elämä on yksin. Yhden parisuhteen kerkesin välissä kokeilemaan, mutta koska sekin oli menossa jo heti samaan suuntaan, niin palasin yksinelooni.
No tämä. Kannattaako sinnitellä kurjassa liitossa vuosia ja vuosia oman hyvinvoinnin kustannuksella, kun palkkio on tuo, että se kurja ukko löytää jostain uuden rakkaudettomuuteen alistuvan sisäkön itselleen ja jättää?
Vierailija kirjoitti:
taas tätä samaa parisuhde paskaa
Miksi olet ketjussa jos se ei kiinnosta? Mene muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja materia...
Nimenomaan sillä materialla ei ole tässä MITÄÄN väliä. Mutta miehet tykkäävät tahallaan ymmärtää väärin ja sitten piiloutua sen taakse, ettei vaan tarvitse huomioida kumppania tämän toivomalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
taas tätä samaa parisuhde paskaa
Oot sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Miksi hän on sinun kanssasi?
Taas sama kaava. Ensin miesvastainen paskatrolli ja sitten pyydetään eroamaan. Paska 0/100.
Mitä ihmettä te saatte tästä???
Taidat olla sinkku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehelle vinkkilista lahjatoiveistasi. Se helpottaa hänen lahjojen hankintaa. Listaan selkeät tiedot lahjan ostopaikasta ja hinnasta. Ja jos on vaikka vaate, niin väri ja koko myös.
Meillä ei koskaan osteta/anneta lahjoja vaan siksi että pitää, kun on merkkipäivä X. Jos haluaa jotain, pyytää ja saa sitten ainakin mieluisan lahjan. Ei kumpikaan niin välitetä noista merkkipäivistä eikä viitsitä pohdiskella mitä vois antaa jos sitten meneekin hutiin. Ennemmin satsataan esim. matkoihin ja vaikka ravintoloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välimpitämätön ja nuuka kaveri. Tulee varmaan saamaa ilmi muussakin toiminnassa.
"On kyllä ennen ostanut, vaikkakin kovan tuska takana, kun ei kuulemma osaa ostaa mitään. Ei kyllä viime synttärinä tai hääpäivänäkään mitään ostanut.
Onko se niin iso vaiva hommata joku pieni paketti?? En jaksanut mitään maininta, kun sekin tuntuisi tyhmältä. Kun kerran hän tietää kyllä mitä mieltä olen. "
Pakko hankkia jotain vaikka ei keksi mitään ja oletettavasti se ei sitten ole arvon vaimolle mieleinen -> marttyyrinä suu vinossa? Mitä iloa saada lahja jonka on pakottanut toisen ostamaan?
Rakkautta ei voi olla ilman arvostusta, ja kyllä kumppanin jättäminen lahjatta kertoo siitä ettei arvosta häntä, varsinkin kun tiedossa on lahjan saamisen olevan mieluisa asia. Itse en pystyisi jatkamaan suhdetta, pohtisin koko ajan mikä arvoni oikein on, lopulta alkaisin itsekin uskoa olevani arvoton enkä ansaitsevani huomiota ja kunnioitusta. Älkää olko suhteissa joissa teitä painetaan alas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja materia...
Nimenomaan sillä materialla ei ole tässä MITÄÄN väliä. Mutta miehet tykkäävät tahallaan ymmärtää väärin ja sitten piiloutua sen taakse, ettei vaan tarvitse huomioida kumppania tämän toivomalla tavalla.
On olemassa miehiä jotka huomio naisiaan arjessa ja juhlassa. Joten ei yleistetä "kaikki miehet".
Itsellä takana pitkä parisuhde ja pari lyhyempää. Jakauma 50/50 lahjojen suhteen.
Nykyään kuitenkin itse tiedän oman arvoni. Annan lahjoja syystä ja teen arjesta mukavampaa huomioimalla pienillä jutuilla joka sekin voi olla mahdolliselle kumppanille väärää tai liikaa. Parisuhteen muodostaminen on vaikeaa ja voi hyvinkin olla että jään sinkuksi lopun elämää. Mieluummin yksin kuin surkeassa sisäkkösuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta ei voi olla ilman arvostusta, ja kyllä kumppanin jättäminen lahjatta kertoo siitä ettei arvosta häntä, varsinkin kun tiedossa on lahjan saamisen olevan mieluisa asia. Itse en pystyisi jatkamaan suhdetta, pohtisin koko ajan mikä arvoni oikein on, lopulta alkaisin itsekin uskoa olevani arvoton enkä ansaitsevani huomiota ja kunnioitusta. Älkää olko suhteissa joissa teitä painetaan alas!
Tämä on niin totta.
Ei minuakaan. Nyt loppui miehen muistamiset. En anna enää lahjoja.
"If he wanted to, he would."
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selkeämmin tämän näen. Ja sitä onnellisempi olen sinkkuna - en katsele enää ikinä yhtään lapamatoa. On aivan eri asia jos molemmat ovat yksimielisesti sitä mieltä että joulua ei laiteta tai koristella mitenkään, good for you.
Mutta jos jouluna "pitää olla" tunnelmaa, ruokaa ja lahjoja, ja vain toinen tätä puuhaa, ja toinen istuu sohvalla nyrpistelemässä, niin ei tule mitään.
En ymmärrä miten se menee aina niin että naisen toiveilla ei ole mitään väliä. Miehen kyllä pitää saada mitä haluaa silloin kun haluaa, mutta aikuinen mies "ei osaa" ostaa lahjaa vuosikausia tuntemalleen henkilölle. Se on laiskuutta ja viitsimättömyyttä ja feikkiä avuttomuutta ja itsekkyyttä. Ja piste.
En katsele koskaan enää miestä joka ei kuuntele kun avoimesti kerron kaiken mistä pidän ja kerron selkeästi toiveeni niin arjesta kuin juhlasta. Jos haluaisit, niin tekisit.