Lue keskustelun säännöt.
Mies ei muistanut jouluna
25.12.2024 |
Mä käytin vaivaa ja aikaa hommaakseni miehelleni tarpeellisia ja hänelle mieluisia lahjoja. Mies ei sitten ostanut mulle mitään. Tietää, että pidän lahjoilla muistamisesta, oli sitten joulu, synttärit tai hääpäivä.
On kyllä ennen ostanut, vaikkakin kovan tuska takana, kun ei kuulemma osaa ostaa mitään. Ei kyllä viime synttärinä tai hääpäivänäkään mitään ostanut.
Onko se niin iso vaiva hommata joku pieni paketti?? En jaksanut mitään maininta, kun sekin tuntuisi tyhmältä. Kun kerran hän tietää kyllä mitä mieltä olen.
Kommentit (85)
Naisten rima miesten suhteen on helvetissä.
Sinkkuna on parempi olla kuin huonon miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Miksi hän on sinun kanssasi?
Taas sama kaava. Ensin miesvastainen paskatrolli ja sitten pyydetään eroamaan. Paska 0/100.
Mitä ihmettä te saatte tästä???
Et sitten halua ymmärtää, että heteroparisuhde on naiselle usein ihan oikeasti tosi huono diili.
Nämä keskustelupalstat ovat hyviä paikkoja totuuden julkituomiseen, ettei sinkkuus ole ollenkaan huono juttu. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet, miten ne oppis, kun kotonakin äidit on ne, jotka hoitavat kaikki lahja-asiat. Ei mitään huomaavaisuuden, saati romantiikan tajua monellakaan.
Mun siskolla on hyvä mies. Sisko on vielä sellainen ihminen, että hän sanoi ettei löydä ketään. Sitten löysi ja löysi kerralla hyvän sellaisen. Sen mies hoiti kaikki joulujutut ja osti isomman lahjan, kun sisko täyttää tammikuussa 35v, niin sen mies osti siskolleni, äidilleni ja minulle viikon matkan Italian toscanaan. Hän sanoi, että meette viettää äiti, tytär sisko viikon ja synttärit kolmistaan.
Minulla ei ole tuollaista miestä. Minä juoksin töiden jälkeen kaupat läpi jne.
Sillä on toinen nainen ja haluaa teidät pois jaloista. :P
Mun mies jätti ostamatta mulle lahjan joskus suhteen alussa. Osti kyllä äidilleen ja siskoilleen joten vieras ajatus ei lahjan ostaminen hänelle ollut.
Jouluna havahtui sitten siihen et mitä mun sukulaiset sanoo kun ei ole ostanut mulle lahjaa. Oltiin siisti menossa joulun viettoon mun vanhempien luo. Ajatustakaan ei suonut sille et miltä minusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tuota lahjamarinaa. Jos tarvitsette jotain niin ostakaa itse, kai teillä rahaa on. Krääsää on ihan riittämiin jokaisella nykyään.
Niin no, samalla voisin itse alkaa miettiä, että mihin tarvitsen koko parisuhdetta, kun voi itse muistaa itseään joka välissä ja hoitaa itse kaikki asiat?
En minä ainakaan vastaavassa tilanteessa huomioisi enää toistakaan mitenkään. Siinähän sitten elettäisiin vaan rinnakkaiselämää kuin kämppikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjat on mukavia, mutta itse en ole koskaan saanut pitkäaikaiselta miesystävältäni lahjoja. Kerran on tuonut kukkia, kun täytin pyöreitä. En ole kuitenkaan siinä asemassa että mitään voisin vaatia enkä halua, että kukaan ostaa minulle lahjaa vain siksi, että muuten suutun.
Miten niin et ole siinä asemassa? Mitä helkkaria nyt taas, mikä se sellainen asema on, ettei pitkäaikaiselta miesystävältä voi odottaa lahjoja. Milloin sitten voi?
Niin hiton hyvin kirjoitettu! Naurattaa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut lahjan lahjaa n.20-vuoteen, ei kuulema aikuiset niitä kaipaa ja materiaa muutenkin eikä sitä ole järkeä ostaa lisää "vain ostamisen vuoksi".
Kun olin 2kymppinen ja seurustelumme alkuvuodet menossa niin silloin joululahjat kuuluivat repertuaariin.
Minusta olisi edelleen ihana saada jotain, pientä edes tai jotain, mutta kun ei niin ei. Hän ei itse todellakaan halua/isi ikinä mitään.
Meilläkin on näin, joten en osta lahjaa minäkään. Kesti kauan opetella pois siitä, mutta petyn vähemmän, kun en enää osta miehelleni lahjoja. Ymmärrän kyllä hänenkin puoltaan ja usein esim synttäreillä saan aamiaisen sänkyyn ja valita ravintolan/toivoa jonkin tekemisen tvs.
Mieheni piti kyllä saamistaan lahjoista, kun niitä ostin mutta syytti, siitä että odotan myös häneltä lahjaa...
Sain yhdeksän lahjaa. Mieheni mielestä on turha ostaa yhä lahjaa vaan ostaa sitten monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut lahjan lahjaa n.20-vuoteen, ei kuulema aikuiset niitä kaipaa ja materiaa muutenkin eikä sitä ole järkeä ostaa lisää "vain ostamisen vuoksi".
Kun olin 2kymppinen ja seurustelumme alkuvuodet menossa niin silloin joululahjat kuuluivat repertuaariin.
Minusta olisi edelleen ihana saada jotain, pientä edes tai jotain, mutta kun ei niin ei. Hän ei itse todellakaan halua/isi ikinä mitään.
Meilläkin on näin, joten en osta lahjaa minäkään. Kesti kauan opetella pois siitä, mutta petyn vähemmän, kun en enää osta miehelleni lahjoja. Ymmärrän kyllä hänenkin puoltaan ja usein esim synttäreillä saan aamiaisen sänkyyn ja valita ravintolan/toivoa jonkin tekemisen tvs.
Mieheni piti kyllä saamistaan lahjoista, kun niitä ostin mutta syytti, siitä että odotan myös häneltä lahjaa...
Pakko sanoa, että itse olisin ollut tosi ilahtunut jo noista mainituista muistamisista.
Ex ei muistanut mitenkään, esim. synttärini olivat ihan tavallinen arkipäivä, ei edes onnitteluja.
Seuraavassa suhteessa ei keretty synttäreihini saakka, kun kyllästyin jo siihen, miten itsestäänselvyyden asemaan tipahdin heti kun parisuhteesta oli sovittu. Nykyään lähtisin kävelemään suhteesta jo ekoista merkeistä, että minua ollaan värväämässä ilmaiseksi kodinhoitajaksi.
Ostin miehelle lahjoja ja leivoin aina juhlapäivinä. Kun en itse saanut koskaan mitään, ei edes onnitteluja, jätin äijän synttärit täysin huomioimatta. Seuraavana vuonna osti mulle sentään suklaarasian syntymäpäivälahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi ihmeessä ostatte niille miehillenne yhtään mitään, jos tiedätte kerran, että sieltä ei tule mitään takaisin? Minä en antaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tuota lahjamarinaa. Jos tarvitsette jotain niin ostakaa itse, kai teillä rahaa on. Krääsää on ihan riittämiin jokaisella nykyään.
Niin no, samalla voisin itse alkaa miettiä, että mihin tarvitsen koko parisuhdetta, kun voi itse muistaa itseään joka välissä ja hoitaa itse kaikki asiat?
En minä ainakaan vastaavassa tilanteessa huomioisi enää toistakaan mitenkään. Siinähän sitten elettäisiin vaan rinnakkaiselämää kuin kämppikset.
Tämä. En haluaisi tuollaista "kumppania", koka ei huomioi, eikä muista merkkipäivinä mitenkään. Töykeää ja huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme lampaita, ei ihme että miehet sikailevat kun nähtävästi löytyy niin paljon naisia jotka antavat miesten kohdella itseään miten sattuu. Minä en todellakaan ostaisi yhtään mitään miehelle joka ei vastaavasti huomioisi myös minua. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Teen mielelläni ruokaa ja leivon sellaiselle miehelle joka osoittaa sanoin sekä teoin arvostavansa.
Käytä miehen lahjaan ja kestitsemiseen varatut rahat ensi vuonna puhtaasti itseesi. Menkää jonkun ystävättären kanssa kalliille joulubrunssille ja siitä kylpylään. Miehelle lapset ja syököön kynsiään.
Vierailija kirjoitti:
Käytä miehen lahjaan ja kestitsemiseen varatut rahat ensi vuonna puhtaasti itseesi. Menkää jonkun ystävättären kanssa kalliille joulubrunssille ja siitä kylpylään. Miehelle lapset ja syököön kynsiään.
Ei oo kavereita, eikä onneksi lapsiakaan. Sentään jotain olen osannut tehdä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut lahjan lahjaa n.20-vuoteen, ei kuulema aikuiset niitä kaipaa ja materiaa muutenkin eikä sitä ole järkeä ostaa lisää "vain ostamisen vuoksi".
Kun olin 2kymppinen ja seurustelumme alkuvuodet menossa niin silloin joululahjat kuuluivat repertuaariin.
Minusta olisi edelleen ihana saada jotain, pientä edes tai jotain, mutta kun ei niin ei. Hän ei itse todellakaan halua/isi ikinä mitään.
Meilläkin on näin, joten en osta lahjaa minäkään. Kesti kauan opetella pois siitä, mutta petyn vähemmän, kun en enää osta miehelleni lahjoja. Ymmärrän kyllä hänenkin puoltaan ja usein esim synttäreillä saan aamiaisen sänkyyn ja valita ravintolan/toivoa jonkin tekemisen tvs.
Mieheni piti kyllä saamistaan lahjoista, kun niitä ostin mutta syytti, siitä että odotan myös häneltä lahjaa...
Pakko sanoa, että itse olisin ollut tosi ilahtunut jo noista mainituista muistamisista.
Ex ei muistanut mitenkään, esim. synttärini olivat ihan tavallinen arkipäivä, ei edes onnitteluja.
Seuraavassa suhteessa ei keretty synttäreihini saakka, kun kyllästyin jo siihen, miten itsestäänselvyyden asemaan tipahdin heti kun parisuhteesta oli sovittu. Nykyään lähtisin kävelemään suhteesta jo ekoista merkeistä, että minua ollaan värväämässä ilmaiseksi kodinhoitajaksi.
Ja pakko todeta, ettei kyse ole siitä, että tarvitsisi jotain tavaroita. Joku aiemmin ihmetteli, miksei niitä itse voi käydä ostamassa jos jotain tarvitsee.
Kun kyse on huomioinnista ja siitä, että pidetään sitä parisuhteen kipinää yllä. Edellisen suhteen alussa toinen liehitteli, kehui ulkonäköä, järjesti yhteistä mukavaa puuhaa jne. Mutta heti kun oli sovittu, että ollaan yhdessä, niin kaikki loppui kuin seinään. Sitten olla möllötettiin tv:tä katsoen. Kun sitten laitoin miehen keittiössä yksinäni meille ruokaa toisen paineltua katselemaan televisiota kunnes on valmista, niin riitti. Mitä teen suhteella, jossa itse huomioin toista, ja vastaan itse itseni huomioimisesta?
Meitä on naisia, jotka on kasvatettu pysymään suhteessa, varsinkin jos on naimisissa. Good girl vs bad girl. Vankilahan se voi olla, mutta on läheiset, oma suku ja toisen. Yksinäistä vanhuutta en halua. Voi sitten motkottaa täällä. Hyvä teille, joilla kunnon parisuhde. Tähän asti rakentamaa ei kannata hajottaa kun ei tiedä onko seuraava vielä ikävämpi tyyppi. Hyvät ja huonot puolet kaikissa, mutta Suomessa liikaa miehiä, jotka alkavat ottaa naisen itsestäänselvyytenä. Ja joo, nalkuttaja en ole, mutta törkeää käytöstä ei tarvitse niellä. Äitit varmaan passanneet liikaa kun ei naisita ymmärretä useinkaan.
Ei toimi. Yritin ja itselle tuli paha mieli.
Olisi vaan pitänyt ymmärtää ettei se ex todellakaan välittänyt minusta.
-ohis