Miesystävä halusi, ettei kumpikaan osta joululahjaa toisilleen
Vähän ihmettelen sitä, kun olen nyt 8kk seurustellut miesystävän kanssa ja minä olin jo suunnitellut, mitä voisin ostaa hänelle joululahjaksi, mutta hän lähettikin viestin, jossa kirjoitti, että"sovitaanko, ettei osteta toisillemme joululahjoja, sillä en keksi mitä ostaisin sinulle?". Varsin, että se sopii.
Ihmettelen vaan, että miten niin ei keksi mitä ostaisi minulle, että eikö hän ole yhtään tutustunut minuun näiden kuukausien aikana, että voisi yhtään ajatella, millaisista jutuista minä pidän? Esimerkiksi joku ravintola- tai hierontalahjakortti olisi ollut just sopiva ja helppo hankkia.
Kommentit (131)
Mikään ei ole pahempaa kuin se että toinen ei sitten pidäkään lahjasta jonka ostan. Tämä aiheuttaa sen etten halua ostella toisille lahjoja enkä itsekään tasapuolisuuden nimissä halua heiltä mitään.
Ei mekään osteta miesystävän kanssa lahjoja toisillemme. Molemmat ostaa vain lapsilleen.
Pitkin vuotta kyllä ostellaan ja makselllaan juttuja toisillemme. Mutta joululahjoja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinkas tämä viestienvaihro tehtiin? Tuskin sentään tänään teillä oli molemmilla vielä lahjat ostamatta?
oletteko puhuneet asiasta jos olette nähneet sen jälkeen toisianne?
jos sinulle on tärkeää että saat puolisolta lahjoja esim synttäreillä, jouluna jne niin kuulostaa että teidän suhde tulee olemaan haastava. Jos taas sinulle on ok että lahjoja ei osteta puolin ja toisin niin mikäs siinä.
Reilu pari viikkoa sitten miesystävä ilmoitti, että hän ei halua lahjojen vaihtoa. Minun mielestäni tuntuisi kivalta antaa ja saada lahjoja. Toki eihän kaikki saa mielihyvää siitä, että ilahduttaa toista ihmistä.
Ap
Oletko ihan varma, että lahja ilahduttaa? Hymyilisitkö iloisena, kun saisit lahjaksi pörrösukat ja hajuvettä, jota et ikimaailmassa käyttäisi? Ja oletko varma, että lahjojesi saajat ovat innoissaan, kun jakelet ravintolalahjakortteja, joiden ainoa tarkoitus on se, että lahjan saaja kutsuu sinut mukaan ja maksaa sinun ruokasi.
Vierailija kirjoitti:
No miksi vastasit, että sopii. Olisit vastannut, että haluat ostaa hänelle lahjan ja toivot myös, että hankkii sinulle jotain, vaikkapa lahjakortin.
Vastaisin itsekin, ettei anneta lahjoja, ja joulun jälkeen sitten ero.
En lähtisi enää suhteeseen, jossa toinen ei edes sen kerran vuodessa keksisi yhtään mitään lahjaa, ja tämän miettimisen sijaan vain toteaa, etten anna mitään. Kun voisi ihan hyvin antaa sen lahjakortin, jos ei kerran mitään keksi. Itselleni tuollainen vaan nykyään kertoo, etten aidosti kiinnosta toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa päästä helpolla. Tee oma valintasi haluatko ostaa lahjan vai katkeroidutko siitä sitten, kun et saa vastalahjaa.
En tietenkään osta lahjaa hänelle, kun hän nimenomaan sanoi, ettei halua lahjaa.
Lahjaa ei hankita tai olla hankkimatta siksi, että joku käskyttää. Lahjan tehtävä on ilahduttaa eikä olla velvoite tai pakko.
Itselläni ja rakkaallani tulee nyt kahdeksas joulu. En ole häneltä koskaan saanut lahjaa. Itse hankin lahjan, koska siitä tulee minulle hyvä mieli ja tiedän, että rakas ilahtuu.
Okei. Ja olet ok sen kanssa, ettei toinen halua ilahduttaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa päästä helpolla. Tee oma valintasi haluatko ostaa lahjan vai katkeroidutko siitä sitten, kun et saa vastalahjaa.
En tietenkään osta lahjaa hänelle, kun hän nimenomaan sanoi, ettei halua lahjaa.
Lahjaa ei hankita tai olla hankkimatta siksi, että joku käskyttää. Lahjan tehtävä on ilahduttaa eikä olla velvoite tai pakko.
Itselläni ja rakkaallani tulee nyt kahdeksas joulu. En ole häneltä koskaan saanut lahjaa. Itse hankin lahjan, koska siitä tulee minulle hyvä mieli ja tiedän, että rakas ilahtuu.
Okei. Ja olet ok sen kanssa, ettei toinen halua ilahduttaa sinua?
Minusta olisi ikävä elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ilahtuu vain siitä, että saa rahaa muodossa tai toisessa.
Veljeni antaa joka joulu vaimolleen lahjaksi villasukat. Todennäköisesti vaimo ei hypi riemusta, mutta onpa ilahdutettu lahjalla.
Tätä suorituspuolta sitten inhoan ihmissuhteissa ja etenkin parisuhteissa.
Olisin vastannut että, sorry mutta ehdin jo hankkia sulle lahjan... ja katsoisin mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa päästä helpolla. Tee oma valintasi haluatko ostaa lahjan vai katkeroidutko siitä sitten, kun et saa vastalahjaa.
En tietenkään osta lahjaa hänelle, kun hän nimenomaan sanoi, ettei halua lahjaa.
Lahjaa ei hankita tai olla hankkimatta siksi, että joku käskyttää. Lahjan tehtävä on ilahduttaa eikä olla velvoite tai pakko.
Itselläni ja rakkaallani tulee nyt kahdeksas joulu. En ole häneltä koskaan saanut lahjaa. Itse hankin lahjan, koska siitä tulee minulle hyvä mieli ja tiedän, että rakas ilahtuu.
Okei. Ja olet ok sen kanssa, ettei toinen halua ilahduttaa sinua?
Homma ok. Ei lahjoja osteta pakolla. Voisin olla ostamatta miehelle, mutta haluan ostaa. Itselläni on varaa ostaa mitä tarvin. Minulle riittää, että mies on elämässäni. En ole mikään itsekäs pikkutyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vastasit, että sopii. Olisit vastannut, että haluat ostaa hänelle lahjan ja toivot myös, että hankkii sinulle jotain, vaikkapa lahjakortin.
Vastaisin itsekin, ettei anneta lahjoja, ja joulun jälkeen sitten ero.
En lähtisi enää suhteeseen, jossa toinen ei edes sen kerran vuodessa keksisi yhtään mitään lahjaa, ja tämän miettimisen sijaan vain toteaa, etten anna mitään. Kun voisi ihan hyvin antaa sen lahjakortin, jos ei kerran mitään keksi. Itselleni tuollainen vaan nykyään kertoo, etten aidosti kiinnosta toista.
Mun mies on kanssa huono keksimään lahjoja. Ja ollaan sentään tunnettu toisemme jo 26 vuotta, joista yhdessä 22 vuotta (ikää 42v). Samoin hänelle on hirveän vaikea keksiä lahjaa. Hän ei käytä koruja, hänellä on kaikki vaatteet mitä hän tarvitsee. Ravintolalahjakortit sun muut käytetään yhdessä niin se olis enemmän yhteinen joululahja. Hän kaipaa hyvin vähän asioita, mutta ne mitä hän haluaa maksaa nelinumeroisia summia. Puhutaan soittimista, kulkuneuvoista, yms. Ymmärrän hyvin sen tuskan kun ei keksi mitään järjellistä joululahjaa toiselle, sellaista mistä olisi oikeasti jotain iloa, eikä vaan sellainen noh, kiva kun jotain keksit, pistän tämän kaappiin ja unohdan sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei vain kehtaa sanoa, ettei sillä ole varaa ostaa lahjaa.
Ei voi olla siitä kiinni. Hän on hyvin toimeentuleva ja joku esim. 30€ ravintolalahjakortti ei mielestäni ole kohtuuttoman kallis.
Onko tuollaisessa lahjassa puolisolle tai miesystävälle mitään mieltä. Parempi antaa lahjaksi lupaus yhteisestä ravintolakäynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa päästä helpolla. Tee oma valintasi haluatko ostaa lahjan vai katkeroidutko siitä sitten, kun et saa vastalahjaa.
En tietenkään osta lahjaa hänelle, kun hän nimenomaan sanoi, ettei halua lahjaa.
Lahjaa ei hankita tai olla hankkimatta siksi, että joku käskyttää. Lahjan tehtävä on ilahduttaa eikä olla velvoite tai pakko.
Itselläni ja rakkaallani tulee nyt kahdeksas joulu. En ole häneltä koskaan saanut lahjaa. Itse hankin lahjan, koska siitä tulee minulle hyvä mieli ja tiedän, että rakas ilahtuu.
Okei. Ja olet ok sen kanssa, ettei toinen halua ilahduttaa sinua?
Homma ok. Ei lahjoja osteta pakolla. Voisin olla ostamatta miehelle, mutta haluan ostaa. Itselläni on varaa ostaa mitä tarvin. Minulle riittää, että mies on elämässäni. En ole mikään itsekäs pikkutyttö.
Itse taas odotan parisuhteelta vastavuoroisuutta, myös siinä että toinen haluaa nähdä samaa vaivaa minun eteeni, kuin mitä minä näen hänen eteensä.
Yhdestä suhteesta olen jo oppinut, ettei sellainen tee "itsekästä pikkutyttöä", kuten jostain syystä nimittelet.
En ole ikinä ymmärtänyt aikuisten vinkumista lahjojen perään.
Voithan sä ostaa lahjan vaikkei mies ostakaan, ellei tavoite tällä omalla lahjan ostamisella ole vain saada lahja siltä toiselta eli itsekkäät lähtökohdat.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas odotan parisuhteelta vastavuoroisuutta, myös siinä että toinen haluaa nähdä samaa vaivaa minun eteeni, kuin mitä minä näen hänen eteensä.
Yhdestä suhteesta olen jo oppinut, ettei sellainen tee "itsekästä pikkutyttöä", kuten jostain syystä nimittelet.
No jos toinen sanoo ettei tarvitse jossain asiassa nähdä vaivaa, kuten lahjan ostamisessa niin mikä ongelma? Vai onko ne lahjat sulle niin hemmetin tärkeitä.
Yritä ymmärtää, että joillekin se lahjan valita on vaikeaa ja jos on mennyt joskus pieleen niin stressaa vaan enemmän.
Voitte tehdä sen lahjan sijaan jotain kivaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei vain kehtaa sanoa, ettei sillä ole varaa ostaa lahjaa.
Ei voi olla siitä kiinni. Hän on hyvin toimeentuleva ja joku esim. 30€ ravintolalahjakortti ei mielestäni ole kohtuuttoman kallis.
Raflassa ei vaan paljon kolmellakympillä brassailla. Saa sillä ehkä alkupalan ja vettä yhdelle.
Jotkut vaan on sellaisia että vihaa lahjojen miettimistä toisille joten se on parempi kun ei ostella lahjoja.