Mistä löytyisi sellainen mies, joka antaa lahjoja syntymäpäivänä, jouluna ja hääpäivänä?

Ei varmaankaan Suomesta, jossa vältellään viimeiseen asti kaikenlaista tunneilmaisua.

Vierailija kirjoitti:

Mies lahjoo minua kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja ne lahjat on aina sellaisia, että haluaisi heitellä seinille (kuka haluaa mukin tekstillä Pukin lempiporo?)

Anteeksi, nauroin tälle ääneen :D :D

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ole pitäneet jos olen muistanut lahjoilla. 

Edellisen suhteen asiat kannattaisi käsitellä ennen uutta.

Olen muutamassakin suhteessa törmännyt siihen, että pyytäessäni jotain sain vastauksen "ex teki tässä asiassa aina sitä ja tätä, niin siksi en aio asiassa enää edes yrittää".

Lahja-asia oli yksi sellainen. Eli kun exällä oli ollut kallis maku ja mikään ei ollut kelvannut, niin se sitten kostettiin minulle siten, etten saanut edes yhtä kukkakimppua. Kun itse toki annoin harkittuja lahjoja.

Kuka jaksaa olla suhteessa, jossa exien tekemiset kostetaan sinulle? Itse en ainakaan jaksanut. 

LouLou kirjoitti:

Taitaa olla aika yleistä, ettei miehet ostele lahjoja.

"If he wanted to, he would."

Mulla ranskalainen mies. Ostaa harkittuja lahjoja. Toisinaan ei malta odottaa merkkipäivään asti kun on saanut jonkun idean jostain mistä pitäisin. On osunut aina nappiin. Ei ikinä osta mitään turhaa krääsää, vaan mukana on aina ajatusta. 

Edellinen mies oli tyypillinen jolle kaikki huomiointi ja etenkin lahjat oli hampaat irvessä suorittamista ja kiukkuista narinaa siitä miten hirvittävän vaikeaa on keksiä mitään. 

Nyt kun olen tottunut parempaan, tästä ei ole enää paluuta.

Nuorina nuo lahjoja naukuvat lapsinaiset vielä ymmärtää, mutta jossain vaiheessa elämää on ihan järkevää sopia, että ei anneta lahjoja mihinkään synttäreihin tai jouluun liittyen. kun ne kuitenkaan mieluisia usein ole.

Miehelle on on aivan hirveää yrittää keksiä sopivaa lahjusta, sitten ostaa joka vuosi kultakorun, jollaisia nainen ei edes käytä eikä tarvitse.

Eiköhän se rakkaus ole tärkeämpää.

Työkaveri kertoi olevansa naimisissa olevan kakkosnainen. 

Se mies osti sekä vaimolleen että tälle kakkoselle samanlaisen sormuksen joululahjaksi. (Työkaveri siis kertoi)

Tuollaisella miehellä ei tee mitään. 

En osta lahjoja enkä vietä mitään juhlia, en edes omia synttäreitä. Ei kiinnosta materialismi. Aikuisia ollaan eikä mitään lapsia. 

Moni nainen jää henkisesti lapsen tasolle kun jatkaa samaa touhua kuin lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Nuorina nuo lahjoja naukuvat lapsinaiset vielä ymmärtää, mutta jossain vaiheessa elämää on ihan järkevää sopia, että ei anneta lahjoja mihinkään synttäreihin tai jouluun liittyen. kun ne kuitenkaan mieluisia usein ole.

Miehelle on on aivan hirveää yrittää keksiä sopivaa lahjusta, sitten ostaa joka vuosi kultakorun, jollaisia nainen ei edes käytä eikä tarvitse.

Eiköhän se rakkaus ole tärkeämpää.

Niin, jakautuuko arjessa muutoin sitten huomiointi tasapuolisesti? Ja itse en laske huomioinniksi sitä, että hoitaa oman osuutensa kotitöistä. Vaan jos itse huomioon toista herkkuruoilla, suunnittelen ja järjestän treffejä, tuon aamukahvit sänkyyn lähes joka aamu jne jne. Niin kyllä odotan, että myös minua huomioidaan, myös minua viedään treffeille, annetaan kukkia, mitä nyt keksikään.

Mutta koska nämä arjen huomioinnit olleet suhteessa epätasapainossa, niin merkkipäivinä tämä sitten oikein koristunut, kun itse ojennan tarkoin harkitun lahjan ja itse saan lauseen "en keksiny mitään lahjaa".

Mies haluaa että annat sille joka päivä .

Harvemmin joutuu miettimään maksullista paineenpoistoa.

Älä unohda nimipäiviä, Black Fridayta, George Floydin muistopäivää, LGTBQT-päivää jne. Eiköhän täältä vxmmaispalstalta löydy sellainen.

Itse ostin miehelle lahjan joka joulu ja syntymäpäiväksi. Mietin niitä huolella ja joihinkin panostin taloudellisesti enemmän kuin olisi ollut varaakaan. Mutta tiesin, että mies ilahtuisi juuri siitä lahjasta, joten hankin. Konserttiliput hyvänä esimerkkinä. Olin ja olen vieläkin pienituloinen. 

Arvaatte varmaan mitä sain takaisin? Aivan oikein, en mitään.

Ajattelin, ettei hänellä ollut ollut varaa lahjoihin, joten muutama vuosi mentiin näin. Sitten kysyin miksi. Hän sanoi, ettei minulle tarvitse hankkia, koska en ala raivota jos jään ilman. Hiljaiseksi veti. 

Ja joo, mies on ex nykyään.  

Vierailija kirjoitti:

Mulla ranskalainen mies. Ostaa harkittuja lahjoja. Toisinaan ei malta odottaa merkkipäivään asti kun on saanut jonkun idean jostain mistä pitäisin. On osunut aina nappiin. Ei ikinä osta mitään turhaa krääsää, vaan mukana on aina ajatusta. 

Edellinen mies oli tyypillinen jolle kaikki huomiointi ja etenkin lahjat oli hampaat irvessä suorittamista ja kiukkuista narinaa siitä miten hirvittävän vaikeaa on keksiä mitään. 

Nyt kun olen tottunut parempaan, tästä ei ole enää paluuta.

Ranskalaisia miehiä minäkin suosittelen, jos lahjoista pitää. Yksi pitkä parisuhde ja mies huomioi aina tasaisesti vuoden ympäri. Välillä oli ihan edullisia (esim järjesti ihanan illan kotona), välillä oli jotain aika arvokastakin.

Nyt toinen suhde ranskalaisen miehen kanssa ja hänkin huomioi vastavasti kuten yllä: tarkkana harkittuja, laadukkaita lahjoja, välillä kukkia.

Vastaavia kokemuksia myös tuttavapiirissä. Ranskalaisnaiset osaa vaatia näitä ja vaikka itse en osaa, niin miehet on jo tottuneet näihin. Minulle lahjat eivät sinänsä ole tärkeitä, mutta tuleehan siitä tosi hyvä mieli, kun kumppani on nähnyt vaivaa. Näen itsekin paljon vaivaa (ja käytän huomattavasti myös rahaa) parisuhteessa ja ilahdutan kumppaniani kyllä samassa suhteessa :)

Suomimiehiä en lähtisi suoralta kädeltä haukkumaan, koska minulla itselläni on sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Nykyisessä uttavapiirissä tosin lahjoja ei taida kovasti suomimiehet tosin antaa..

Ne naiset(3) joita minulla on ollut pidemmässä suhteessa elämäni aikana, niin olen huomioinut heitä jokaisena merkkipäivänä ja juhlapäivänä. Ja niin myös he minua.

M45

Vierailija kirjoitti:

Mun mies osti aina lahjakortteja kynsihuoltoon ja kasvohoitoon. Valitettavasti aina paikkoihin, joihin en ikinä menisi, joten hankalaksihan se meni. Mies osti lahjan kuten halusin ja kaiken lisäksi sellaisen, jonka oikeasti luuli minua ilahduttavan, mutta minä en lahjoista pitänyt.

Lopulta jouduin sanomaan, että "osta tämä lahja" ja laittamaan kuvan, ostopaikan jne. miehelle viestinä. Mies sitten meni ja osti sen, mitä olin vaatinut ja taas me kuvittelimme, että hieno juttu, sain juuri sen, mitä halusin.

Mutta minusta tuntui koko ajan, että mies osti sen lahjan vain siksi, että niin päätin eikä siksi, että halusi ilahduttaa minua.

Voisinko minäkin laittaa naiselleni linkin pornopätkään viestillä, että ota tuolla tavalla suihin. Mitenkähän hän suhtautuisi?

Ex osteli merkkipäivinä lahjoja, toi kukkia muuten vain. Herättyäni ihanuuskuplasta huomasin, että hänhän jakelee lahjoja ja itseään vähän joka suuntaan. Nähtävästi kukatkin olivat juuri niitä lahjuksia, kun vaimolle ostellaan ketun käytyä jonkun muun naisen kolossa.

Juu eivät osta mitään tai sitten jotakin, mistä pitävät itse.

Ex halusi minun käyttävän koruja, joista en itse pitänyt. Ei mennyt jakeluun, että olisi mieluummin ostamatta mitään. Mutta minä olin tietysti kiittämätön kun en arvostanut timantteja.

Ostin merkkipäivänä liput nyrkkeilymatsiin ja sitten tyttis ei edes tullut sinne. Ihme niuho.

Ranskalaiset naiset osaavat ottaa huomattavasti paremmin suihin kuin suomalaiset. Eivät ole lahjoja vailla, vaan pitävät siitä. 

Nyt joulun alla kerroin kaupassa monta asiaa, mistä pidin. Ihan tavallisia juttuja lämpökalsareista airfryeriin, monia vaihtoehtoja. Mies näytti jo kaupassa siltä, ettei kuunnellut yhtäkään, ja niin olikin. Sain älykellon, mitä en olisi tarvinnut tai halunnut.

Jos haluaa mieleisensä lahjan, on miehelle lähetettävä suora linkki. Ja siinä tosiaan menee vähän se ilahduttamisfiilis.